Tim
Aina miettiessäni uutta reissukohdetta, minne menisi ja mitä haluaisi nähdä, palaan ajatuksissani Kreikkaan. Olen käynyt Kreikassa vain kerran, viettänyt yhden viikon Kreetan saarella mutta lomaa miettiessäni sen matkan kokemukset nousevat pintaan.
Kreikka tuntuu auringonpaisteelta, maistuu meheviltä tomaateilta, raikkailta oliiveilta ja pehmeältä fetalta. Silmissäni näen kirkkaansinisen Välimeren. Oikeastaan Kreikasta löytyy kaikki se mitä lomaltani aina haluan, mutta matkustusajankohta on valittava auringonpaisteiseen vuodenaikaan.
Helsinki–Hania
Matkaan!
Matkasimme elokuun alussa Kreikan Haniaan Norwegianin lennolla Helsingistä. Kentältä hyppäsimme taksiin, joka vei meidät Hanian lähellä sijaitsevan Plataniaksen alueelle noin 40 euron hintaan.
Platanias on Hanian kaupungin vieressä sijaitseva alue, joka on rakentunut turismille. Kylän pitkän pääkadun vierestä löytyy monia vaihtoehtoja ravintoloista, hotelleista sekä putiikeista. Platanias ei varmastikaan ole mitään aidointa Kreikkaa, vaan kadunvarren täyttävät turisteja sisään houkuttelevat ravintolatyöntekijät ja turistiputiikit, joiden valikoiman kohtaat kaikissa rantakohteissa, sillä alue on rakentunut pitkälti turismin ympärille.
Meille valinta oli kuitenkin hyvä, koska alueella oli hieno ja pitkä uimaranta ja sieltä löytyi hyviä ravintoloita. Sieltä oli näppärä bussiyhteys Haniaan, mistä oli helppo lähteä vuokra-autolla seikkailemaan.
Matkasimme elokuun alussa Kreikan Haniaan Norwegianin lennolla Helsingistä. Kentältä hyppäsimme taksiin, joka vei meidät Hanian lähellä sijaitsevan Plataniaksen alueelle noin 40 euron hintaan.
Platanias on Hanian kaupungin vieressä sijaitseva alue, joka on rakentunut turismille. Kylän pitkän pääkadun vierestä löytyy monia vaihtoehtoja ravintoloista, hotelleista sekä putiikeista. Platanias ei varmastikaan ole mitään aidointa Kreikkaa, vaan kadunvarren täyttävät turisteja sisään houkuttelevat ravintolatyöntekijät ja turistiputiikit, joiden valikoiman kohtaat kaikissa rantakohteissa, sillä alue on rakentunut pitkälti turismin ympärille.
Meille valinta oli kuitenkin hyvä, koska alueella oli hieno ja pitkä uimaranta ja sieltä löytyi hyviä ravintoloita. Sieltä oli näppärä bussiyhteys Haniaan, mistä oli helppo lähteä vuokra-autolla seikkailemaan.
Majoittuminen Plataniaksessa
Sinisen Välimeren rannalla
Hotellitarjonta alueella on laajaa. Vaihtoehtoja löytyy aina all inclusive -resortista pienempiin perheomisteisiin hotelleihin.
Ensimmäisen päivän vietimme Plataniaksen alueella. Rannalla ja ravintolassa, rannalla ja ravintolassa. Etelän lomailua parhaimmillaan!
Jos kreikkalainen keittiö on aivan mielettömän ihana, niin myös tunnelma ravintoloissa on upea. Auringon valo pilkottaa upeasti vehreän lehdistön läpi ravintolan terassilla! Hyvä ruoka, hyvä viini, hyvä seura, aurinko ja lämpö, ihanaa!!
Hotellitarjonta alueella on laajaa. Vaihtoehtoja löytyy aina all inclusive -resortista pienempiin perheomisteisiin hotelleihin.
Ensimmäisen päivän vietimme Plataniaksen alueella. Rannalla ja ravintolassa, rannalla ja ravintolassa. Etelän lomailua parhaimmillaan!
