Tim
Prahaa ei ehkä mielletä samalla tavoin hemmotteluturistin kohteeksi kuin vaikkapa kylpylöiden Budapestiä, mutta halusin lähteä katsomaan, millainen voisi olla prahalainen hemmotteluloma. Kuinka yllätyinkään! Viiden päivän soolomatkallani ehdin kokea todellisia terveyslomalaisen hemmotteluyllätyksiä, kuten saunaparatiisin, yrttielämyksiä, lääkevissykaupungin – ja pulppuilevan olutkylvyn! Usko pois, Praha on paitsi maagisen maineen omaava alkemistien ja kafkahuurujen linnakaupunki, myös täydellinen kohde kunnon löhölomaan.
Helsinki–Praha
Matka starttaa varmasti mutta hitaasti…
On todettava, ettei tämä hemmottelureissu aivan hemmotellen liikkeelle lähtenyt. Helsinki-Vantaalla selviää, että iltakone Prahaan on kolme tuntia myöhässä. En ole matkustellut melkein neljään vuoteen, joten tämä matkailun odottelupuoli muistuu oitis mieleen.
Toisaalta on ihanaa, ettei ole ainakaan kiire. Uudistunut Helsinki-Vantaa on aika tyylikäs, ja saan paljon aikaa kulumaan sen tutkimiseen. Vanhalla puolella on hiljaisempaa, ja päädyn vaellukseni jälkeen klassiseen olutkuppilaan kuluttamaan aikaa ja läppärin akkua. Finnairin kahdeksan euron hyvityslipukkeella haen raikkaita hedelmiä ja jogurttia.
Ja viimein matkaan! Kone on täynnä, lento on nopea ja Prahan auringonlasku ottaa iltalaskeutujan vastaan. On hämärissäkin melkein 30 astetta ja tuoksuu Itä-Euroopan sijaan aivan etelämerien maalta. Eli siltä, että olen ulkomailla! Ostan bussilipun kentän automaatista ja sujahdan bussiin numero 119. Metronvaihdon ja vielä toisen lyhyen metromatkan jälkeen saavun Andelin kaupunginosaan ja Anette-hotelliin.
On todettava, ettei tämä hemmottelureissu aivan hemmotellen liikkeelle lähtenyt. Helsinki-Vantaalla selviää, että iltakone Prahaan on kolme tuntia myöhässä. En ole matkustellut melkein neljään vuoteen, joten tämä matkailun odottelupuoli muistuu oitis mieleen.
Toisaalta on ihanaa, ettei ole ainakaan kiire. Uudistunut Helsinki-Vantaa on aika tyylikäs, ja saan paljon aikaa kulumaan sen tutkimiseen. Vanhalla puolella on hiljaisempaa, ja päädyn vaellukseni jälkeen klassiseen olutkuppilaan kuluttamaan aikaa ja läppärin akkua. Finnairin kahdeksan euron hyvityslipukkeella haen raikkaita hedelmiä ja jogurttia.
Ja viimein matkaan! Kone on täynnä, lento on nopea ja Prahan auringonlasku ottaa iltalaskeutujan vastaan. On hämärissäkin melkein 30 astetta ja tuoksuu Itä-Euroopan sijaan aivan etelämerien maalta. Eli siltä, että olen ulkomailla! Ostan bussilipun kentän automaatista ja sujahdan bussiin numero 119. Metronvaihdon ja vielä toisen lyhyen metromatkan jälkeen saavun Andelin kaupunginosaan ja Anette-hotelliin.
Hotelli Anette
Paikallisen tunnelman helmi!
Anette on perhehotellin tunnelman omaava kolmen tähden hotelli mukavalla sijainnilla. Nyt olemme Malá Stranan puolella aivan lähellä Palackého most -siltaa. Huomaan pian, että raitiovaunuja kulkee sekä joen tältä että tuolta puolen sujuvasti kaikkialle ja myös metrolla pääsee keltaista linjaa pitkin vaikkapa Václavské Námestílle uudempaan Nové Měston kaupunginosaan.
