Tim
Lomamuisto
Elämysten Riika: kaupunki- ja rantalomaa, Vanhankaupungin lumoa ja kahvilaherkkuja
10.–14.7.2020
Riikaa ei syyttä kutsuta Baltian Pariisiksi! Meidätkin lumosivat keskustan kauniit puistot kanaaleineen, koristeelliset jugend-talot, somat kahvilat notkuvine leivostiskeineen ja maalauksellinen Vanhakaupunki.
Riika muistuttaa monessa mielessä Tallinnaa, mutta on kuitenkin piristävää vaihtelua tutulle Viron pääkaupungille. Riian Vanhakaupunki on myös isompi kuin Tallinnan. Riika sopi hyvin meille budjettimatkan kohteeksi, koska hintataso on Latviassa hieman edullisempi kuin Suomessa, erityisesti majoituksen, liikkumisen ja ruokien suhteen.
Pidän Riiassa myös siitä, että tärkeimmät nähtävyydet on helppo kokea kävellen, ainakin jos majoittuu keskustassa tai Vanhassakaupungissa. Kävelykadut ovat leveitä, ja Vanhassakaupungissa on paljon autottomia alueita.
Innostuin Riikaan matkustamisesta heti, kun sähköpostiini kolahti mainos, että Tallink Silja Linen laiva Silja Serenade matkaa tänä kesänä Helsingistä Latvian pääkaupunkiin! Matka olisi edullinen ja helppo tehdä, ja sitä paitsi baltialaisuus on aina viehättänyt minua niin historiallisilla miljöillään kuin modernilla eurooppalaisuudellaankin. Matkaseuraksi pyysin ystävääni Eijaa, jonka kanssa olen tehnyt usein aiemminkin lomamatkoja.
Ostimme matkan jo seuraavana päivänä siitä, kun olin nähnyt mainoksen. Valitsimme matkan ajankohdaksi heinäkuun puolivälin. Edulliseen matkapakettiin sisältyi kahden hengen hytti ja kaksi yötä Tallink Riga Hotellissa. Meillä oli siis aikaa kierrellä Riiassa kaksi ja puoli päivää. Toivoisin, että tästä tulisi pysyvä risteilyreitti!
Eijalle tämä oli ensimmäinen Latvian-matka, mutta itse olen aiemmin käynyt Riiassa juhannuksena 2015 ja ihastuin jo silloin kaupungin kauneuteen. Viisi vuotta sitten Riikaan ei tehty suoria laivamatkoja, vaan otin silloin seurani kanssa laivamatkan Helsingistä Tallinnaan, josta meillä oli Ikaalisten Matkatoimiston järjestämä bussikuljetus kahvilapysähdyksellä Riikaan. Vietimme silloin pari yötä keskustassa hienossa Radisson Blu Daugava -hotellissa Väinäjoen (latviaksi Daugava) rannalla.
Helsinki–Riika
Hienoja merimaisemia risteilijän kannelta
Lähtöpäivänä sain laivayhtiöltä tekstiviestin, että lähtöselvityksessä on ruuhkaa, joten paikalle kannattaa saapua ajoissa. Pääsimme silti tekemään lähtöselvityksen nopeasti satamarakennuksen automaatilla, ja sitten jonotimme hetken aikaa lippujen tarkastusta portilla.
Seurasimme laivan lähtöä aurinkoisella kansiterassilla, josta aukenivat upeat maisemat Helsinkiin ja saaristoon. Sää oli niin leppoisa, ettei kannella edes tuullut. Väkeä oli tosin kannella paljon, joten kaikki pöytäpaikat ja kansituolit oli jo viety mutta pääsimme nojaamaan takakannen kaiteeseen. Kansibaarien edessä kiemurtelivat pitkät jonot, joista toiseen lopuksi alistuin janon pakottamana. Samalla tuli nautittua lähtömalja.
Olen matkustanut Silja Serenadella useita kertoja, mutta aiemmin aina Tukholmaan, viimeksi viime kesänä Eijan kanssa Tukholman Grönä Lund -huvipuistoon. Pidän risteilijän sisällä olevasta Promenade-kävelykadusta, joka antaa tilan tuntua.
Laivalla on eriteemaisia ravintoloita ja illallisbuffet, mutta ne ovat kovin hintavia. Fast Line -pikaruokalasta tilasin Fish & Chips -annoksen ja Eija söi jo aiemmin laivan kannella Helsingistä ostamansa take away -ravintola-aterian. Nautimme myöhemmin kakkukahvit laivan tasokkaassa Coffee & Co. -kahvilassa. Muuten aika meni kierrellessä laivan putiikeissa ja isossa tax free -myymälässä, drinkin äärellä illan tanssishow’ta ihailemassa Starlight-yökerhossa ja hytissä katsomassa siellä olevaa televisiota.
Olimme ostaneet etukäteen aamiaisen viimeisessä kattauksessa laivan buffetissa, tuntia ennen kuin laiva saapui Riikaan kello 11.15. Buffetissa riitti ihmisiä hulinaksi asti, ja valikoima oli koronan takia selvästi karsitumpi kuin tavallisesti. Hyvin siinä silti sai vatsansa täyteen ennen Riian ihmeiden äärelle saapumista.
Lähtöpäivänä sain laivayhtiöltä tekstiviestin, että lähtöselvityksessä on ruuhkaa, joten paikalle kannattaa saapua ajoissa. Pääsimme silti tekemään lähtöselvityksen nopeasti satamarakennuksen automaatilla, ja sitten jonotimme hetken aikaa lippujen tarkastusta portilla.
Seurasimme laivan lähtöä aurinkoisella kansiterassilla, josta aukenivat upeat maisemat Helsinkiin ja saaristoon. Sää oli niin leppoisa, ettei kannella edes tuullut. Väkeä oli tosin kannella paljon, joten kaikki pöytäpaikat ja kansituolit oli jo viety mutta pääsimme nojaamaan takakannen kaiteeseen. Kansibaarien edessä kiemurtelivat pitkät jonot, joista toiseen lopuksi alistuin janon pakottamana. Samalla tuli nautittua lähtömalja.
Olen matkustanut Silja Serenadella useita kertoja, mutta aiemmin aina Tukholmaan, viimeksi viime kesänä Eijan kanssa Tukholman Grönä Lund -huvipuistoon. Pidän risteilijän sisällä olevasta Promenade-kävelykadusta, joka antaa tilan tuntua.
