Tim
Lomamuisto
Georgian houkutuksia ovat hyvä ruoka, kiinnostava historia ja uskomattomat maisemat
1.–8.1.2019
Perhetuttavamme näytti pari vuotta sitten minulle kuvia Georgian vuoristossa olevasta Kazbekista. Kuva hotellin terassilta otetusta lumisesta Kazbek-vuoresta piirtyi tajuntaani. Päätin, että matkustan samaan paikkaan näkemään tuon maiseman.
Mietimme mieheni kanssa lomapaikkaa, jonne saisimme innostetuksi mukaan myös 18-vuotiaan poikamme ja hänen samanikäisen tyttöystävänsä. Kaukomatkoille viikon loma olisi liian lyhyt ja neljän henkilön mannertenväliset lennot olisivat tulleet liian kalliiksi.
Muistin serkun kuvat. Myös nuoriso lämpeni. Georgia kuulosti sopivan eksoottiselta.
Ennen lentojen ostamista varasimme huoneet serkun suosittelemasta hotellista Kazbekista. Halusin varmistaa, että saan kuvien maiseman!
Olimme neljä yötä Tbilisissä, kolme Kazbekissa. Kävimme myös päiväretkellä Stalinin syntymäkaupungissa Gorissa.
Tbilisistä Goriin sekä vuoristoon matkustimme taksilla. Taksilla matkustaminen Georgiassa on suomalaisen mittapuun mukaan halpaa, kunhan sopii hinnat etukäteen.
Helsinki–Tbilisi
Yllätysillallinen lentokentällä
Sienispagetti on kelvollinen. Kello on 11 illalla ja Ukraine International Airlinesin jatkolento Tbilisiin on myöhässä ja napakaksi luulemamme vaihtoaika venyy yli kolmeksi tunniksi. Onneksi Kiovan lentokentällä on avoinna oleva italialainen ravintola, jossa aikaa voi tappaa.
Jälkiruoaksi tilaamme puoli kiloa jäätelöä. Kiloittain myytävä jäätelö ravintolassa on meille ihan uusi asia.
Lähtö Helsingistä sujui aikataulun mukaan, mutta nyt neljän hengen seurueemme alkaa olla jo hieman uupunut.
Valitsimme Ukraine Airlinesin siksi, että sillä oli paras kohtuuhintainen yhteys Helsingistä Tbilisiin. Georgia on kiinnostava ja kovassa nousussa oleva matkakohde, mutta ongelmana ovat karmeat lentoajat. Useimmat lennot Euroopasta saapuvat keskellä yötä ja lähtevät aikaisin aamulla.
Sienispagetti on kelvollinen. Kello on 11 illalla ja Ukraine International Airlinesin jatkolento Tbilisiin on myöhässä ja napakaksi luulemamme vaihtoaika venyy yli kolmeksi tunniksi. Onneksi Kiovan lentokentällä on avoinna oleva italialainen ravintola, jossa aikaa voi tappaa.
Jälkiruoaksi tilaamme puoli kiloa jäätelöä. Kiloittain myytävä jäätelö ravintolassa on meille ihan uusi asia.
Lähtö Helsingistä sujui aikataulun mukaan, mutta nyt neljän hengen seurueemme alkaa olla jo hieman uupunut.
Valitsimme Ukraine Airlinesin siksi, että sillä oli paras kohtuuhintainen yhteys Helsingistä Tbilisiin. Georgia on kiinnostava ja kovassa nousussa oleva matkakohde, mutta ongelmana ovat karmeat lentoajat. Useimmat lennot Euroopasta saapuvat keskellä yötä ja lähtevät aikaisin aamulla.
Rooms Hotel
Elämyksellinen hipsterihotelli
Puna-asuinen pikkolo avaa oven ja ottaa laukkumme. Kello on viisi aamulla ja luulemme hotellin olevan enemmän tai vähemmän unessa. Olemme väärässä. Tbilisin Rooms Hotel on tottunut outoihin aikoihin tuleviin asiakkaisiin. Sisäänkirjautuminen hoidetaan nopeasti ja pääsemme huoneisiimme.