Vielä myöhään illalla haluan nähdä Vltava-joen ja upeissa valoissa hohtavan Prahan linnan, joten teen pienen iltakävelyn parin sadan metrin päähän sillalle.
Sitten tarvitsen elpymisunet, jotka neljännen kerroksen pieni, kaltevakattoinen huone pehmeine sänkyineen mukavasti anniskelee.
Aamulla nautin Anette-hotellin kodikkaan aamiaisen, jonka kohokohta ovat pienet, tomusokerin peittämät pannukakut – ollaanhan nyt hemmottelulomalla! Hotelli on hiljainen ja matkailijan tarpeet tyydyttävä. Parasta on, että Andelin seudulla on mukavaa ja eläväistä paikallistunnelmaa, ja aivan nurkan takaa starttaa Lidická-katu, jolla on kunnon hemmottelijalle ainakin viisi eri panimoravintolaa- ja terassia!
Anette on perhehotellin tunnelman omaava kolmen tähden hotelli mukavalla sijainnilla. Nyt olemme Malá Stranan puolella aivan lähellä Palackého most -siltaa. Huomaan pian, että raitiovaunuja kulkee sekä joen tältä että tuolta puolen sujuvasti kaikkialle ja myös metrolla pääsee keltaista linjaa pitkin vaikkapa Václavské Námestílle uudempaan Nové Měston kaupunginosaan.
Vielä myöhään illalla haluan nähdä Vltava-joen ja upeissa valoissa hohtavan Prahan linnan, joten teen pienen iltakävelyn parin sadan metrin päähän sillalle.
Sitten tarvitsen elpymisunet, jotka neljännen kerroksen pieni, kaltevakattoinen huone pehmeine sänkyineen mukavasti anniskelee.
Aamulla nautin Anette-hotellin kodikkaan aamiaisen, jonka kohokohta ovat pienet, tomusokerin peittämät pannukakut – ollaanhan nyt hemmottelulomalla! Hotelli on hiljainen ja matkailijan tarpeet tyydyttävä. Parasta on, että Andelin seudulla on mukavaa ja eläväistä paikallistunnelmaa, ja aivan nurkan takaa starttaa Lidická-katu, jolla on kunnon hemmottelijalle ainakin viisi eri panimoravintolaa- ja terassia!
Vinohdradyn kaupunginosa ja Vanhakaupunki
Ikiaikaista voimaa tšekkiyrteistä
Tšekissä on pitkät perinteet yrttihommissa, ja Prahassa on todella monta yrttipuotia, joihin kannattaa tutustua. Yrteillä on tšekkiläisten keskuudessa tärkeä merkitys, ja yrteistä tiedetään paljon. Flunssassa ja vatsavaivoissa haetaan yrttiteestä apua, ja keittokirjoissakin on usein ruokareseptien lisäksi lääkintäohjeita.
Aloitan yrttivaellukseni Vinohdradyn kaupunginosan Herbariumstoresta, joka samalla antaa suojan yllätykselliseltä ukkoskuurolta. Puodissa tuoksuu hyvältä ja terveelliseltä. Ostan kuismateetä, joka kuulemma rauhoittaa mieltä ja puhdistaa verta.
Moment Bistron tšekkiläisen perinneannoksen vegaaninen kopio on oivaa löhöloman lohturuokaa, ja muikean aterian jälkeen suuntaan Vanhaankaupunkiin. Vierailen Prahan tunnetuimman kosmetiikkaketju Manufakturan kauniissa kaupassa. Täällä luonnonyrttitraditiot näkyvät ihon- ja hiustenhoitotuotteissa: esimerkiksi maarianohdaketta käytetään kuivan ihon tuotteissa ja voikukkaa ryppyvoiteissa. Eräs tähtituote on päivänkakkaraöljy. Shoppailen siis lisää!
