Tim
Lomamuisto
Maata pitkin -matka Italiassa tarjosi kulttuuria ja viinitarharomantiikkaa
21.–28.7.2019
Syvästi Espanjaan rakastuneena päätimme antaa toisellekin Etelä-Euroopan maalle vihdoin mahdollisuuden ja aloimme suunnitella avomieheni kanssa kesälomareissua Italiaan. Pieni suuruudenhulluus iski ja pian olimme tehneet päätöksen, että emme jää vain Roomaan, vaan kierrämme muitakin kaupunkeja junan avustuksella.
Valitsimme Rooman lisäksi Firenzen, Veronan, Sezanon ja Venetsian. Olin käynyt aiemmin Sisiliassa, ja se oli nautinnollinen mutta hiukan sekasortoinen kokemus. En oikein osannut odottaa mitään ihmeempää, mutta tuntui mielenkiintoiselta vihdoin päästä tutustumaan tähän pitkän ja mielenkiintoisen historian omaavaan maahan.
Haaveissamme siintivät italialaisten talojen koristelut, upea taide, autenttiset pizzat ja hyvä viini. Varasimme majoitukset, lennot ja junat ajoissa, sillä kun lomalla on tarkka aikataulu, pitää siirtymisten toimia sulavasti. Junaliput ostimme sujuvasti netistä osoitteesta www.italotreno.it ja ne olivat kohtuuhintaisia ajoissa hankittuna, ainakin halvemmat kuin Suomessa. Teimme kaikki matkavalmistelut itse, koska koen että hotellien ja lentojen varaaminen on hauskaa ja osa lomakokonaisuutta.Halusimme, ettei lomalla tarvitse turhaa stressailla vaan voi keskittyä dolce far nienteen eli suloiseen joutilaisuuteen ja nauttimiseen. Tämä oli ehkä hiukan romanttinen ajatus, mutta hyvä lähtökohta. Todellisuus ei ollut ehkä aina yhtä stressitöntä. Lähellä kuitenkin.
Helsinki–Rooma
Helteinen Rooma hiveli aisteja
Lentomme lähti Helsinki-Vantaan kentältä Roomaan iltapäivällä, joten olimme kohteessa alkuillasta. Lennolla fiilikset olivat odottavat ja ensimmäiset Welcome to Roma -kyltit nähdessämme, alkoi tuo tuttu kutkuttava tunne mahanpohjassa lisääntyä. Täällä sitä ollaan, historiallisessa kaupungissa, vihdoin.
Saavuimme junalla Rooman päärautatieasemalle, ja lämpötilan ollessa +35, tuntuivat kaikki aistit valpastuvan ja erilaisia tuoksuja tulvahti yhtäkkiä luoksemme. Kävelimme asemalta hotellille ja ihastellen yleistä tunnelmaa. Aseman läheisyydessä maassa oli paljon roskia, joten ensikosketus Roomaan ei miehenikään mielestä ollut niin ruusuinen kuin ensin ajattelimme. Näkymät paranivat hotellille päin, mutta alueena tuo Roma Terminin läheisyys ei ehkä ole kauneinta.
Oli kuitenkin ihana päästä majoituspaikkaan, jonka käytävän seinässä oli meitä vastassa perinteinen Neitsyt Maria koristeineen. Se oli sellaista klassista italialaista tyyliä, jota olin kuvitellutkin sieltä löytyvän. Se ilahdutti kovasti. Päätimme hakea lähikaupasta hiukan iltapalaa ja mennä ajoissa nukkumaan, sillä matkustaminen ja kuumuus oli vienyt veronsa. Oli kiva aloittaa aamu virkeänä.
Lentomme lähti Helsinki-Vantaan kentältä Roomaan iltapäivällä, joten olimme kohteessa alkuillasta. Lennolla fiilikset olivat odottavat ja ensimmäiset Welcome to Roma -kyltit nähdessämme, alkoi tuo tuttu kutkuttava tunne mahanpohjassa lisääntyä. Täällä sitä ollaan, historiallisessa kaupungissa, vihdoin.