Rooms on tehty entiseen kirjapainoon, josta vielä jokunen vuosi sitten syydettiin kommunistista propagandaa. Nyt vanhassa painotalossa on kaksi Tbilisin trendikkäintä hotellia, Rooms ja luksuspaikka Stamba.
Poikamme on erityisen vaikuttunut hotellin henkilökunnan ammattitaidosta. Respasta tulee salamana lista kaupungin parhaista vintage-kaupoista ja kirpputoreista.
Roomsin baari on valaistu, tai oikeammin jätetty valaisematta, todella hämärästi. Baaritiskille joutuu suunnistamaan lähes käsikopelolla. Sisustuksen, valaistus mukaan lukien, on suunnitellut omistaja itse, kasinobisneksellä rahansa tehnyt georgialainen liikemies. Huhujen mukaan kaikki hänen liiketoimensa eivät kestä päivänvaloa, josko se selittäisi herran mieltymyksen pimeisiin nurkkauksiin.
Puna-asuinen pikkolo avaa oven ja ottaa laukkumme. Kello on viisi aamulla ja luulemme hotellin olevan enemmän tai vähemmän unessa. Olemme väärässä. Tbilisin Rooms Hotel on tottunut outoihin aikoihin tuleviin asiakkaisiin. Sisäänkirjautuminen hoidetaan nopeasti ja pääsemme huoneisiimme.
Rooms on tehty entiseen kirjapainoon, josta vielä jokunen vuosi sitten syydettiin kommunistista propagandaa. Nyt vanhassa painotalossa on kaksi Tbilisin trendikkäintä hotellia, Rooms ja luksuspaikka Stamba.
Poikamme on erityisen vaikuttunut hotellin henkilökunnan ammattitaidosta. Respasta tulee salamana lista kaupungin parhaista vintage-kaupoista ja kirpputoreista.
Roomsin baari on valaistu, tai oikeammin jätetty valaisematta, todella hämärästi. Baaritiskille joutuu suunnistamaan lähes käsikopelolla. Sisustuksen, valaistus mukaan lukien, on suunnitellut omistaja itse, kasinobisneksellä rahansa tehnyt georgialainen liikemies. Huhujen mukaan kaikki hänen liiketoimensa eivät kestä päivänvaloa, josko se selittäisi herran mieltymyksen pimeisiin nurkkauksiin.
Tbilisi
Häikäisevää arkkitehtuuria ja ränsistyneitä taloja
Eläkeläisherrojen joukko on kokoontunut kirpputorin kupeessa olevaan puistikkoon. Eväinä heillä on leipää, pari makkaraa ja seurueen iloisuudesta päätellen riittävä määrä kotipolttoista tšatšaa, Georgian vastinetta grappa-viinalle.
Seurue kutsuu meitä elekielellä liittymään mukaansa. Herrat ovat sydämellisiä, mutta juroina suomalaisina kieltäydymme kohteliaasti, tšatša-ryyppy ennen puolta päivää ei tunnu kovin houkuttelevalta.
Kivenheiton päässä puistopiknikistä pipopäiset nuoret partasuut siemailevat lattea trendikuppilassa, joka voisi olla yhtä hyvin Berliinin Neuköllnissä tai Lontoon Shoreditchissa.
Tbilisi on täynnä kontrasteja.
Vanhassa kaupungissa on eniten turistitouhua, mattokauppoja, matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita.
Kurkkaamme myös yhteen kuuluisista maan alla olevista rikkikylpylöistä, joita jo kirjailijat Alexander Dumas ja kaimansa Puškin ylistivät. Opaskirjojen mukaan ne ovat must, mutta minua spa-touhu mädän kananmunan hajussa ei saa innostumaan.