Tältä erää päätän kierroksen Prahan perinteikkäisimpään yrttikauppaan, Herbataan, joka vastikään pelastettiin konkurssilta somekampanjalla. Matala, kaariholvien koristama puoti on tosi söpö. Saan pienen esitelmän lääkeyrteistä. Anis lievittää yskää, lipstikasta on apua turvotuksessa ja kataja estää flunssatartuntoja. Ostan Dobrou Noc -yrttiteetä, joka lupaa tuoda hyvät unet.
Tšekissä on pitkät perinteet yrttihommissa, ja Prahassa on todella monta yrttipuotia, joihin kannattaa tutustua. Yrteillä on tšekkiläisten keskuudessa tärkeä merkitys, ja yrteistä tiedetään paljon. Flunssassa ja vatsavaivoissa haetaan yrttiteestä apua, ja keittokirjoissakin on usein ruokareseptien lisäksi lääkintäohjeita.
Aloitan yrttivaellukseni Vinohdradyn kaupunginosan Herbariumstoresta, joka samalla antaa suojan yllätykselliseltä ukkoskuurolta. Puodissa tuoksuu hyvältä ja terveelliseltä. Ostan kuismateetä, joka kuulemma rauhoittaa mieltä ja puhdistaa verta.
Moment Bistron tšekkiläisen perinneannoksen vegaaninen kopio on oivaa löhöloman lohturuokaa, ja muikean aterian jälkeen suuntaan Vanhaankaupunkiin. Vierailen Prahan tunnetuimman kosmetiikkaketju Manufakturan kauniissa kaupassa. Täällä luonnonyrttitraditiot näkyvät ihon- ja hiustenhoitotuotteissa: esimerkiksi maarianohdaketta käytetään kuivan ihon tuotteissa ja voikukkaa ryppyvoiteissa. Eräs tähtituote on päivänkakkaraöljy. Shoppailen siis lisää!
Tältä erää päätän kierroksen Prahan perinteikkäisimpään yrttikauppaan, Herbataan, joka vastikään pelastettiin konkurssilta somekampanjalla. Matala, kaariholvien koristama puoti on tosi söpö. Saan pienen esitelmän lääkeyrteistä. Anis lievittää yskää, lipstikasta on apua turvotuksessa ja kataja estää flunssatartuntoja. Ostan Dobrou Noc -yrttiteetä, joka lupaa tuoda hyvät unet.
Aquapark – Aquapalace
Saunojen paratiisissa toogat yllä ja letkeät lauteet alla
Kuumana kesäpäivänä voisi luulla, että prahalaiset ovat sankoin joukoin ulkouimapaikoissa – ja niin he ovatkin! Huh sentään, kuinka sankoin!
Matkustan hemmottelusaunojen kuvat silmissäni metrolla Opatov-asemalle ja siitä bussilla numero 385 Aquaparkin pysäkille. Kyseessä on ei enempää tai vähempää kuin Euroopan suurin vesipuisto Aquapark – Aquapalace. Myös siksi olen siinä harhaluulossa, että laajaan sisätilaan ja ulko-osioon mahtuisivat kaikki väljästi. Kello on 11.20, ja selvästi koko Praha on ollut ovella jonossa jo klo 10 avaamisaikaan. Väljää ei ole!
Mutta hauskaa on, etenkin koronanjälkeisessä ajassa, kun tällaisiin massoihin ei ole näin läheisesti ollut kosketuksissa – iho vasten ihoa.