Saavuimme junalla Rooman päärautatieasemalle, ja lämpötilan ollessa +35, tuntuivat kaikki aistit valpastuvan ja erilaisia tuoksuja tulvahti yhtäkkiä luoksemme. Kävelimme asemalta hotellille ja ihastellen yleistä tunnelmaa. Aseman läheisyydessä maassa oli paljon roskia, joten ensikosketus Roomaan ei miehenikään mielestä ollut niin ruusuinen kuin ensin ajattelimme. Näkymät paranivat hotellille päin, mutta alueena tuo Roma Terminin läheisyys ei ehkä ole kauneinta.
Oli kuitenkin ihana päästä majoituspaikkaan, jonka käytävän seinässä oli meitä vastassa perinteinen Neitsyt Maria koristeineen. Se oli sellaista klassista italialaista tyyliä, jota olin kuvitellutkin sieltä löytyvän. Se ilahdutti kovasti. Päätimme hakea lähikaupasta hiukan iltapalaa ja mennä ajoissa nukkumaan, sillä matkustaminen ja kuumuus oli vienyt veronsa. Oli kiva aloittaa aamu virkeänä.
InternoRoma ja muita
Matkan varrella yövyimme Rooman ja Firenzen keskustassa, maaseudun luomuviinitilalla sekä Lidon saarella – tärkeintä oli hyvä ilmastointi!
Roomassa majoituimme kolmen tähden hotellissa nimeltä InternoRoma, joka sijaitsi rautatieaseman lähellä Via di Porta Maggiore -kadulla. Valitsimme sijainnin siksi, että siitä oli helppo jatkaa matkaa Firenzeen, mutta siitä pääsi myös julkisilla suht nopeasti keskustaan. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan oikein sopiva meidän tarpeisiin.
Hotellissa ei ollut aamiaista tarjolla, joten haimme lähikaupasta pieneen jääkaappiin aamu- ja iltapalaa, ja muuten söimme ulkona. Huone oli kiva ja ilmastointi toimi taivaallisen hyvin. Huoneen sai halutessaan todella viileäksi. Myös kaunis kylpyamme upeine laattoineen klassiseen italialaiseen koristeelliseen tyyliin oli kiva kokemus. Myös alakerrassa oleva ravintola oli hurmaava ja ruoka erittäin herkullista!
Firenzessä majoituimme upeaan neljän tähden TSH Florence Lavagniniin. Sijoitus kannatti, sillä emme ole koskaan nähneet niin upeaa kattoterassia, josta näki koko kaupungin! Infinity-uima-allas oli taivaallinen +35 asteessa. Hotelli oli vastuullinen ja ekologinen ja se näkyi mm. suihkusta löytyvässä mittarissa: jääkarhu tuli surulliseksi, jos vettä kulutti liikaa. Erittäin tehokasta: en halunnut itkettää jääkkistä, joten suihkut pysyivät lyhyinä. Pidin tästä ideasta kovasti. Hotellista löytyi bistro, leipomo, katuruokakärryjä ja pyöräliike. Ah, miten hipsteriä. Hauska yksityiskohta olivat myös keinut sisäänkäynnin luona, jotka olivat ahkerassa käytössä.
Sezanossa majapaikkamme Stanza Bollicine, Maso Maroni Luxury Rooms sijaitsi käsittämättömän upean luomuviinitarhan kupeessa. Omistaja asui samalla tontilla perheensä kanssa. Rakennus, jossa majoituimme, oli rakennettu ekologisesti ja omistaja kertoi rakennusvaiheista pitkään ja hartaasti. Huoneen ovelta avautui upea uima-allas, jota hyödynsimme niin paljon kuin ehdimme. Paikan sivuilta saa sen kuvan, että kyseessä on privaattimajoitus. Oli tarkoitus rauhoittua kaiken matkustamisen keskellä. Tyhjästä ilmestyneet mekastavat toisen huoneiston asukkaat jättivät paikasta huonon kuvan, vaikka omistaja tilannetta kävikin pahoittelemassa. Ei kuitenkaan kovin syvästi, sillä ilmeisesti mekastajat olivat omistajan tuttuja. Rauhaa olisi todellakin kelvannut. Muuten tila oli ihana ja olosuhteet ihanat. Aamupala kuului hintaan, mutta se oli lähinnä makeita leivoksia ja kahvia eli hyvin perinteinen Italiassa. Varsinkaan miehelleni se ei kuitenkaan riittänyt.