Sen sijaan kapuamme Abassodor-hotellin näköalabaariin. Sieltä voi katsella Georgian entisen presidentin Mikheil Saakašvili rakennuttamia futuristisia luomuksia, joita presidentti tilaili kansainvälisiltä huippuarkkitehdeilta. Moni paikallinen on sitä mieltä, että rahoille olisi ollut köyhässä maassa parempaakin käyttöä.
Eläkeläisherrojen joukko on kokoontunut kirpputorin kupeessa olevaan puistikkoon. Eväinä heillä on leipää, pari makkaraa ja seurueen iloisuudesta päätellen riittävä määrä kotipolttoista tšatšaa, Georgian vastinetta grappa-viinalle.
Seurue kutsuu meitä elekielellä liittymään mukaansa. Herrat ovat sydämellisiä, mutta juroina suomalaisina kieltäydymme kohteliaasti, tšatša-ryyppy ennen puolta päivää ei tunnu kovin houkuttelevalta.
Kivenheiton päässä puistopiknikistä pipopäiset nuoret partasuut siemailevat lattea trendikuppilassa, joka voisi olla yhtä hyvin Berliinin Neuköllnissä tai Lontoon Shoreditchissa.
Tbilisi on täynnä kontrasteja.
Vanhassa kaupungissa on eniten turistitouhua, mattokauppoja, matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja kahviloita.
Kurkkaamme myös yhteen kuuluisista maan alla olevista rikkikylpylöistä, joita jo kirjailijat Alexander Dumas ja kaimansa Puškin ylistivät. Opaskirjojen mukaan ne ovat must, mutta minua spa-touhu mädän kananmunan hajussa ei saa innostumaan.
Sen sijaan kapuamme Abassodor-hotellin näköalabaariin. Sieltä voi katsella Georgian entisen presidentin Mikheil Saakašvili rakennuttamia futuristisia luomuksia, joita presidentti tilaili kansainvälisiltä huippuarkkitehdeilta. Moni paikallinen on sitä mieltä, että rahoille olisi ollut köyhässä maassa parempaakin käyttöä.
Gori
Stalin on edelleen voimissaan
Kassalla istuva tuiman näköinen täti-ihminen vie meidät suoraan päivän teemaan. Hän mutristelee suutaan ja katselee vihaisesti. Asiakkaita, ei kai taas! Hetken jo hätääntyneenä mietin, pitäisikö minulla olla ruplia tai vaikka sukkahousut, joilla maksaa pääsylippu. Tervetuloa aikamatkalle Neuvostoliittoon!
Gorissa noin tunnin matkan päässä Tbilisistä on Josif Stalinille omistettu museo tai oikeammin pyhättö. Hirmuhallitsijasta ei yritetäkään antaa tasapuolista kuvaa, Isä Aurinkoinen esitetään suurena valtiomiehenä ja hyväntekijänä.
Neuvostoliiton hajottua museon konseptia oli tarkoitus muuttaa, mutta uusista ideoista ei päästy yksimielisyyteen. Ja onhan Stalin sentään kaikkien aikojen kuuluisin georgialainen!
Kassalla istuva tuiman näköinen täti-ihminen vie meidät suoraan päivän teemaan. Hän mutristelee suutaan ja katselee vihaisesti. Asiakkaita, ei kai taas! Hetken jo hätääntyneenä mietin, pitäisikö minulla olla ruplia tai vaikka sukkahousut, joilla maksaa pääsylippu. Tervetuloa aikamatkalle Neuvostoliittoon!
Gorissa noin tunnin matkan päässä Tbilisistä on Josif Stalinille omistettu museo tai oikeammin pyhättö. Hirmuhallitsijasta ei yritetäkään antaa tasapuolista kuvaa, Isä Aurinkoinen esitetään suurena valtiomiehenä ja hyväntekijänä.
Neuvostoliiton hajottua museon konseptia oli tarkoitus muuttaa, mutta uusista ideoista ei päästy yksimielisyyteen. Ja onhan Stalin sentään kaikkien aikojen kuuluisin georgialainen!