Haluan testata pari liukua ennen sukellustani saunaosastolle. Suosikiksi osoittautuu Blue Slide, joka on pähkähullu! Muissa liukumäissä meno on varsin säntillistä, mutta sininen kyyti on jotain muuta. Liuku lähtee hitaasti, kiihdyttää, jarruttaa, saapuu suvantoon – jossa ovat vielä edelliset laskijat! Ja heitä edeltävät! Kohta olemme koko joukko yhtenä lihalinkona tempautuneet virtaan, joka kulkee ulos pihalle asti. Välillä on kiskottava itseään yli korokkeen uuteen jatkomäkeen, ja kaikki törmäilevät toisiinsa ja nauravat ratketakseen. Tätä ei Suomessa sallittaisi!
Mutta sitten asiaan. Nautin kylmän juoman allasbaarissa, joka nimensä mukaisesti on altaassa sijaitseva baari vedenalaisine baarijakkaroineen, ja sitten suuntaan yläkertaan.
Siellä odottaa saunamaailma sekä toogani, vuokralakana, johon kietoudun ilman uima-asua. Tämä saunaosasto on nakuparatiisi eli täällä saa kulkea naturistina, mutta suurimmalla osalla on toogat tai pyyhkeet. Niiden kera saunotaan ”suomalaisella saunaosastolla”, ”roomalaisella osastolla” ja ulkosaunoissa.
Saunat ovat toinen toistaan rentouttavampia ja ihanan hiljaisia äskeisen hulinan jälkeen. Syvärentoudun koivulta tuoksuvissa, eri asteisissa ”löylyissä” – löylyähän täällä ei toki heitetä. Ulkotilojen puusauna on hieno mutta suomalaiseen makuun kuiva. Lepotuoleissa on uni tulla. Roomalaisen puolen höyrysaunoissa hengitys kulkee, ja jään zeniläisiin mietteisiin pitkäksi aikaa.
Kun taas palaan bussi-metroyhdistelmällä, on olo onnistuneen lillunut.
Kuumana kesäpäivänä voisi luulla, että prahalaiset ovat sankoin joukoin ulkouimapaikoissa – ja niin he ovatkin! Huh sentään, kuinka sankoin!
Matkustan hemmottelusaunojen kuvat silmissäni metrolla Opatov-asemalle ja siitä bussilla numero 385 Aquaparkin pysäkille. Kyseessä on ei enempää tai vähempää kuin Euroopan suurin vesipuisto Aquapark – Aquapalace. Myös siksi olen siinä harhaluulossa, että laajaan sisätilaan ja ulko-osioon mahtuisivat kaikki väljästi. Kello on 11.20, ja selvästi koko Praha on ollut ovella jonossa jo klo 10 avaamisaikaan. Väljää ei ole!
Mutta hauskaa on, etenkin koronanjälkeisessä ajassa, kun tällaisiin massoihin ei ole näin läheisesti ollut kosketuksissa – iho vasten ihoa.
Haluan testata pari liukua ennen sukellustani saunaosastolle. Suosikiksi osoittautuu Blue Slide, joka on pähkähullu! Muissa liukumäissä meno on varsin säntillistä, mutta sininen kyyti on jotain muuta. Liuku lähtee hitaasti, kiihdyttää, jarruttaa, saapuu suvantoon – jossa ovat vielä edelliset laskijat! Ja heitä edeltävät! Kohta olemme koko joukko yhtenä lihalinkona tempautuneet virtaan, joka kulkee ulos pihalle asti. Välillä on kiskottava itseään yli korokkeen uuteen jatkomäkeen, ja kaikki törmäilevät toisiinsa ja nauravat ratketakseen. Tätä ei Suomessa sallittaisi!
Mutta sitten asiaan. Nautin kylmän juoman allasbaarissa, joka nimensä mukaisesti on altaassa sijaitseva baari vedenalaisine baarijakkaroineen, ja sitten suuntaan yläkertaan.
Siellä odottaa saunamaailma sekä toogani, vuokralakana, johon kietoudun ilman uima-asua. Tämä saunaosasto on nakuparatiisi eli täällä saa kulkea naturistina, mutta suurimmalla osalla on toogat tai pyyhkeet. Niiden kera saunotaan ”suomalaisella saunaosastolla”, ”roomalaisella osastolla” ja ulkosaunoissa.