Laivalla on eriteemaisia ravintoloita ja illallisbuffet, mutta ne ovat kovin hintavia. Fast Line -pikaruokalasta tilasin Fish & Chips -annoksen ja Eija söi jo aiemmin laivan kannella Helsingistä ostamansa take away -ravintola-aterian. Nautimme myöhemmin kakkukahvit laivan tasokkaassa Coffee & Co. -kahvilassa. Muuten aika meni kierrellessä laivan putiikeissa ja isossa tax free -myymälässä, drinkin äärellä illan tanssishow’ta ihailemassa Starlight-yökerhossa ja hytissä katsomassa siellä olevaa televisiota.
Olimme ostaneet etukäteen aamiaisen viimeisessä kattauksessa laivan buffetissa, tuntia ennen kuin laiva saapui Riikaan kello 11.15. Buffetissa riitti ihmisiä hulinaksi asti, ja valikoima oli koronan takia selvästi karsitumpi kuin tavallisesti. Hyvin siinä silti sai vatsansa täyteen ennen Riian ihmeiden äärelle saapumista.
Tallink Hotel Riga
Hotellillamme oli kätevä sijainti Riian pääkadulla
Majoituimme kahdeksi yöksi matkapakettiin kuuluvassa Tallink Hotel Rigassa, jolla on erinomainen sijainti Riian tärkeimmällä kadulla, pitkällä jugendt-alojen reunustamalla Elizabetes ielalla (iela tarkoittaa latviaksi katua). Meillä oli laivasatamasta vähän alle puolen tunnin kävelymatka hotellille. Kaunis kävelyreitti meni Kronvalda- ja Esplanade -puistojen läpi. Hotelli on myös kätevästi Riian rautatieaseman, Origo-kauppakeskuksen ja kotoisasti Stockmannin tavaratalon vieressä. Vanhaankaupunkiin on alle vartin kävelymatka.
Perillä hotellilla odotti kadulle asti ulottuva jono vastaanottoon. Monet muutkin kaupunkiin yöksi jäävät suomalaiset risteilijävieraat olivat saapuneet paikalle samaan aikaan. Törmäsin hotellilla myös rakkaaseen baletinopettajaani 1990-luvulta! Hän oli ostanut soolomatkalleen saman matkapaketin kuin mekin. Hotellin työntekijä ilmoitti, että saamme huoneemme vasta kolmelta, mutta onneksi saatoimme jättää laukut hotellin säilytykseen ja suunnata jo kaupungille. Kuriositeettina mainittakoon, että osa hotellin henkilökunnasta puhui suomea!
Neljän tähden Tallink Hotel Riga on avattu vuonna 2010. Hotelli on perustyylikäs mutta ei mitenkään mieleenjäävän persoonallinen. Huoneet ovat siistit, viihtyisät ja hyvin varustellut. Miinusta siitä, että sängyt olivat aika kapeita ja kylpyhuoneessa haisi viemäriltä (haju levisi koko huoneeseen, jos kylpyhuoneen ovea ei pitänyt kiinni). Latviassa hanavettä voi juoda, mutta ainakin hotellin kraanasta vesi maistui niin ummehtuneelta, että suosimme pullovesiä. Pullovedet maksoivat onneksi kioskeissa ja kaupoissa alle euron.
Hotellipaketin hintaan kuuluivat myös aamupalat hotellin katutason nätissä Elements-ravintolassa. Aamupala oli runsas mutta aika yllätyksetön. Annan kuitenkin plussaa Vironkin hotelleista tutuista herkuista: paistetuista sienistä, letuista hillolla ja perunapaistoksista.
Majoituimme kahdeksi yöksi matkapakettiin kuuluvassa Tallink Hotel Rigassa, jolla on erinomainen sijainti Riian tärkeimmällä kadulla, pitkällä jugendt-alojen reunustamalla Elizabetes ielalla (iela tarkoittaa latviaksi katua). Meillä oli laivasatamasta vähän alle puolen tunnin kävelymatka hotellille. Kaunis kävelyreitti meni Kronvalda- ja Esplanade -puistojen läpi. Hotelli on myös kätevästi Riian rautatieaseman, Origo-kauppakeskuksen ja kotoisasti Stockmannin tavaratalon vieressä. Vanhaankaupunkiin on alle vartin kävelymatka.
Perillä hotellilla odotti kadulle asti ulottuva jono vastaanottoon. Monet muutkin kaupunkiin yöksi jäävät suomalaiset risteilijävieraat olivat saapuneet paikalle samaan aikaan. Törmäsin hotellilla myös rakkaaseen baletinopettajaani 1990-luvulta! Hän oli ostanut soolomatkalleen saman matkapaketin kuin mekin. Hotellin työntekijä ilmoitti, että saamme huoneemme vasta kolmelta, mutta onneksi saatoimme jättää laukut hotellin säilytykseen ja suunnata jo kaupungille. Kuriositeettina mainittakoon, että osa hotellin henkilökunnasta puhui suomea!
Neljän tähden Tallink Hotel Riga on avattu vuonna 2010. Hotelli on perustyylikäs mutta ei mitenkään mieleenjäävän persoonallinen. Huoneet ovat siistit, viihtyisät ja hyvin varustellut. Miinusta siitä, että sängyt olivat aika kapeita ja kylpyhuoneessa haisi viemäriltä (haju levisi koko huoneeseen, jos kylpyhuoneen ovea ei pitänyt kiinni). Latviassa hanavettä voi juoda, mutta ainakin hotellin kraanasta vesi maistui niin ummehtuneelta, että suosimme pullovesiä. Pullovedet maksoivat onneksi kioskeissa ja kaupoissa alle euron.
Hotellipaketin hintaan kuuluivat myös aamupalat hotellin katutason nätissä Elements-ravintolassa. Aamupala oli runsas mutta aika yllätyksetön. Annan kuitenkin plussaa Vironkin hotelleista tutuista herkuista: paistetuista sienistä, letuista hillolla ja perunapaistoksista.
Vanhakaupunki ja sen puistot
Herkuttelu- ja maisemakierroksella
Kävimme jokaisena kolmena päivänä käyskentelemässä Vanhassakaupungissa, koska siellä riitti niin runsaasti upeaa nähtävää: jylhiä patsaita, kauniita jugend-rakennuksia, keskiaikaisia aukioita, reheviä puistoja ja pariisilaistyyppisiä kanavia risteilijöineen.
Meille kävi tuuri, koska huomasin sattumalta ennen matkaa että Riiassa oli vierailumme aikana menossa ravintolaviikot! Tapahtumaan osallistui suuri määrä Vanhankaupungin ja keskustan fine dining -ravintoloita, joista sai nyt kolmen ruokalajin illallismenun vain 25 tai 20 eurolla. Menua varten piti tosin varata pöytä etukäteen puhelimitse. Kun olimme lauantaina saapuneet Riikaan, soitin pöytävaraukset samalle ja seuraavalle illalle 20 euron menupaikkoihin. Seuraavat ravintolaviikot järjestetään syksyllä.