Kazbegin kylä
Pelkääjän paikalla vuoristoon
Pikkubussi liukastelee lumisella, kapealla vuoristotiellä. Toivon, että ketään ei tule vastaan. Mutta tuleehan niitä. Pelottaa.
Tbilisistä ottamallamme kuskilla on kesärenkaat alla, koska pääkaupungissa oli kesäkeli. Kuljettaja oli kuitenkin vakuutellut, että hyvin selvitään Kazbekiin. Pyydämme häntä ajamaan hiljempaa, mutta kuski ilmoittaa, että meillä on kiire. Lunta sataa rankasti ja tie voi mennä poikki, hän kertoo.
Vihdoin olemme elävinä Kazbegin kylässä, jota paikalliset kutsuvat Stepantsmindaksi. Taksi pääsee vaivoin viimeiset metrit jyrkkää tietä ylös. Lumisateen keskeltä erottuu masentavan näköinen betoninen kolossi, joka osoittautuu hotelliksemme.
Rooms Hotel Kazbegi on entinen puolue-eliitin lomakoti, josta romahtaneen katon läpi kerkesi jo kasvaa koivuja. Sisällä takkatulen ääressä ja hotellin kylpylässä hienoja vuoristomaisemia ihaillessa ymmärrämme, miksi täydellisesti uusiksi pistettyä entistä sanatoriota on kehuttu.
Kazbekin kylä ei todellakaan muistuta Keski-Euroopan Alppien jet set -paikkoja. Kazbeki on autenttinen georgialainen kylä, jota turismi ei ainakaan vielä ole pilannut, hauska ja mielenkiintoinen. Kylässä on kaksi ruokakauppaa, joissa myydään lähinnä sipulimakkaraa ja vodkaa. Ja loistavia viinejä.
Pikkubussi liukastelee lumisella, kapealla vuoristotiellä. Toivon, että ketään ei tule vastaan. Mutta tuleehan niitä. Pelottaa.
Tbilisistä ottamallamme kuskilla on kesärenkaat alla, koska pääkaupungissa oli kesäkeli. Kuljettaja oli kuitenkin vakuutellut, että hyvin selvitään Kazbekiin. Pyydämme häntä ajamaan hiljempaa, mutta kuski ilmoittaa, että meillä on kiire. Lunta sataa rankasti ja tie voi mennä poikki, hän kertoo.
Vihdoin olemme elävinä Kazbegin kylässä, jota paikalliset kutsuvat Stepantsmindaksi. Taksi pääsee vaivoin viimeiset metrit jyrkkää tietä ylös. Lumisateen keskeltä erottuu masentavan näköinen betoninen kolossi, joka osoittautuu hotelliksemme.
Rooms Hotel Kazbegi on entinen puolue-eliitin lomakoti, josta romahtaneen katon läpi kerkesi jo kasvaa koivuja. Sisällä takkatulen ääressä ja hotellin kylpylässä hienoja vuoristomaisemia ihaillessa ymmärrämme, miksi täydellisesti uusiksi pistettyä entistä sanatoriota on kehuttu.
Kazbekin kylä ei todellakaan muistuta Keski-Euroopan Alppien jet set -paikkoja. Kazbeki on autenttinen georgialainen kylä, jota turismi ei ainakaan vielä ole pilannut, hauska ja mielenkiintoinen. Kylässä on kaksi ruokakauppaa, joissa myydään lähinnä sipulimakkaraa ja vodkaa. Ja loistavia viinejä.
Kazbek-vuori
Lumen läpi huipulle
Hotellilta näkee ylhäällä vuorilla olevan kirkon. Sinne on päästävä!
Hotellissa on erikseen ulkoliikuntavastaava. Nuori mies kertoo meille, että kirkolle ei pääse, vuorilla on lunta ja se vaatii erikoisvarusteet.