Saunat ovat toinen toistaan rentouttavampia ja ihanan hiljaisia äskeisen hulinan jälkeen. Syvärentoudun koivulta tuoksuvissa, eri asteisissa ”löylyissä” – löylyähän täällä ei toki heitetä. Ulkotilojen puusauna on hieno mutta suomalaiseen makuun kuiva. Lepotuoleissa on uni tulla. Roomalaisen puolen höyrysaunoissa hengitys kulkee, ja jään zeniläisiin mietteisiin pitkäksi aikaa.
Kun taas palaan bussi-metroyhdistelmällä, on olo onnistuneen lillunut.
Karlovy Vary
Retki muinaiseen kylpyläkaupunkiin litkimään kuumaa vissyä
Vaikka viereinen Unkari onkin tunnetumpi kylpylämaana, on Tšekissäkin rikasta perinnettä kylpemisen osalta. Teen retken Karlovy Varyyn, traditionaaliseen kylpyläkaupunkiin, jossa vierailivat muinoin muun muassa Pietari Suuri ja Johann Wolfgang von Goethe tervehdyttämässä ruumiitaan ja sielujaan. 1800-luvulla tämä kaupunki, jota silloin kutsuttiin nimellä Karlsbad, oli eurooppalaisten aristokraattien ja kulttuurieliitin suosiossa. Legendan mukaan Böömin kuningas Kaarle IV löysi mineraalilähteet 1300-luvulla metsästysretkellään.
Lähden Get Your Guiden järjestämälle koko päivän retkelle pikkubussilla, jonka kyydissä on myös kreikkalaisia ja kyproslaisia matkaajia. Opas on miellyttävä nainen, joka kertoo koko 1,5 tunnin menomatkan ajan Tšekinmaan historiasta, tavoista, kulttuurista ja merkkihenkilöistä. Ajelemme halki tasaisen maaston, ohi rapsipeltojen ja humalaviljelmien. Ulkona on tänään jopa 37 astetta, mutta auto on onneksi ilmastoitu.
Perillä Karlovy Varyssa helle hyökkää ylle, mutta kaupunki on niin kaunis, että pienet tuskat jäävät sivuosaan. Täällä rakennukset ovat hyvin ylläpidettyjä, ja wieniläisen hallitsijavaikutuksen näkee. Kuljemme vanhassa keskustassa ja kuulemme maasta pulppuavan terveysveden vaikutuksista. Pieniä lähteitä ja hanoja on joka puolella, ja ihmiset kulkevat hanalta toiselle norsunkärsämukien kanssa. Mukeista imetään vettä hitaasti, sillä vesi on varsin kuumaa sijainnista riippuen – ja myös aika pahaa. Mieleen tulee koko päivän kassissa muhinut vissyvesi.
Kauniit pylväskäytävät varjostavat pulppuilevia lähteitä. Nämä mineraalivedet ovat kuulemma erityisen tehokkaita eliksiirejä painonhallintaan ja aineenvaihduntaan. Opas kertoo, että viikon terveysloman aikana moni karistaa 10 kiloa painoa. Lasisessa hallissa vesisuihku sinkoilee kohti kattoa. Tässä on maansisäisen lähteen ydinpaikka, ja villin luonnon voima näkyy ja tuntuu.
Opas kertoo myös Becherovka-yrttilikööristä, joka on kotoisin Karlovy Varysta. Sitä on valmistettu jo vuodesta 1807 asti, ja se maistuu varsin paljon yskänlääkkeeltä, joka on maustettu aniksella. Aniksen lisäksi 38-prosenttisessa liköörissä on kanelia ja 32 muuta yrttiä! Monet kylpylävieraat naukkaavat siemauksen yrttilikööriä parantaakseen ruuansulatusta, ja kaupungissa on hassu, likööripullon muotoinen liköörikioskikin.