Heti ensimmäiseksi hotellilta lähdettyä menimme etsimään Riian maamerkin, korkeuksiin kohoavan Vapauden muistomerkin. Muistomerkin lähettyvillä sijaitsevan Douple Coffee Riga -kahvilaketjun terassilla nautin muutamalla eurolla rahkapannukakkuja ja kyytipojaksi café latten. Seuraavaksi kävelimme ihastelemaan veistoksia, rakkauslukkosiltaa, Pilsetas-kanaalia ja Bastejkalns-puiston kukkaloistoa. Kohtasimme puistossa myös valtavaa puluparvea ruokkivan rouvan.
Kävellessämme ohitimme Rātslaukums-aukion Mustapäiden talon ja kaupungintalon välissä. Aukiolla voi kliseisesti sanottuna tuntea historian siipien havinan. Vuonna 1334 valmistuneen Mustapäiden talon nimi ei sitten viittaa finneihin! Kyseessä on saksalaisten poikamieskauppiaiden kerhotalo, jossa nykyinen joulukuusiperinteemme alkoi legendan mukaan vuonna 1510.
Täältä jatkoimme jo 600 vuoden ikään ehtineelle, punatiiliselle Pyhän Pietarin kirkolle. Kirkon pihalta löytyi yllättäen matala labyrintti ja veikeitä eläinveistoksia – jopa yksisarvinen! Poikkesimme myös matkalle osuneeseen valkoiseen ja sinitorniseen Our Lady of Sorrows -kirkkoon. Katolinen kirkko oli kaunis niin ulkoa kuin sisältä, ja luonnollisesti koristeltu Neitsyt Marian kuvilla.
Kävimme varta vasten katsomassa kovasti kehutun keltaisen kissatalon, joka on loistelias jugend-rakennus, mutta ei niin erityinen kuin kaikki hehkutus antaisi olettaa. Sen vieressä oli kuitenkin yksi Vanhankaupungin kolmesta tärkeimmästä aukiosta eli Līvu laukums, joka on soma kukkaistutustensa ja eläväisten terassiensa vuoksi.
Koreaa Vanhaakaupunkia vähän rouheampaa ja kenties autenttisempaa Riika-kokemusta saimme kokea vierailemalla keskustan tuntuman kauppahallissa, joka on tehty Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleihin. Hallien ulkopuolella sijaitsi tori, missä mummot ja papat kauppasivat kojuilla vihanneksia, marjoja ja käsitöitä. Ihmettelimme, kun emme nähneet monissa paikoissa mahdollisuutta jalankulkijana ylittää leveitä autoteitä mutta sitten hoksasimme, että tämä tapahtuu yleensä alikulkutunneleita pitkin. Kauppahallin ja keskustan välisestä alikulkutunnelista löysin pikkuruisen leipomomyymälän, josta ostin mummolta hienon leivoksen alle eurolla.
Seuraavana päivänä Jurmalan-retken jälkeen kipitimme jälleen Riian Vanhaankaupunkiin. Aluksi suuntasimme kaupungin romanttisimmaksi kahvilaksi mainostettuun Parunasim kafe'teekaan herkuttelemaan makeilla ja suolaisilla piirakoilla. Kahvilalla on viehättävä terassi sisäpihalla, mutta menimme istumaan sisälle yläkerran aristokraattiselle samettisohvalle. Kaikki kahvilassa oli hienostunutta: suuret kukka-asetelmat, korukivillä koristellut samettipussit ruokavälineiden ympärillä ja pikkuruiset mustat teepannut. Riian kahviloissa riittäisi kyllä tutustumista!
Seuraavaksi suuntasimme Kronvalda-puistoon, jonka läpi olimme kulkeneet matkalla laivasatamasta hotellille. Vehreässä puistossa meitä ihastuttivativat kanaalin suihkulähde sekä kiinalainen portti ja pagodi, jossa tosin istui nyt pilvenpössyttelijöitä.
Kronvaldasta jatkoimme kivenheiton päähän Vermanes-puistoon, jossa oli ihana, valkoisten leijonaveistosten vartioima ruusutarha, vanha suihkulähde, myyjiä kauppaamassa hattaroita, jäätelöä ja mehuja sekä kakkukahvila Amalija terasseineen. Amalijan äkkimakea sisustus punaisine samettisohvineen ja kakkumaalauksineen seinillä kolahti täysillä elämykselliseen makuumme. Eija söi siellä euron maksaneen macaron-leivoksen. Itse en viitsinyt ostaa mitään, koska meillä oli enää vähän aikaa pöytävaraukseemme.
Kolmen ruokalajin illallista nautimme Vanhankaupungin viihtyisässä ja tasokkaassa latvialaisravintolassa Niklāvsissa. Juomaksi tilasin Riian viralliseksi cocktailiksi nimitetyn Clavis Rigan. Drinkkiin tuli Riian mustaksi balsamiksi kutsuttua yrttilikööriä, raparperilikööriä, valkosuklaasiirappia, granaattiomenasiirappia ja mehua. Oli hyvää ja makeaa! Ja maksoi vain viisi euroa.
Kävimme jokaisena kolmena päivänä käyskentelemässä Vanhassakaupungissa, koska siellä riitti niin runsaasti upeaa nähtävää: jylhiä patsaita, kauniita jugend-rakennuksia, keskiaikaisia aukioita, reheviä puistoja ja pariisilaistyyppisiä kanavia risteilijöineen.
Meille kävi tuuri, koska huomasin sattumalta ennen matkaa että Riiassa oli vierailumme aikana menossa ravintolaviikot! Tapahtumaan osallistui suuri määrä Vanhankaupungin ja keskustan fine dining -ravintoloita, joista sai nyt kolmen ruokalajin illallismenun vain 25 tai 20 eurolla. Menua varten piti tosin varata pöytä etukäteen puhelimitse. Kun olimme lauantaina saapuneet Riikaan, soitin pöytävaraukset samalle ja seuraavalle illalle 20 euron menupaikkoihin. Seuraavat ravintolaviikot järjestetään syksyllä.
Heti ensimmäiseksi hotellilta lähdettyä menimme etsimään Riian maamerkin, korkeuksiin kohoavan Vapauden muistomerkin. Muistomerkin lähettyvillä sijaitsevan Douple Coffee Riga -kahvilaketjun terassilla nautin muutamalla eurolla rahkapannukakkuja ja kyytipojaksi café latten. Seuraavaksi kävelimme ihastelemaan veistoksia, rakkauslukkosiltaa, Pilsetas-kanaalia ja Bastejkalns-puiston kukkaloistoa. Kohtasimme puistossa myös valtavaa puluparvea ruokkivan rouvan.