Jos kreikkalainen keittiö on aivan mielettömän ihana, niin myös tunnelma ravintoloissa on upea. Auringon valo pilkottaa upeasti vehreän lehdistön läpi ravintolan terassilla! Hyvä ruoka, hyvä viini, hyvä seura, aurinko ja lämpö, ihanaa!!
Elafonissin ranta
Kristallinkirkkaan meren äärellä
Elafonissin ranta sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Haniasta. Ajomatka itsessään oli jo kokemus, tie muistutti paikoin vuoristossa kulkevia serpentiiniteitä mutkineen ja vieressä kulkevine rotkoineen ja kreikkalainen liikenne oli myös, noh todella eteläeurooppalaista (lue: sääntöjä soveltavaa).
Rannalle kulkeva tie on kapea ja tukkoinen, joten aamupäivän suosituimpana hetkenä voi matka-aika pidentyä ruuhkan takia. Me saavuimme rannan läheisyyteen lounasaikaan, nautimme läheisessä ravintolassa kreikkalaiset salaatit ja pääsimme rannalle suhteellisen helposti.
Elafonissin ranta on matala, vesi kristallinkirkasta ja hiekka osittain vaaleanpunaista. Rannalla on kioskipalveluita, mutta koska halusimme nauttia siellä vietetystä ajasta hieman pidempään, pakkasimme mukaan evääksi hedelmiä ja juotavaa.
Paikalle päästyämme huomasimme heti, että Elafonissi on suosittu vierailukohde, rannalla oli paljon väkeä. Kävelimme suurimman ihmismassa ohi ja jatkoimme hiukan pidemmälle kuin suurin osa muista matkailijoista, pian löysimmekin itsellemme oman pienen poukaman, jossa nauttia merestä ja auringosta. Meri oli lämmin, siellä olisi jaksanut lillua vaikka kuinka ja pitkään. Varjoa Elafonissin alueelta ei löytynyt mistään (paitsi vuokrattavat aurinkovarjot), joten suojaus auringolta on oltava kunnossa.
Elafonissin ranta sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Haniasta. Ajomatka itsessään oli jo kokemus, tie muistutti paikoin vuoristossa kulkevia serpentiiniteitä mutkineen ja vieressä kulkevine rotkoineen ja kreikkalainen liikenne oli myös, noh todella eteläeurooppalaista (lue: sääntöjä soveltavaa).
Rannalle kulkeva tie on kapea ja tukkoinen, joten aamupäivän suosituimpana hetkenä voi matka-aika pidentyä ruuhkan takia. Me saavuimme rannan läheisyyteen lounasaikaan, nautimme läheisessä ravintolassa kreikkalaiset salaatit ja pääsimme rannalle suhteellisen helposti.
Elafonissin ranta on matala, vesi kristallinkirkasta ja hiekka osittain vaaleanpunaista. Rannalla on kioskipalveluita, mutta koska halusimme nauttia siellä vietetystä ajasta hieman pidempään, pakkasimme mukaan evääksi hedelmiä ja juotavaa.
Paikalle päästyämme huomasimme heti, että Elafonissi on suosittu vierailukohde, rannalla oli paljon väkeä. Kävelimme suurimman ihmismassa ohi ja jatkoimme hiukan pidemmälle kuin suurin osa muista matkailijoista, pian löysimmekin itsellemme oman pienen poukaman, jossa nauttia merestä ja auringosta. Meri oli lämmin, siellä olisi jaksanut lillua vaikka kuinka ja pitkään. Varjoa Elafonissin alueelta ei löytynyt mistään (paitsi vuokrattavat aurinkovarjot), joten suojaus auringolta on oltava kunnossa.
Vanha satamakaupunki Hania
Venetsialaistunnelmaa pastelliväreissä
Seuraavana päivänä tarvitsimme jo vaihtelua ja hyppäsimme paikallisbussiin, joka vei viereiseen isoon kaupunkiin, Haniaan.