Oma paras päivän eliksiirini on kuitenkin modernimman Karlovy Varyn osan herkullinen Republica Coffeen jääkahvi. Sen avulla jaksan paluumatkan takaisin Prahaan.
Vaikka viereinen Unkari onkin tunnetumpi kylpylämaana, on Tšekissäkin rikasta perinnettä kylpemisen osalta. Teen retken Karlovy Varyyn, traditionaaliseen kylpyläkaupunkiin, jossa vierailivat muinoin muun muassa Pietari Suuri ja Johann Wolfgang von Goethe tervehdyttämässä ruumiitaan ja sielujaan. 1800-luvulla tämä kaupunki, jota silloin kutsuttiin nimellä Karlsbad, oli eurooppalaisten aristokraattien ja kulttuurieliitin suosiossa. Legendan mukaan Böömin kuningas Kaarle IV löysi mineraalilähteet 1300-luvulla metsästysretkellään.
Lähden Get Your Guiden järjestämälle koko päivän retkelle pikkubussilla, jonka kyydissä on myös kreikkalaisia ja kyproslaisia matkaajia. Opas on miellyttävä nainen, joka kertoo koko 1,5 tunnin menomatkan ajan Tšekinmaan historiasta, tavoista, kulttuurista ja merkkihenkilöistä. Ajelemme halki tasaisen maaston, ohi rapsipeltojen ja humalaviljelmien. Ulkona on tänään jopa 37 astetta, mutta auto on onneksi ilmastoitu.
Perillä Karlovy Varyssa helle hyökkää ylle, mutta kaupunki on niin kaunis, että pienet tuskat jäävät sivuosaan. Täällä rakennukset ovat hyvin ylläpidettyjä, ja wieniläisen hallitsijavaikutuksen näkee. Kuljemme vanhassa keskustassa ja kuulemme maasta pulppuavan terveysveden vaikutuksista. Pieniä lähteitä ja hanoja on joka puolella, ja ihmiset kulkevat hanalta toiselle norsunkärsämukien kanssa. Mukeista imetään vettä hitaasti, sillä vesi on varsin kuumaa sijainnista riippuen – ja myös aika pahaa. Mieleen tulee koko päivän kassissa muhinut vissyvesi.
Kauniit pylväskäytävät varjostavat pulppuilevia lähteitä. Nämä mineraalivedet ovat kuulemma erityisen tehokkaita eliksiirejä painonhallintaan ja aineenvaihduntaan. Opas kertoo, että viikon terveysloman aikana moni karistaa 10 kiloa painoa. Lasisessa hallissa vesisuihku sinkoilee kohti kattoa. Tässä on maansisäisen lähteen ydinpaikka, ja villin luonnon voima näkyy ja tuntuu.
Opas kertoo myös Becherovka-yrttilikööristä, joka on kotoisin Karlovy Varysta. Sitä on valmistettu jo vuodesta 1807 asti, ja se maistuu varsin paljon yskänlääkkeeltä, joka on maustettu aniksella. Aniksen lisäksi 38-prosenttisessa liköörissä on kanelia ja 32 muuta yrttiä! Monet kylpylävieraat naukkaavat siemauksen yrttilikööriä parantaakseen ruuansulatusta, ja kaupungissa on hassu, likööripullon muotoinen liköörikioskikin.
Oma paras päivän eliksiirini on kuitenkin modernimman Karlovy Varyn osan herkullinen Republica Coffeen jääkahvi. Sen avulla jaksan paluumatkan takaisin Prahaan.
Original Beer Spa Zitna
Reissun ikimuistoisin elämys: olutkylpy
Tämä terveysmatka huipentuu sellaiseen kylpyyn, jota kovin moni ei ole ennen kokenut. Kun ensi kertaa kuulin termin ”olutkylpy”, mieleen tuli pulikointi ehdassa pilsnerissä. Samalla kyydistä hörppien?