”Olemme Suomesta, olemme jossain määrin tottuneet lumeen”, kerromme hänelle. Vastahakoisesti hän suostuu neuvomaan sen verran, että ottakaa kyyti alakylästä.
Kylän pääkadun varrella herroja nojailee autoihinsa rupattelemassa ja tupakoimassa. Yhteisen kielen puute ei ole ongelma. Ylös vuorelle halutaan ja hinta sovitaan. Kuljettaja tosin selittää jotain, mitä emme ymmärrä.
Ymmärrämme pian. Pääsemme matkasta noin kaksi kolmannesta, kun auto jämähtää kinoksiin. Mitä nyt? Elekielellä herra viestii, että loppumatka pitää kävellä ja se tulisi kestämään puoli tuntia.
Kahden tunnin kuluttua pääsemme kirkolle. Osa matkasta on menty polkua pitkin, osa kahlattu metrin syvyisessä umpihangessa. Uskoa toi se, että emme olleet ainoat vaeltajat.
Hotellilta näkee ylhäällä vuorilla olevan kirkon. Sinne on päästävä!
Hotellissa on erikseen ulkoliikuntavastaava. Nuori mies kertoo meille, että kirkolle ei pääse, vuorilla on lunta ja se vaatii erikoisvarusteet.
”Olemme Suomesta, olemme jossain määrin tottuneet lumeen”, kerromme hänelle. Vastahakoisesti hän suostuu neuvomaan sen verran, että ottakaa kyyti alakylästä.
Kylän pääkadun varrella herroja nojailee autoihinsa rupattelemassa ja tupakoimassa. Yhteisen kielen puute ei ole ongelma. Ylös vuorelle halutaan ja hinta sovitaan. Kuljettaja tosin selittää jotain, mitä emme ymmärrä.
Ymmärrämme pian. Pääsemme matkasta noin kaksi kolmannesta, kun auto jämähtää kinoksiin. Mitä nyt? Elekielellä herra viestii, että loppumatka pitää kävellä ja se tulisi kestämään puoli tuntia.
Kahden tunnin kuluttua pääsemme kirkolle. Osa matkasta on menty polkua pitkin, osa kahlattu metrin syvyisessä umpihangessa. Uskoa toi se, että emme olleet ainoat vaeltajat.
Pasanauri
Khinkaleita ja laatuviinejä
Pastakoneen näköisestä vekottimesta rullautuu ohuita taikinalevyjä ravintola Pasanaurin kuumassa keittiössä. Kokki lätkäisee leikattujen levynpalasten keskelle keon lihamuhennosta ja rypyttää nyytit taidokkaasti umpeen.
Tbilisin keskustassa oleva Pasanauri on kuuluisa hyvistä khinkaleistaan, jotka ovat Georgian vastineita Venäjän pelmeneille tai Italian ravioleille.
Syömme nyyttejä paikallisen etiketin mukaan käsin. Pallerossa on pieni varsi, josta otetaan kiinni. Khinkalin reunaan puraistaan pieni reikä, josta ryystetään liemi. Vasta sitten saa haukata.
Tbilisissä on McDonaldseja ja muita kansainvälisiä ketjuravintoloita, mutta melko vähän. Hyvää paikallista ruokaa tarjoilevia ravintoloita ei tarvitse Tbilisistä erikseen etsiä. Kävimme puolessa tusinassa ravintolassa ja yhtään huonoa ei sattunut joukkoon.
Viinejä on Georgiassa tehty 8 000 vuotta, mutta Neuvostoliiton aikana tuotantomäärä oli laatua tärkeämpää. Nyt viinintekotaito on elpynyt, erinomaisia laatuviinejä viedään taas maailmalle.
Jonkin verran viinikulttuurissa on vielä uudelleen opettelua. Kazbekissa kylän yläpuolella on ravintola Panorama, josta nimen mukaisesti on uskomattomat maisemat vuoristoon. Tilaamme 4–5 erilaista ruokaa ja pullollisen valkoviiniä.