Hania on ihana vastakohta Plataniakselle. Jos viettäisin loman, ajatuksena vain olla yhdessä paikassa sen enempää seikkailematta, olisi majoitus Haniassa ollut parempi vaihtoehto. Hintataso majoitukselle ja ravintoloissa on Haniassa korkeampi, joten Platanias sopi meidän budjetillemme paremmin.
Haniaa kuvaavat pienet kujat, joissa vehreät köynnökset nousevat talojen seiniä pitkin. Kujilla ruukussa kasvavat yrtit tuoksuvat nenään ja porttikongit kuiskivat historiasta.
Hanian perustivat aikanaan venetsialaiset, ja se tunnelma näkyy varsinkin satama-alueella. Kujien varrella rakennusten väri vaihtelevat ihanissa pastellin väreissä ja pienet putiikit kutsuvat sisäänsä.
Päivä Haniassa kului helposti vain kuljeskellen ja välissä pistäytyen sisään johonkin basaariin tai liikkeeseen. Välissä rentouduimme hetkeksi ja nautimme lasin viiniä tai kupin kahvia kujien tunnelmallisissa ravintolassa. Voiko elämä tuntua rennommalta!
Seuraavana päivänä tarvitsimme jo vaihtelua ja hyppäsimme paikallisbussiin, joka vei viereiseen isoon kaupunkiin, Haniaan.
Hania on ihana vastakohta Plataniakselle. Jos viettäisin loman, ajatuksena vain olla yhdessä paikassa sen enempää seikkailematta, olisi majoitus Haniassa ollut parempi vaihtoehto. Hintataso majoitukselle ja ravintoloissa on Haniassa korkeampi, joten Platanias sopi meidän budjetillemme paremmin.
Haniaa kuvaavat pienet kujat, joissa vehreät köynnökset nousevat talojen seiniä pitkin. Kujilla ruukussa kasvavat yrtit tuoksuvat nenään ja porttikongit kuiskivat historiasta.
Hanian perustivat aikanaan venetsialaiset, ja se tunnelma näkyy varsinkin satama-alueella. Kujien varrella rakennusten väri vaihtelevat ihanissa pastellin väreissä ja pienet putiikit kutsuvat sisäänsä.
Päivä Haniassa kului helposti vain kuljeskellen ja välissä pistäytyen sisään johonkin basaariin tai liikkeeseen. Välissä rentouduimme hetkeksi ja nautimme lasin viiniä tai kupin kahvia kujien tunnelmallisissa ravintolassa. Voiko elämä tuntua rennommalta!
Elafonissi uudelleen
Vuokra-autolla lähialueen maisemiin
Plataniaksesta oli helppoa lähteä seikkailemaan lähialueen maisemiin. Lähdimme vain ajelemaan Kreetan vastakkaiselle rannalle, matkalla oli upeita maisemia.
Ensimmäisen päivän jälkeen olimme niin myytyjä Elafonnisistä, että päätimme vielä iltapäivästä kääntää auton nokan kohti rantaa.
Katselimme kartasta että rannalle oli myös toinen reitti, joten päätimme koittaa sitä kautta, vaikka se kartan mukaan ei ollutkaan ihan iso tie. Tässä kohtaa rakkauteni paperikarttoihin kostautui, reitti oli nimittäin talven aikana osittain sortunut ja serpentiinitie, jota laskimme sieltä alas laaksoon, oli suoraan sanottuna pelottava.
Muutaman kerran jouduimme pysähtymään ja etsimään tien reunalta kiviä, jolla tilkitä pahimpia sortumia että vuokra-automme ei olisi juuttunut matkalle. Matkalla meitä vastaan tuli vain yksi Jeeppi, jonka kuljettaja nauraen näytti meille peukkua.
Hengissä selvittiin ja alas päästyä nauratti. Se oli lähinnä kyllä sellaista hermostunutta naurua, kun on pelännyt kuolevansa ja päässyt pinteestä! Tästä tuli kuitenkin tosi hauska muisto, jolle usein miehen kanssa nauramme. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan.