Kävellessämme ohitimme Rātslaukums-aukion Mustapäiden talon ja kaupungintalon välissä. Aukiolla voi kliseisesti sanottuna tuntea historian siipien havinan. Vuonna 1334 valmistuneen Mustapäiden talon nimi ei sitten viittaa finneihin! Kyseessä on saksalaisten poikamieskauppiaiden kerhotalo, jossa nykyinen joulukuusiperinteemme alkoi legendan mukaan vuonna 1510.
Täältä jatkoimme jo 600 vuoden ikään ehtineelle, punatiiliselle Pyhän Pietarin kirkolle. Kirkon pihalta löytyi yllättäen matala labyrintti ja veikeitä eläinveistoksia – jopa yksisarvinen! Poikkesimme myös matkalle osuneeseen valkoiseen ja sinitorniseen Our Lady of Sorrows -kirkkoon. Katolinen kirkko oli kaunis niin ulkoa kuin sisältä, ja luonnollisesti koristeltu Neitsyt Marian kuvilla.
Kävimme varta vasten katsomassa kovasti kehutun keltaisen kissatalon, joka on loistelias jugend-rakennus, mutta ei niin erityinen kuin kaikki hehkutus antaisi olettaa. Sen vieressä oli kuitenkin yksi Vanhankaupungin kolmesta tärkeimmästä aukiosta eli Līvu laukums, joka on soma kukkaistutustensa ja eläväisten terassiensa vuoksi.
Koreaa Vanhaakaupunkia vähän rouheampaa ja kenties autenttisempaa Riika-kokemusta saimme kokea vierailemalla keskustan tuntuman kauppahallissa, joka on tehty Zeppelin-ilmalaivojen huoltohalleihin. Hallien ulkopuolella sijaitsi tori, missä mummot ja papat kauppasivat kojuilla vihanneksia, marjoja ja käsitöitä. Ihmettelimme, kun emme nähneet monissa paikoissa mahdollisuutta jalankulkijana ylittää leveitä autoteitä mutta sitten hoksasimme, että tämä tapahtuu yleensä alikulkutunneleita pitkin. Kauppahallin ja keskustan välisestä alikulkutunnelista löysin pikkuruisen leipomomyymälän, josta ostin mummolta hienon leivoksen alle eurolla.
Seuraavana päivänä Jurmalan-retken jälkeen kipitimme jälleen Riian Vanhaankaupunkiin. Aluksi suuntasimme kaupungin romanttisimmaksi kahvilaksi mainostettuun Parunasim kafe'teekaan herkuttelemaan makeilla ja suolaisilla piirakoilla. Kahvilalla on viehättävä terassi sisäpihalla, mutta menimme istumaan sisälle yläkerran aristokraattiselle samettisohvalle. Kaikki kahvilassa oli hienostunutta: suuret kukka-asetelmat, korukivillä koristellut samettipussit ruokavälineiden ympärillä ja pikkuruiset mustat teepannut. Riian kahviloissa riittäisi kyllä tutustumista!
Seuraavaksi suuntasimme Kronvalda-puistoon, jonka läpi olimme kulkeneet matkalla laivasatamasta hotellille. Vehreässä puistossa meitä ihastuttivativat kanaalin suihkulähde sekä kiinalainen portti ja pagodi, jossa tosin istui nyt pilvenpössyttelijöitä.
Kronvaldasta jatkoimme kivenheiton päähän Vermanes-puistoon, jossa oli ihana, valkoisten leijonaveistosten vartioima ruusutarha, vanha suihkulähde, myyjiä kauppaamassa hattaroita, jäätelöä ja mehuja sekä kakkukahvila Amalija terasseineen. Amalijan äkkimakea sisustus punaisine samettisohvineen ja kakkumaalauksineen seinillä kolahti täysillä elämykselliseen makuumme. Eija söi siellä euron maksaneen macaron-leivoksen. Itse en viitsinyt ostaa mitään, koska meillä oli enää vähän aikaa pöytävaraukseemme.
Kolmen ruokalajin illallista nautimme Vanhankaupungin viihtyisässä ja tasokkaassa latvialaisravintolassa Niklāvsissa. Juomaksi tilasin Riian viralliseksi cocktailiksi nimitetyn Clavis Rigan. Drinkkiin tuli Riian mustaksi balsamiksi kutsuttua yrttilikööriä, raparperilikööriä, valkosuklaasiirappia, granaattiomenasiirappia ja mehua. Oli hyvää ja makeaa! Ja maksoi vain viisi euroa.
Jokiristeily
Hauska tapa nähdä kaupunkia ja hyvä keino lepuuttaa jalkoja
Edelliseltä Riian-matkaltani minua oli jäänyt harmittamaan se, etten mennyt jokiristeilylle. Risteilyt ovat kuitenkin tunnelmallinen ja kätevä tapa tutustua veden äärellä lepäävään kaupunkiin.
Suuntasimme Eijan kanssa ensiksi Vanhankaupungin kauniiseen Bastejkalns-puistoon, josta lähtee muutamankin eri firman veneajeluita Pilsetas-kanavaa pitkin. Otimme kuitenkin niin ihastuksissamme kuvia puiston kukista, että missasimme veneen, joka lähtikin jo kymmentä vaille tasan. Puolen tunnin päästä olisi lähtenyt toinen vene. Veneen kuljettaja sanoi meille, että maksuksi käy vain käteinen. Katsoimme Google Mapsista lähimmän pankkiautomaatin ja suuntasimme sille, mutta myöhästyimme myös seuraavasta veneestä.
Lähdimme närkästyneinä etsimään toista sightseeing-venefirmaa kanavalta. Lisäksi kanava oli tulvinut niin paljon, että venelaituri oli veden peitossa, ja meidän olisi pitänyt ottaa kengät pois ja kahlata veneeseen. Kenties tulvimisen takia tavallisesti tunnin pituinen ajelu olisi ollut nyt vain puoli tuntia ja maksanut 15 euron sijasta 10 euroa. Seuraavan firman venelaituri oli vielä pahemmin uponnut, ja ainoastaan latviaa puhunut kuljettaja elehti ettei meillä ole mitään mahdollisuutta päästä veneeseen. Hän viittilöi meitä kulkemaan jonnekin eteenpäin. Niin lähdimme pois puistosta ja päätimme suunnata kohti Väinäjokea.