Viini on huoneenlämpöistä. Kohteliaasti kysymme, eikö viiniä ole kylmänä. Tarjoilija hieman ihmettelee ja sanoo, että ei. Jäitäkään ei ole.
Pyynnöstä tarjoilija kuitenkin tuo pienen ämpärin. Käymme itse täyttämässä sen pihalla lumella ja näin on omatekoinen viininjäähdytin valmis. Tarjoilija on vinkistä riemuissaan.
Pastakoneen näköisestä vekottimesta rullautuu ohuita taikinalevyjä ravintola Pasanaurin kuumassa keittiössä. Kokki lätkäisee leikattujen levynpalasten keskelle keon lihamuhennosta ja rypyttää nyytit taidokkaasti umpeen.
Tbilisin keskustassa oleva Pasanauri on kuuluisa hyvistä khinkaleistaan, jotka ovat Georgian vastineita Venäjän pelmeneille tai Italian ravioleille.
Syömme nyyttejä paikallisen etiketin mukaan käsin. Pallerossa on pieni varsi, josta otetaan kiinni. Khinkalin reunaan puraistaan pieni reikä, josta ryystetään liemi. Vasta sitten saa haukata.
Tbilisissä on McDonaldseja ja muita kansainvälisiä ketjuravintoloita, mutta melko vähän. Hyvää paikallista ruokaa tarjoilevia ravintoloita ei tarvitse Tbilisistä erikseen etsiä. Kävimme puolessa tusinassa ravintolassa ja yhtään huonoa ei sattunut joukkoon.
Viinejä on Georgiassa tehty 8 000 vuotta, mutta Neuvostoliiton aikana tuotantomäärä oli laatua tärkeämpää. Nyt viinintekotaito on elpynyt, erinomaisia laatuviinejä viedään taas maailmalle.
Jonkin verran viinikulttuurissa on vielä uudelleen opettelua. Kazbekissa kylän yläpuolella on ravintola Panorama, josta nimen mukaisesti on uskomattomat maisemat vuoristoon. Tilaamme 4–5 erilaista ruokaa ja pullollisen valkoviiniä.
Viini on huoneenlämpöistä. Kohteliaasti kysymme, eikö viiniä ole kylmänä. Tarjoilija hieman ihmettelee ja sanoo, että ei. Jäitäkään ei ole.
Pyynnöstä tarjoilija kuitenkin tuo pienen ämpärin. Käymme itse täyttämässä sen pihalla lumella ja näin on omatekoinen viininjäähdytin valmis. Tarjoilija on vinkistä riemuissaan.
Tbilisi-Helsinki
Kentälle keskellä yötä
Hotelli tiedottaa, että tie Kazbekista Tbilisiin on suljettu rankan lumisateen vuoksi. Meidän on määrä lähteä kohti Tbilisiä seuraavana päivänä. Tietoa ei ole, koska tie saadaan auratuksi.
Onneksi emme ole menossa suoraan lentokentälle, vaan olemme vielä yhden yön Tbilissä. Talvella vuoristossa ei kannata tehdä liian tiukkoja aikatauluja. Teiden sulkeminen ei ole lainkaan tavatonta.
Lähtöaamuna tie on saatu auki. Tällä kertaa pyydämme hotellia tilaamaan meille taksin, joka olisi mahdollisimman turvallinen. Paikalliset taksit ovat hotellin henkilökunnan mukaan parhaita, koska he tuntevat tiet ja olosuhteet. Heillä on myös lumiketjut.
Paluumatka Tbilisiin onkin huomattavasti miellyttävämpi kuin meno.
Tbilisissä yövymme nyt hotelli Betsyssä, joka on muutamia kymppejä edullisempi kuin lähellä oleva Rooms. Betsy on siisti ja mukava ja sieltä on hienot näkymät Tbilisin yli.