Elafonissin rannalle emme kuitenkaan toistamiseen enää ehtineet, serpentiinitien alas laskeminen vei sen verran monta tuntia.
Plataniaksesta oli helppoa lähteä seikkailemaan lähialueen maisemiin. Lähdimme vain ajelemaan Kreetan vastakkaiselle rannalle, matkalla oli upeita maisemia.
Ensimmäisen päivän jälkeen olimme niin myytyjä Elafonnisistä, että päätimme vielä iltapäivästä kääntää auton nokan kohti rantaa.
Katselimme kartasta että rannalle oli myös toinen reitti, joten päätimme koittaa sitä kautta, vaikka se kartan mukaan ei ollutkaan ihan iso tie. Tässä kohtaa rakkauteni paperikarttoihin kostautui, reitti oli nimittäin talven aikana osittain sortunut ja serpentiinitie, jota laskimme sieltä alas laaksoon, oli suoraan sanottuna pelottava.
Muutaman kerran jouduimme pysähtymään ja etsimään tien reunalta kiviä, jolla tilkitä pahimpia sortumia että vuokra-automme ei olisi juuttunut matkalle. Matkalla meitä vastaan tuli vain yksi Jeeppi, jonka kuljettaja nauraen näytti meille peukkua.
Hengissä selvittiin ja alas päästyä nauratti. Se oli lähinnä kyllä sellaista hermostunutta naurua, kun on pelännyt kuolevansa ja päässyt pinteestä! Tästä tuli kuitenkin tosi hauska muisto, jolle usein miehen kanssa nauramme. En kuitenkaan suosittele kokeilemaan.
Elafonissin rannalle emme kuitenkaan toistamiseen enää ehtineet, serpentiinitien alas laskeminen vei sen verran monta tuntia.
Samaria
Retki Euroopan pisimmän rotkon laaksoon
Kreetalta löytyy myös upea luontokohde, jonka takia kannattaa matkalaukkuun pakata hyvät lenkkarit. Samarian kansallispuistosta löytyy yksi euroopan pisimmistä rotkoista, jonka läpi kulkee upea vaellusreitti. Löysimme paikallisen firman, joka järjesti vaellusmatkoja rotkolle. Samarian rotkoon ei voi lähteä omin päin, koska reitti päättyy eri paikkaan kuin mistä alkaa.
Retkipäivänä bussi haki aamuvarhain suoraan hotellilta, ja puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme reitin alkuun. Reitti on 16 kilometriä pitkä ja lähtee liikkeelle noin 1 200 metrin korkeudesta. Heti reitin alussa kohtasimme upean näyn, kun yläpuolellamme liiteli monta korppikotkaa.
Samarian laakson vaellusreitin alkupiste on korkealla. Maisema vaihtelee vaellusreitin varrella todella paljon, alun korkeuden jälkeen laskeudutaan kivikkoisia polkuja pitkin alas laaksoon, alhaalla reitti kulkee ensin laakeassa maastossa ja lopuksi hyvinkin kapeassa uomassa. Meillä meni aikalailla kuusi tuntia aikaa koko reitin kulkemiseen, emmekä pitäneet kiirettä. Reitin kulkeminen vaatii jonkinlaista peruskuntoa. Kesken reitin ei pysty vaellusta keskeyttämään, joten oma jaksaminen pitää harkita etukäteen.
Vaelluksen päätteeksi saavutaan Agia Rumelin kylään, jossa pääsee palkitsemaan itsensä kreikkalaisella herkkuruoalla ja jäätelöllä! Pitkän päivän jälkeen myös mahdollisuus pulahtaa vilvoittelemaan Välimereen tuntui hyvältä.
Laivamatka kylästä pois kesti noin tunnin, jonka jälkeen bussi kuljetti meidät hotellille. Bussin reitti kulki aluksi upean serpentiinitien ylös vuoren rinnettä. Ilta oli pitkällä, kun vihdoin saavuimme hotellille. Keho pitkästä päivästä todella väsynyt, mutta fiilis oli mahtava!