Talsimme vähän alle puolen tunnin matkan leveälle Väinäjoelle (latviaksi Daugava), josta lähti useiden firmojen veneitä jokiajelulle, myös Jurmalaan asti. Ensimmäinen löytämämme ajelu Väinäjoella kuului Vecriga-yritykselle. Vene lähti tasatunnein ja oli lähdössä muutaman minuutin päästä, joten teimme nopean päätöksen hypätä kyytiin. Tunnin ajelu maksoi 15 euroa, ja nyt meillä oli onneksi käteistä mukanamme. Veneessä oli meidän lisäksemme vain samaan seurueeseen kuuluneet kaksi pariskuntaa viinilasiensa kanssa. Veneessä ei myyty mitään, joten mahdolliset omat juomat pitää ostaa etukäteen.
Istuimme ensiksi puoli tuntia veneen ulkopenkeillä, mutta lopulta viima ajoi meidät veneen sisätiloihin, joissa Eija vielä kääriytyi huopaan. Kuljettaja ei kertonut mitään nähtävyyksistä, mikä olisi ollut hyödyllistä tietoa. Sen sijaan kuuntelin välillä toisen seurueen varmaankin latvialaista miestä, joka selitti muille porukassa englanniksi jokimaisemista ja käytin lisäksi Google Mapsia selvittääkseni reittimme nähtävyyksiä.
Jokiristeily oli virkistävä ja rentouttava kokemus. Jalkojamme kivisti kaikesta kävelystä, mutta olimme kuin uudesti syntyneitä, kun saimme välillä istua tunnin paikoillamme. Vene kulki tosin aika kaukana rannoista, ja näimme enimmäkseen metsäisiä puistomaisemia. Näimme kuitenkin esimerkiksi aallonmuotoisen kansalliskirjaston, korkean punaisen televisio- ja radiotornin ja näyttäviä siltoja.
Edelliseltä Riian-matkaltani minua oli jäänyt harmittamaan se, etten mennyt jokiristeilylle. Risteilyt ovat kuitenkin tunnelmallinen ja kätevä tapa tutustua veden äärellä lepäävään kaupunkiin.
Suuntasimme Eijan kanssa ensiksi Vanhankaupungin kauniiseen Bastejkalns-puistoon, josta lähtee muutamankin eri firman veneajeluita Pilsetas-kanavaa pitkin. Otimme kuitenkin niin ihastuksissamme kuvia puiston kukista, että missasimme veneen, joka lähtikin jo kymmentä vaille tasan. Puolen tunnin päästä olisi lähtenyt toinen vene. Veneen kuljettaja sanoi meille, että maksuksi käy vain käteinen. Katsoimme Google Mapsista lähimmän pankkiautomaatin ja suuntasimme sille, mutta myöhästyimme myös seuraavasta veneestä.
Lähdimme närkästyneinä etsimään toista sightseeing-venefirmaa kanavalta. Lisäksi kanava oli tulvinut niin paljon, että venelaituri oli veden peitossa, ja meidän olisi pitänyt ottaa kengät pois ja kahlata veneeseen. Kenties tulvimisen takia tavallisesti tunnin pituinen ajelu olisi ollut nyt vain puoli tuntia ja maksanut 15 euron sijasta 10 euroa. Seuraavan firman venelaituri oli vielä pahemmin uponnut, ja ainoastaan latviaa puhunut kuljettaja elehti ettei meillä ole mitään mahdollisuutta päästä veneeseen. Hän viittilöi meitä kulkemaan jonnekin eteenpäin. Niin lähdimme pois puistosta ja päätimme suunnata kohti Väinäjokea.
Talsimme vähän alle puolen tunnin matkan leveälle Väinäjoelle (latviaksi Daugava), josta lähti useiden firmojen veneitä jokiajelulle, myös Jurmalaan asti. Ensimmäinen löytämämme ajelu Väinäjoella kuului Vecriga-yritykselle. Vene lähti tasatunnein ja oli lähdössä muutaman minuutin päästä, joten teimme nopean päätöksen hypätä kyytiin. Tunnin ajelu maksoi 15 euroa, ja nyt meillä oli onneksi käteistä mukanamme. Veneessä oli meidän lisäksemme vain samaan seurueeseen kuuluneet kaksi pariskuntaa viinilasiensa kanssa. Veneessä ei myyty mitään, joten mahdolliset omat juomat pitää ostaa etukäteen.
Istuimme ensiksi puoli tuntia veneen ulkopenkeillä, mutta lopulta viima ajoi meidät veneen sisätiloihin, joissa Eija vielä kääriytyi huopaan. Kuljettaja ei kertonut mitään nähtävyyksistä, mikä olisi ollut hyödyllistä tietoa. Sen sijaan kuuntelin välillä toisen seurueen varmaankin latvialaista miestä, joka selitti muille porukassa englanniksi jokimaisemista ja käytin lisäksi Google Mapsia selvittääkseni reittimme nähtävyyksiä.
Jokiristeily oli virkistävä ja rentouttava kokemus. Jalkojamme kivisti kaikesta kävelystä, mutta olimme kuin uudesti syntyneitä, kun saimme välillä istua tunnin paikoillamme. Vene kulki tosin aika kaukana rannoista, ja näimme enimmäkseen metsäisiä puistomaisemia. Näimme kuitenkin esimerkiksi aallonmuotoisen kansalliskirjaston, korkean punaisen televisio- ja radiotornin ja näyttäviä siltoja.
Jurmala
Matkasimme junalla Baltian Rivieralle – ja sateiselle hiekkarannalle!
Jos Riika on Baltian Pariisi, Jurmalaa taas sanotaan Baltian Rivieraksi. Rakastan rantaelämää, joten halusin ehdottomasti nähdä Jurmalan kuuluisan hiekkarannan.
Koska hotellimme sattui sijaitsemaan ihan Riian rautatieaseman lähellä, matkanteko oli nopeaa. Ostimme lounasevääksi kulhoruuat aseman vierestä Origo-kauppakeskuksen Rimi-ruokakaupasta ja hankimme alle kolmen euron hintaiset junaliput rautatieaseman lippumyymälästä.
Jurmala on Latvian ainoa kylpyläkaupunki, ja se sijaitsee 25 kilometrin päässä Riiasta, Riianlahden rannalla. Hyppäsimme nostalgisen vanhanaikaiseen junaan, joka oli onneksi myös tilava ja matkustajamäärältään väljä. Junamatkan aikana meistä oli kiinnostavaa nähdä vähän enemmän Latvian maisemia, kuten isoja omakotitaloja kaupungin ulkopuolella. Jäimme puolen tunnin päästä pois Jurmalan keskustassa, Majorin asemalla.
Jostain syystä Google Maps neuvoi meitä kulkemaan asemalta pitkän matkan katua kohtaan, josta pitäisi päästä poikkitietä pitkin rannalle, mutta jossa nykyään kohoaa rantapolun tukkiva rakennusmaa. Jouduimme siis palaamaan asemalle päin. Aseman lähistöltä lähti portaikko uimarannan paraatipaikkaan, josta löytyivät rantakahvila terassilla, pelikentät, suihku ja wc-tilat.