Venetsiassa valitsin umpimähkään Lidosta suht edullisen hotellin. Lidon saarella sijaitseva Villa Parco oli rakennuksena upea ja siitä huokui vanhan ajan glamouria. Henkilökunta oli kuitenkin nuivaa, seinät nahistuneet ja yöllä en uskaltanut nukkua, sillä seinillä pyöri jos minkälaista ötökkää, jotka välillä kävivät lakanoissakin. En halunnut tietää, mitä ne olivat. Eli tätä hotellia en voi suositella. Lidon saari oli kaunis, mutta jos viipyy Venetsiassa lyhyen aikaa, kannattaa majoitus ottaa Venetsiasta ja tehdä vaikka venereissu lähisaarille.
Roomassa majoituimme kolmen tähden hotellissa nimeltä InternoRoma, joka sijaitsi rautatieaseman lähellä Via di Porta Maggiore -kadulla. Valitsimme sijainnin siksi, että siitä oli helppo jatkaa matkaa Firenzeen, mutta siitä pääsi myös julkisilla suht nopeasti keskustaan. Hotelli oli hinta-laatusuhteeltaan oikein sopiva meidän tarpeisiin.
Hotellissa ei ollut aamiaista tarjolla, joten haimme lähikaupasta pieneen jääkaappiin aamu- ja iltapalaa, ja muuten söimme ulkona. Huone oli kiva ja ilmastointi toimi taivaallisen hyvin. Huoneen sai halutessaan todella viileäksi. Myös kaunis kylpyamme upeine laattoineen klassiseen italialaiseen koristeelliseen tyyliin oli kiva kokemus. Myös alakerrassa oleva ravintola oli hurmaava ja ruoka erittäin herkullista!
Firenzessä majoituimme upeaan neljän tähden TSH Florence Lavagniniin. Sijoitus kannatti, sillä emme ole koskaan nähneet niin upeaa kattoterassia, josta näki koko kaupungin! Infinity-uima-allas oli taivaallinen +35 asteessa. Hotelli oli vastuullinen ja ekologinen ja se näkyi mm. suihkusta löytyvässä mittarissa: jääkarhu tuli surulliseksi, jos vettä kulutti liikaa. Erittäin tehokasta: en halunnut itkettää jääkkistä, joten suihkut pysyivät lyhyinä. Pidin tästä ideasta kovasti. Hotellista löytyi bistro, leipomo, katuruokakärryjä ja pyöräliike. Ah, miten hipsteriä. Hauska yksityiskohta olivat myös keinut sisäänkäynnin luona, jotka olivat ahkerassa käytössä.
Sezanossa majapaikkamme Stanza Bollicine, Maso Maroni Luxury Rooms sijaitsi käsittämättömän upean luomuviinitarhan kupeessa. Omistaja asui samalla tontilla perheensä kanssa. Rakennus, jossa majoituimme, oli rakennettu ekologisesti ja omistaja kertoi rakennusvaiheista pitkään ja hartaasti. Huoneen ovelta avautui upea uima-allas, jota hyödynsimme niin paljon kuin ehdimme. Paikan sivuilta saa sen kuvan, että kyseessä on privaattimajoitus. Oli tarkoitus rauhoittua kaiken matkustamisen keskellä. Tyhjästä ilmestyneet mekastavat toisen huoneiston asukkaat jättivät paikasta huonon kuvan, vaikka omistaja tilannetta kävikin pahoittelemassa. Ei kuitenkaan kovin syvästi, sillä ilmeisesti mekastajat olivat omistajan tuttuja. Rauhaa olisi todellakin kelvannut. Muuten tila oli ihana ja olosuhteet ihanat. Aamupala kuului hintaan, mutta se oli lähinnä makeita leivoksia ja kahvia eli hyvin perinteinen Italiassa. Varsinkaan miehelleni se ei kuitenkaan riittänyt.
Venetsiassa valitsin umpimähkään Lidosta suht edullisen hotellin. Lidon saarella sijaitseva Villa Parco oli rakennuksena upea ja siitä huokui vanhan ajan glamouria. Henkilökunta oli kuitenkin nuivaa, seinät nahistuneet ja yöllä en uskaltanut nukkua, sillä seinillä pyöri jos minkälaista ötökkää, jotka välillä kävivät lakanoissakin. En halunnut tietää, mitä ne olivat. Eli tätä hotellia en voi suositella. Lidon saari oli kaunis, mutta jos viipyy Venetsiassa lyhyen aikaa, kannattaa majoitus ottaa Venetsiasta ja tehdä vaikka venereissu lähisaarille.