Kreetalta löytyy myös upea luontokohde, jonka takia kannattaa matkalaukkuun pakata hyvät lenkkarit. Samarian kansallispuistosta löytyy yksi euroopan pisimmistä rotkoista, jonka läpi kulkee upea vaellusreitti. Löysimme paikallisen firman, joka järjesti vaellusmatkoja rotkolle. Samarian rotkoon ei voi lähteä omin päin, koska reitti päättyy eri paikkaan kuin mistä alkaa.
Retkipäivänä bussi haki aamuvarhain suoraan hotellilta, ja puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme reitin alkuun. Reitti on 16 kilometriä pitkä ja lähtee liikkeelle noin 1 200 metrin korkeudesta. Heti reitin alussa kohtasimme upean näyn, kun yläpuolellamme liiteli monta korppikotkaa.
Samarian laakson vaellusreitin alkupiste on korkealla. Maisema vaihtelee vaellusreitin varrella todella paljon, alun korkeuden jälkeen laskeudutaan kivikkoisia polkuja pitkin alas laaksoon, alhaalla reitti kulkee ensin laakeassa maastossa ja lopuksi hyvinkin kapeassa uomassa. Meillä meni aikalailla kuusi tuntia aikaa koko reitin kulkemiseen, emmekä pitäneet kiirettä. Reitin kulkeminen vaatii jonkinlaista peruskuntoa. Kesken reitin ei pysty vaellusta keskeyttämään, joten oma jaksaminen pitää harkita etukäteen.
Vaelluksen päätteeksi saavutaan Agia Rumelin kylään, jossa pääsee palkitsemaan itsensä kreikkalaisella herkkuruoalla ja jäätelöllä! Pitkän päivän jälkeen myös mahdollisuus pulahtaa vilvoittelemaan Välimereen tuntui hyvältä.
Laivamatka kylästä pois kesti noin tunnin, jonka jälkeen bussi kuljetti meidät hotellille. Bussin reitti kulki aluksi upean serpentiinitien ylös vuoren rinnettä. Ilta oli pitkällä, kun vihdoin saavuimme hotellille. Keho pitkästä päivästä todella väsynyt, mutta fiilis oli mahtava!
Hania–Helsinki
Vielä hetki auringossa ja sitten kotiin
Vaelluksen jälkeisen päivän tunnisti pohkeiden jumista. Ihana syy ottaa vähän rennommin ja täyttää vielä hetki d-vitamiinia varastoa rennosti hiekkarannalla. Päivän aikana ostimme myös tärkeimmät kotiin viemiset, oliiviöljyä ja hunajaa.
Seuraavana päivänä lentokentällä sitten kirosimme omaa tyhmyyttämme, kun jouduimme maksamaan lisäkiloista. Tuli oliiviöljylle hyvä litrahinta, mutta mukaan kotiin se oli silti pakko saada.
Ehdimme viikossa nähdä Kreetalla paljon, mutta saarelle jäi vielä paljon katsottavaakin! Aivan varmasti tulemme tänne palaamaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla viikko ei riitä, koska Samarian vaellus ja Elafonissi on koettava vielä uudelleenkin!
Vaelluksen jälkeisen päivän tunnisti pohkeiden jumista. Ihana syy ottaa vähän rennommin ja täyttää vielä hetki d-vitamiinia varastoa rennosti hiekkarannalla. Päivän aikana ostimme myös tärkeimmät kotiin viemiset, oliiviöljyä ja hunajaa.
Seuraavana päivänä lentokentällä sitten kirosimme omaa tyhmyyttämme, kun jouduimme maksamaan lisäkiloista. Tuli oliiviöljylle hyvä litrahinta, mutta mukaan kotiin se oli silti pakko saada.
Ehdimme viikossa nähdä Kreetalla paljon, mutta saarelle jäi vielä paljon katsottavaakin! Aivan varmasti tulemme tänne palaamaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla viikko ei riitä, koska Samarian vaellus ja Elafonissi on koettava vielä uudelleenkin!