Original Beer Spa Zitna tarjoaa kuitenkin aidon terveyselämyksen: porekylvyn ammeessa, jonka lämpimään veteen on lisätty mallasta, oluthiivaa ja humalaa. Hyväksi ihohuokosille ja verenkierrolle, tiedetään kertoa. Oluthiivan B-vitamiinipitoisuus edistää ihon uusiutumista, kuulen.
Saavun olutkylpylän aulaan varttia ennen omaa aikaani. Saan heti tyhjän tuopin käteeni ja valutan itse maistiaisen odotustilan hanasta. Tässä paikassa olutsponsorina on Krusovice, jota saa tummana tai lagerina rajattomasti. Heti tuoppini kuohuu liikaa ja kestää tovin, että taltutan mukilliseni juomakelpoiseksi.
Tasan kello kuusi mukava nainen ohjaa minut hoitohuoneeseeni. Tunnelma on – tallimainen. Ruskeaan tammitynnyriin sekoitetaan kylpyni, ja nainen poistuu tilasta, joka on nyt kokonaan minun tunnin ajan. Kun kylpy alkaa poreilla, riisun, astun ammeeseen, täytän mukini taas viereisestä hanasta ja ryhdyn nauttimaan.
Olutkylpyä on useimmiten saatavilla tuntitaksaperusteisesti. Ammeita on vierekkäin kaksi, joten tämä on varmasti mukavaa puuhaa pariskunnittain tai kaverin kanssa. Mutta yksin saan viihtyä kokonaan omassa rauhassani, poreissa, täydellisen rennosti. Kuohua ammeessa ja kuohua lasissa! Lisukkeena on ihanaa tšekkiläistä tummaa leipää.
Kylpy poreilee puoli tuntia, ja sen jälkeen kietoudun lakanaan ja käyn pahnoille – siis heinille härkien – eli vehnäolkipedille, joka on tarkoitettu loppurentoutumiseen. Hanan luokse on nyt hieman matkaa, joten varustaudun kahdella tuopilla, toisessa tummaa, toisessa vaaleaa.
Hieman ennen aikani päättymistä kello kilahtaa pukeutumisen merkiksi. Tokihan täällä toisenkin tunnin olisi saanut kulumaan, mutta toisaalta olo on juuri nyt sopivan rento, lämmin ja humalalla kyllästetty!
Ostan vielä matkamuistoksi oluthuulirasvan ennen poistumistani Karlovo Námestín ratikkapysäkille. Mikä unohtumaton kokemus!
Tämä terveysmatka huipentuu sellaiseen kylpyyn, jota kovin moni ei ole ennen kokenut. Kun ensi kertaa kuulin termin ”olutkylpy”, mieleen tuli pulikointi ehdassa pilsnerissä. Samalla kyydistä hörppien?
Original Beer Spa Zitna tarjoaa kuitenkin aidon terveyselämyksen: porekylvyn ammeessa, jonka lämpimään veteen on lisätty mallasta, oluthiivaa ja humalaa. Hyväksi ihohuokosille ja verenkierrolle, tiedetään kertoa. Oluthiivan B-vitamiinipitoisuus edistää ihon uusiutumista, kuulen.
Saavun olutkylpylän aulaan varttia ennen omaa aikaani. Saan heti tyhjän tuopin käteeni ja valutan itse maistiaisen odotustilan hanasta. Tässä paikassa olutsponsorina on Krusovice, jota saa tummana tai lagerina rajattomasti. Heti tuoppini kuohuu liikaa ja kestää tovin, että taltutan mukilliseni juomakelpoiseksi.
Tasan kello kuusi mukava nainen ohjaa minut hoitohuoneeseeni. Tunnelma on – tallimainen. Ruskeaan tammitynnyriin sekoitetaan kylpyni, ja nainen poistuu tilasta, joka on nyt kokonaan minun tunnin ajan. Kun kylpy alkaa poreilla, riisun, astun ammeeseen, täytän mukini taas viereisestä hanasta ja ryhdyn nauttimaan.