Surkuhupaisasti heti sillä hetkellä kun astuimme jalallamme rantahiekalle, taivas repesi. Tungin itseni Eijan sateenvarjon alle (omanihan jätin hotellille, koska ei oltu luvattu sadetta). Sateenvarjosta huolimatta kastuimme osittain. Kiirehdimme suojaan suureen telttakatokseen, josta löytyi pöytiä ja sadetta pitävää nuorisoa.
Siinä telttakatoksessa eväitä syödessämme sade sopivasti loppuikin, ja siirryimme istumaan kahvilan terassille. Eija haki kahvilasta jäätelön ja minä kävin pukukopissa vaihtamassa bikinit päälleni. Lähellä oli voimistelutelineet, joissa treenattu nuoriso teki akrobaattisia temppuja musiikin soidessa ja yleisön ihastellessa ja kuvatessa vieressä.
Jurmalan hiekkarannat jatkuvat lähes 30 kilometrin matkan. Hiekka on hämmästyttävän hienoa niin rannalla kuin meressä. Jouduin tosin kävelemään meressä loputtomalta tuntuvan matkan, ennen kuin vesi syveni pohkeista edes vyötäisille asti. Vesi oli kristallinkirkasta eikä levää näkynyt missään. Vesi oli tosin sen verran viileää, että polskin vain hetken.
Täytyy myöntää, että rantaretki olisi onnistuneempi helteisempänä päivänä, koska nyt lämpötila pysytteli siinä 17 asteessa ja välillä ripotteli vettä. Hyvä puoli oli se, että vietimme rannalla vain alle pari tuntia, joten ehdimme vielä illalla kierrellä Riian Vanhassakaupungissa ja puistoissa. Emme siis käyneet Jurmalassa missään muualla kuin uimarannalla ja rantakahvilassa, mutta jos toiste vielä matkustan Jurmalaan, niin haluan nähdä siellä muutakin.
Jurmalassa sijaitsee esimerkiksi satoja jugend-tyylisiä puuhuviloita, joissa Latvian ja Venäjän rikkaat ja kuuluisat lomailivat ennen vallankumousta. Ihastelimme näitä hulppeita ja kauniita lomataloja matkalla rannalle ja sieltä pois. Jurmalasta löytyisi myös muun muassa kasvitieteellinen puutarha ja pieni perhostalo.
Paluumatkalla ostimme matkaliput junasta konduktööriltä, ja saimme liput nyt puolet halvemmalla kuin Riian rautatieasemalta. No, lippujen hinta oli joka tapauksessa kummallakin kertaa hyvin edullinen.
Jos Riika on Baltian Pariisi, Jurmalaa taas sanotaan Baltian Rivieraksi. Rakastan rantaelämää, joten halusin ehdottomasti nähdä Jurmalan kuuluisan hiekkarannan.
Koska hotellimme sattui sijaitsemaan ihan Riian rautatieaseman lähellä, matkanteko oli nopeaa. Ostimme lounasevääksi kulhoruuat aseman vierestä Origo-kauppakeskuksen Rimi-ruokakaupasta ja hankimme alle kolmen euron hintaiset junaliput rautatieaseman lippumyymälästä.
Jurmala on Latvian ainoa kylpyläkaupunki, ja se sijaitsee 25 kilometrin päässä Riiasta, Riianlahden rannalla. Hyppäsimme nostalgisen vanhanaikaiseen junaan, joka oli onneksi myös tilava ja matkustajamäärältään väljä. Junamatkan aikana meistä oli kiinnostavaa nähdä vähän enemmän Latvian maisemia, kuten isoja omakotitaloja kaupungin ulkopuolella. Jäimme puolen tunnin päästä pois Jurmalan keskustassa, Majorin asemalla.
Jostain syystä Google Maps neuvoi meitä kulkemaan asemalta pitkän matkan katua kohtaan, josta pitäisi päästä poikkitietä pitkin rannalle, mutta jossa nykyään kohoaa rantapolun tukkiva rakennusmaa. Jouduimme siis palaamaan asemalle päin. Aseman lähistöltä lähti portaikko uimarannan paraatipaikkaan, josta löytyivät rantakahvila terassilla, pelikentät, suihku ja wc-tilat.
Surkuhupaisasti heti sillä hetkellä kun astuimme jalallamme rantahiekalle, taivas repesi. Tungin itseni Eijan sateenvarjon alle (omanihan jätin hotellille, koska ei oltu luvattu sadetta). Sateenvarjosta huolimatta kastuimme osittain. Kiirehdimme suojaan suureen telttakatokseen, josta löytyi pöytiä ja sadetta pitävää nuorisoa.
Siinä telttakatoksessa eväitä syödessämme sade sopivasti loppuikin, ja siirryimme istumaan kahvilan terassille. Eija haki kahvilasta jäätelön ja minä kävin pukukopissa vaihtamassa bikinit päälleni. Lähellä oli voimistelutelineet, joissa treenattu nuoriso teki akrobaattisia temppuja musiikin soidessa ja yleisön ihastellessa ja kuvatessa vieressä.
Jurmalan hiekkarannat jatkuvat lähes 30 kilometrin matkan. Hiekka on hämmästyttävän hienoa niin rannalla kuin meressä. Jouduin tosin kävelemään meressä loputtomalta tuntuvan matkan, ennen kuin vesi syveni pohkeista edes vyötäisille asti. Vesi oli kristallinkirkasta eikä levää näkynyt missään. Vesi oli tosin sen verran viileää, että polskin vain hetken.
Täytyy myöntää, että rantaretki olisi onnistuneempi helteisempänä päivänä, koska nyt lämpötila pysytteli siinä 17 asteessa ja välillä ripotteli vettä. Hyvä puoli oli se, että vietimme rannalla vain alle pari tuntia, joten ehdimme vielä illalla kierrellä Riian Vanhassakaupungissa ja puistoissa. Emme siis käyneet Jurmalassa missään muualla kuin uimarannalla ja rantakahvilassa, mutta jos toiste vielä matkustan Jurmalaan, niin haluan nähdä siellä muutakin.
Jurmalassa sijaitsee esimerkiksi satoja jugend-tyylisiä puuhuviloita, joissa Latvian ja Venäjän rikkaat ja kuuluisat lomailivat ennen vallankumousta. Ihastelimme näitä hulppeita ja kauniita lomataloja matkalla rannalle ja sieltä pois. Jurmalasta löytyisi myös muun muassa kasvitieteellinen puutarha ja pieni perhostalo.