Yöuni Betsyssä jää muutamaan tuntiin, herätys on puoli neljältä aamuyöstä. Hotelli on pakannut meille aamiaiset. Emme ole ensimmäiset asiakkaat, jotka lähtevät keskellä yötä kentälle.
Vanhempien mielestä parasta matkassa olivat upea vuoristo, uuden ja vanhan kohtaaminen Tbilissä, Stalin-kultti Gorissa, hyvä ruoka ja viini. Vanhempia ilahduttivat kukkarolle sopivat, edulliset hinnat. Myös Tbilisin ja Kazbekin trendihotellit täyttivät odotukset.
Kriston mielestä Georgia oli eksoottinen ja kiinnostava. Elämyksellisintä olivat vuoristo, Tbilisin hipsteritouhu, Stalin-museo ja hyvä kasvisruoka. Alessalle käynti vuoristossa oli matkan kohokohta. Mieleen jäivät myös vuoriston luostareiden munkit, lehmät Kazbegin kadulla ja hyvä kasvisruoka.
Palaisimme Georgiaan ilman muuta. Vuoristossa olisi hienoa trekkailla kesäkaudella. Myös viinialueilla olisi kiva käydä, maistella viinejä ja yöpyä majoitusta tarjoavalla viinitilalla.
Ystävien kanssa voisi tehdä kulttuuri- ja ruokamatkan Tbilisiin.
Hotelli tiedottaa, että tie Kazbekista Tbilisiin on suljettu rankan lumisateen vuoksi. Meidän on määrä lähteä kohti Tbilisiä seuraavana päivänä. Tietoa ei ole, koska tie saadaan auratuksi.
Onneksi emme ole menossa suoraan lentokentälle, vaan olemme vielä yhden yön Tbilissä. Talvella vuoristossa ei kannata tehdä liian tiukkoja aikatauluja. Teiden sulkeminen ei ole lainkaan tavatonta.
Lähtöaamuna tie on saatu auki. Tällä kertaa pyydämme hotellia tilaamaan meille taksin, joka olisi mahdollisimman turvallinen. Paikalliset taksit ovat hotellin henkilökunnan mukaan parhaita, koska he tuntevat tiet ja olosuhteet. Heillä on myös lumiketjut.
Paluumatka Tbilisiin onkin huomattavasti miellyttävämpi kuin meno.
Tbilisissä yövymme nyt hotelli Betsyssä, joka on muutamia kymppejä edullisempi kuin lähellä oleva Rooms. Betsy on siisti ja mukava ja sieltä on hienot näkymät Tbilisin yli.
Yöuni Betsyssä jää muutamaan tuntiin, herätys on puoli neljältä aamuyöstä. Hotelli on pakannut meille aamiaiset. Emme ole ensimmäiset asiakkaat, jotka lähtevät keskellä yötä kentälle.
Vanhempien mielestä parasta matkassa olivat upea vuoristo, uuden ja vanhan kohtaaminen Tbilissä, Stalin-kultti Gorissa, hyvä ruoka ja viini. Vanhempia ilahduttivat kukkarolle sopivat, edulliset hinnat. Myös Tbilisin ja Kazbekin trendihotellit täyttivät odotukset.
Kriston mielestä Georgia oli eksoottinen ja kiinnostava. Elämyksellisintä olivat vuoristo, Tbilisin hipsteritouhu, Stalin-museo ja hyvä kasvisruoka. Alessalle käynti vuoristossa oli matkan kohokohta. Mieleen jäivät myös vuoriston luostareiden munkit, lehmät Kazbegin kadulla ja hyvä kasvisruoka.
Palaisimme Georgiaan ilman muuta. Vuoristossa olisi hienoa trekkailla kesäkaudella. Myös viinialueilla olisi kiva käydä, maistella viinejä ja yöpyä majoitusta tarjoavalla viinitilalla.
Ystävien kanssa voisi tehdä kulttuuri- ja ruokamatkan Tbilisiin.