Olutkylpyä on useimmiten saatavilla tuntitaksaperusteisesti. Ammeita on vierekkäin kaksi, joten tämä on varmasti mukavaa puuhaa pariskunnittain tai kaverin kanssa. Mutta yksin saan viihtyä kokonaan omassa rauhassani, poreissa, täydellisen rennosti. Kuohua ammeessa ja kuohua lasissa! Lisukkeena on ihanaa tšekkiläistä tummaa leipää.
Kylpy poreilee puoli tuntia, ja sen jälkeen kietoudun lakanaan ja käyn pahnoille – siis heinille härkien – eli vehnäolkipedille, joka on tarkoitettu loppurentoutumiseen. Hanan luokse on nyt hieman matkaa, joten varustaudun kahdella tuopilla, toisessa tummaa, toisessa vaaleaa.
Hieman ennen aikani päättymistä kello kilahtaa pukeutumisen merkiksi. Tokihan täällä toisenkin tunnin olisi saanut kulumaan, mutta toisaalta olo on juuri nyt sopivan rento, lämmin ja humalalla kyllästetty!
Ostan vielä matkamuistoksi oluthuulirasvan ennen poistumistani Karlovo Námestín ratikkapysäkille. Mikä unohtumaton kokemus!
Praha–Helsinki
Viisi päivää terveyslomaa teki terää
Yrttejä, olutkylpyä, terveysvissyä, saunataivas – olenko rentoutunut tämän Prahan reissun jälkeen? Olen! Viisi päivää tšekkiläisiä kasvisruokia, hyvää kahvia ja tietenkin jälkkäreitä ovat hemmotteluelämysten ohella saaneet mielen ja kropan virkistymään.
On aika palata kotiin. Nyt testaan Andelista lähtevää suoraa lentokenttäbussia numero 191. Matka kestää 45 minuuttia ja kiemurtelee asuinalueiden läpi, ja yhdeltä pysäkiltä kyytiin nousee noin 30 pikkukoululaista. Saan siis vielä yhden hyvin paikallisen kokemuksen!
Kentällä kaikki sujuu hyvin ja nopeasti, ja pääsen vielä hetkeksi nuuhkimaan tuoksuja ja mausteita Manufakturan yrttipuodissa – onhan lentokentälläkin oltava yrttejä!
Kotimatka pilvien yllä on rauhallinen ja hiljainen ja kuluu mukavasti äänikirjan parissa. Hemmotteluloma on ohi, mutta näihin muistoihin palaan vielä monta kertaa!
Yrttejä, olutkylpyä, terveysvissyä, saunataivas – olenko rentoutunut tämän Prahan reissun jälkeen? Olen! Viisi päivää tšekkiläisiä kasvisruokia, hyvää kahvia ja tietenkin jälkkäreitä ovat hemmotteluelämysten ohella saaneet mielen ja kropan virkistymään.
On aika palata kotiin. Nyt testaan Andelista lähtevää suoraa lentokenttäbussia numero 191. Matka kestää 45 minuuttia ja kiemurtelee asuinalueiden läpi, ja yhdeltä pysäkiltä kyytiin nousee noin 30 pikkukoululaista. Saan siis vielä yhden hyvin paikallisen kokemuksen!
Kentällä kaikki sujuu hyvin ja nopeasti, ja pääsen vielä hetkeksi nuuhkimaan tuoksuja ja mausteita Manufakturan yrttipuodissa – onhan lentokentälläkin oltava yrttejä!
Kotimatka pilvien yllä on rauhallinen ja hiljainen ja kuluu mukavasti äänikirjan parissa. Hemmotteluloma on ohi, mutta näihin muistoihin palaan vielä monta kertaa!