Paluumatkalla ostimme matkaliput junasta konduktööriltä, ja saimme liput nyt puolet halvemmalla kuin Riian rautatieasemalta. No, lippujen hinta oli joka tapauksessa kummallakin kertaa hyvin edullinen.
Illusion Rooms Riga
Hulluttelua ja hauskoja kuvaushetkiä
Illusion Rooms Riga on yleensä vain lapsiperheille vinkattu kohde, mutta olemme myös Eijan kanssa innostuneita kaikesta söpöstä ja hassusta. Jos siis haluat kokeilla jotain hassua ja erikoista, niin suosittelen tätä kohdetta Riian Vanhassakaupungissa!
Illusion Rooms Riga muistutti meitä Tarton ylösalaisin talosta eli Tagurpidi Majasta, jossa kävimme viime kesänä huvittelemassa ja ottamassa selfieitä. Mutta Illusion Rooms Rigassa ei ole vain nurinpäin olevia huoneita, vaan muutakin omituista koettavaa ja mieltä sopivasti nyrjäyttävää. Paikka on aika pieni ja hieman nuhjuinen. Toisaalta on ehkä hyväkin, ettei siellä kulu noin puoltatoista tuntia enempää aikaa. Väkeä riitti jopa maanantaina keskipäivällä sen verran, ettemme voineet olla loputtoman kauan yhdessä huoneessa, mutta onneksi vain harvaan huoneeseen täytyi jonottaa.
Meistä hauskinta olivat kaunis peilihuone, jossa soi disco-musiikki ja näki itsensä useana kappaleena, monistava peili, lasinen labyrinttikeittiö, jossa voi kurkistaa ulos tarjoiluvadilta sekä ylösalaisin olevat olohuone ja keittiö. Paikassa on myös esimerkiksi 1990-luvun olohuone lankapuhelimineen sekä huone jyrkästi vinolla lattialla. Jokaisen huoneen vieressä on latviaksi, venäjäksi ja englanniksi ohjeet sekä esimerkkikuvia selfieistä, joita huoneessa voi ottaa.
Hieman huonosti toimi tosin sohva, jossa oli liikuteltava miehen alaruumis. Tekojalat saattoi vaikka heittää omille olkapäilleen, kun istui sohvassa olevassa kolossa oma alakroppa piilossa. Illuusio kahtia olevasta tai hyvin taipuisasta vartalosta ei vain toimi, jos sattuu olemaan nainen tai lapsi. Tornado-tunneli taas oli meille tuttu jo Linnanmäen edesmenneestä Vekkulasta, ja varjoteatterin käsillään taas voi toteuttaa helposti myös kotona.
Vasta myöhemmin tajusin katsoa Instagramista muiden ottamia valokuvia ja videoita Illusion Rooms Rigasta. Muiden kävijöiden kuvista olisikin saanut kekseliäitä poseerausideoita! Seinille piirretyt enkelinsiivet ja kung fu -taistelukohtaus näyttivät meistä kämäisiltä ja ohitimme ne. Huomasimme kuitenkin muiden valokuvista, että piirrokset näyttivät yllättävän toimivilta valokuvissa.
Jos illuusiot kiinnostavat enemmänkin, niin 600 metrin päästä Illusion Rooms Rigasta löytyy illuusiomuseo, Cosmos Illusion Museum (Doma laukums 1). Me emme tosin ehtineet käydä siellä.
Illusion Rooms Rigan lähellä sijaitsee myös Kilomax-vaatekauppaketjun liike, joka myy korkealaatuisia käytettyjä vaatteita päivittäin vaihtuvalla kilohinnalla (vaatteet punnitaan vaa’alla). Sieltä löytyy myös esimerkiksi kenkiä ja isojen vaatekokojen osasto. Kävimme Kilomaxissa jopa kahtena päivänä. Ostin Kilomaxista kauniin ja aivan uuden näköisen kukkaleningin neljällä eurolla, ja Eija osti useamman hienon vaatteen pikkurahalla.
Illusion Rooms Riga on yleensä vain lapsiperheille vinkattu kohde, mutta olemme myös Eijan kanssa innostuneita kaikesta söpöstä ja hassusta. Jos siis haluat kokeilla jotain hassua ja erikoista, niin suosittelen tätä kohdetta Riian Vanhassakaupungissa!
Illusion Rooms Riga muistutti meitä Tarton ylösalaisin talosta eli Tagurpidi Majasta, jossa kävimme viime kesänä huvittelemassa ja ottamassa selfieitä. Mutta Illusion Rooms Rigassa ei ole vain nurinpäin olevia huoneita, vaan muutakin omituista koettavaa ja mieltä sopivasti nyrjäyttävää. Paikka on aika pieni ja hieman nuhjuinen. Toisaalta on ehkä hyväkin, ettei siellä kulu noin puoltatoista tuntia enempää aikaa. Väkeä riitti jopa maanantaina keskipäivällä sen verran, ettemme voineet olla loputtoman kauan yhdessä huoneessa, mutta onneksi vain harvaan huoneeseen täytyi jonottaa.
Meistä hauskinta olivat kaunis peilihuone, jossa soi disco-musiikki ja näki itsensä useana kappaleena, monistava peili, lasinen labyrinttikeittiö, jossa voi kurkistaa ulos tarjoiluvadilta sekä ylösalaisin olevat olohuone ja keittiö. Paikassa on myös esimerkiksi 1990-luvun olohuone lankapuhelimineen sekä huone jyrkästi vinolla lattialla. Jokaisen huoneen vieressä on latviaksi, venäjäksi ja englanniksi ohjeet sekä esimerkkikuvia selfieistä, joita huoneessa voi ottaa.
Hieman huonosti toimi tosin sohva, jossa oli liikuteltava miehen alaruumis. Tekojalat saattoi vaikka heittää omille olkapäilleen, kun istui sohvassa olevassa kolossa oma alakroppa piilossa. Illuusio kahtia olevasta tai hyvin taipuisasta vartalosta ei vain toimi, jos sattuu olemaan nainen tai lapsi. Tornado-tunneli taas oli meille tuttu jo Linnanmäen edesmenneestä Vekkulasta, ja varjoteatterin käsillään taas voi toteuttaa helposti myös kotona.
Vasta myöhemmin tajusin katsoa Instagramista muiden ottamia valokuvia ja videoita Illusion Rooms Rigasta. Muiden kävijöiden kuvista olisikin saanut kekseliäitä poseerausideoita! Seinille piirretyt enkelinsiivet ja kung fu -taistelukohtaus näyttivät meistä kämäisiltä ja ohitimme ne. Huomasimme kuitenkin muiden valokuvista, että piirrokset näyttivät yllättävän toimivilta valokuvissa.
Jos illuusiot kiinnostavat enemmänkin, niin 600 metrin päästä Illusion Rooms Rigasta löytyy illuusiomuseo, Cosmos Illusion Museum (Doma laukums 1). Me emme tosin ehtineet käydä siellä.
Illusion Rooms Rigan lähellä sijaitsee myös Kilomax-vaatekauppaketjun liike, joka myy korkealaatuisia käytettyjä vaatteita päivittäin vaihtuvalla kilohinnalla (vaatteet punnitaan vaa’alla). Sieltä löytyy myös esimerkiksi kenkiä ja isojen vaatekokojen osasto. Kävimme Kilomaxissa jopa kahtena päivänä. Ostin Kilomaxista kauniin ja aivan uuden näköisen kukkaleningin neljällä eurolla, ja Eija osti useamman hienon vaatteen pikkurahalla.
Riika–Helsinki
Baltian Pariisin elämyksellisyys yllätti – ja paljon jäi vielä kokematta seuraaville reissuille!
Kävimme ennen lähtöä hotellimme vieressä kotoisasti Stockmannin ruokakaupassa ostamassa tuliaisiksi latvialaista Laiman suklaata. Keksin onneksi tilata taksin älypuhelimellani Bolt-sovelluksen kautta, sillä hotellin edessä mateli jälleen pitkä taksijono. Boltin taksi saapui paikalle kirjaimellisesti minuutissa. Jätimme muut matkaajat hölmistyneinä odottamaan omia kyytejään, kun kipusimme jo taksiin. Matkakin oli Boltilla tavallista taksia edullisempi eli vain vähän yli kolme euroa.
Riian ensikertalaista Eijaa yllättivät positiivisesti kaupungin edullinen hintataso ja elämyksellisyys. Lyhyen matkan säteellä saattoi kokea monenlaista, ja etenkin Vanhakaupunki oli Eijasta viehättävä. Hän odotti etukäteen matkalta rouhean romanttista estetiikkaa ja hyvää ruokaa, ja nämä odotukset myös toteutuivat. Minä olin iloinen siitä, että ehdimme kokea kaikki etukäteen mietityt pääkohteemme kuten jokiristeilyn, Illusion Rooms Rigan ja Jurmalan uimarannan. Olin myös yllättynyt henkilökunnan ystävällisyydestä ravintoloissa ja kaupoissa, koska olin ajatellut että Riiassa voisi olla yhä venäläishenkisen kylmäkiskoinen palvelukulttuuri.
Vaikka olen näillä kahdella reissullani kokenut Riiassa paljon, olisin kiinnostunut matkustamaan kaupunkiin vielä uudestaan – erityisesti, koska hyviä ja edullisia ravintoloita ja söpöjä kahviloita riittäisi valtavasti! Latvialainen keittiö vaikuttaa kiinnostavalta ja sellaiselta, mihin harvemmin voi tutustua muualla kuin paikan päällä Latviassa. Tahtoisin kokea balettia tai oopperaa Latvian kansallisoopperassa, nähdä Victory-puiston Neuvostoliiton Voitonmonumentteineen ja katsella Riikaa yläilmoista esimerkiksi Pyhän Pietarin kirkontornista, Latvian tiedeakatemian näköalatasanteelta tai Radisson Blu Latvija Conference & SPA -hotellin Skyline Barista.
Päiväretkillä tutustuisin mielelläni laajemmin Jurmalan kylpyläkaupunkiin ja tekisin retken myös Siguldan kaupunkiin, jossa voi matkata köysiradalla yli Gauja-joen.
Eijankin mukaan kokematta jäi vielä paljon, koska nähtävää olisi ollut niin runsaasti. Hän olisi voinut viettää Vanhassakaupungissa enemmän aikaa. Hän tahtoisi ensi kerralla tutustua myös Riian taidemuseoihin, joissa emme nyt käyneet ollenkaan.
Kävimme ennen lähtöä hotellimme vieressä kotoisasti Stockmannin ruokakaupassa ostamassa tuliaisiksi latvialaista Laiman suklaata. Keksin onneksi tilata taksin älypuhelimellani Bolt-sovelluksen kautta, sillä hotellin edessä mateli jälleen pitkä taksijono. Boltin taksi saapui paikalle kirjaimellisesti minuutissa. Jätimme muut matkaajat hölmistyneinä odottamaan omia kyytejään, kun kipusimme jo taksiin. Matkakin oli Boltilla tavallista taksia edullisempi eli vain vähän yli kolme euroa.
Riian ensikertalaista Eijaa yllättivät positiivisesti kaupungin edullinen hintataso ja elämyksellisyys. Lyhyen matkan säteellä saattoi kokea monenlaista, ja etenkin Vanhakaupunki oli Eijasta viehättävä. Hän odotti etukäteen matkalta rouhean romanttista estetiikkaa ja hyvää ruokaa, ja nämä odotukset myös toteutuivat. Minä olin iloinen siitä, että ehdimme kokea kaikki etukäteen mietityt pääkohteemme kuten jokiristeilyn, Illusion Rooms Rigan ja Jurmalan uimarannan. Olin myös yllättynyt henkilökunnan ystävällisyydestä ravintoloissa ja kaupoissa, koska olin ajatellut että Riiassa voisi olla yhä venäläishenkisen kylmäkiskoinen palvelukulttuuri.
Vaikka olen näillä kahdella reissullani kokenut Riiassa paljon, olisin kiinnostunut matkustamaan kaupunkiin vielä uudestaan – erityisesti, koska hyviä ja edullisia ravintoloita ja söpöjä kahviloita riittäisi valtavasti! Latvialainen keittiö vaikuttaa kiinnostavalta ja sellaiselta, mihin harvemmin voi tutustua muualla kuin paikan päällä Latviassa. Tahtoisin kokea balettia tai oopperaa Latvian kansallisoopperassa, nähdä Victory-puiston Neuvostoliiton Voitonmonumentteineen ja katsella Riikaa yläilmoista esimerkiksi Pyhän Pietarin kirkontornista, Latvian tiedeakatemian näköalatasanteelta tai Radisson Blu Latvija Conference & SPA -hotellin Skyline Barista.
Päiväretkillä tutustuisin mielelläni laajemmin Jurmalan kylpyläkaupunkiin ja tekisin retken myös Siguldan kaupunkiin, jossa voi matkata köysiradalla yli Gauja-joen.
Eijankin mukaan kokematta jäi vielä paljon, koska nähtävää olisi ollut niin runsaasti. Hän olisi voinut viettää Vanhassakaupungissa enemmän aikaa. Hän tahtoisi ensi kerralla tutustua myös Riian taidemuseoihin, joissa emme nyt käyneet ollenkaan.