Rooma
Rentoa nähtävyysbongailua ja mielettömiä ruokakokemuksia
Viivyimme Roomassa sunnuntaista tiistaihin. En yleensä erityisemmin pidä turistinähtyyksistä, mutta pääkaupungissa haluan nähdä edes osan pääkohteista. Maanantaina oli tarkoitus suunnata Vatikaaniin, mutta satojen metrien jonot paahtavassa, lähes +40 asteen helteessä eiväthoukutelleet, joten otimme vain poseerauskuvan sen edessä ja herkuttelimme kylmällä gelatolla. Sen jälkeen suuntasimme Pantheonin temppelille, joka on Rooman parhaiten säilynyt antiikin aikainen monumentti Roomassa ja hyvin vaikuttava. Nautimme siitäkin vain ulkoapäin ja katselimme valtavaa turistimäärää, joka parveili sen edessä. Rooma heinäkuussa ei ehkä ollut paras vaihtoehto, koska ihmisiä oli liikaa joka paikassa, mutta ensimmäisenä lomapäivänä se ei pahemmin haitannut.
Itse odotin eniten Fontana di Trevin näkemistä. Olin ihastellut somessa siitä otettavia häikäiseviä kuvia, ja tämä 1700-luvun suihkulähde veistoksineen oli juuri mitä odotin. Olin kuullut, että sen eteen selfieitä ottamaan voi joutua odottamaan kauankin, ja vaikka välillä koko selfiemeininki ärsyttää, halusin minäkin silti itseni sen edessä ikuistaa. Välkehtivän turkoosi vesi oli upea! Mies ei halunnut tungoksen keskelle, joten sain heilua selfiekepin kanssa rauhassa. Onneksi hänellä on hyvät hermot ja pieni odottelu ei haitannut. :D
Tässä välissä nautimme spaghetti carbonarat ja jäimme eräälle aukiolle istuskelemaan ja ihmettelemään ohi kulkevia ihmisiä. Tällaiset hetket jäävät usein parhaiten mieleen reissuilta, koska nautin niin paljon vain hetkessä olemisesta ja ihmisten seuraamisesta. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Rooman tunnetuinta nähtävyyttä eli Colosseumia. Se oli toki hieno, mutta kun olen nähnyt Tunisiassa El Jemin amfiteatterin, joka on yksi suurimpia roomalaisia amfiteattereita, ei tämä vetänyt sille vertoja.
Jatkuva auringon porotus ja helle alkoivat tuntua ja lähdimme kohti hotellia. Hetken levättyämme lähdimme 21.30 maissa alakerran ravintolaan, jossa söimme herkullisen roomalaisen pizzan eli pizza romanan sekä pastaa (tietenkin). Syön yleensä gluteenittomasti, koska olen yliherkkä viljalle, mutta kuten Ranskassa, myös Italiassa pasta on sellaista, joka ei ärsytä mahaani ja pystyin syömään gluteenipitoista ruokaa yllättävän hyvin. Menimme nukkumaan maha täynnä ja onnellisina kivasta Rooma-päivästä. Ajatukset olivat silti jo hiukan aamun junamatkassa kohti Firenzeä.
Viivyimme Roomassa sunnuntaista tiistaihin. En yleensä erityisemmin pidä turistinähtyyksistä, mutta pääkaupungissa haluan nähdä edes osan pääkohteista. Maanantaina oli tarkoitus suunnata Vatikaaniin, mutta satojen metrien jonot paahtavassa, lähes +40 asteen helteessä eiväthoukutelleet, joten otimme vain poseerauskuvan sen edessä ja herkuttelimme kylmällä gelatolla. Sen jälkeen suuntasimme Pantheonin temppelille, joka on Rooman parhaiten säilynyt antiikin aikainen monumentti Roomassa ja hyvin vaikuttava. Nautimme siitäkin vain ulkoapäin ja katselimme valtavaa turistimäärää, joka parveili sen edessä. Rooma heinäkuussa ei ehkä ollut paras vaihtoehto, koska ihmisiä oli liikaa joka paikassa, mutta ensimmäisenä lomapäivänä se ei pahemmin haitannut.
Itse odotin eniten Fontana di Trevin näkemistä. Olin ihastellut somessa siitä otettavia häikäiseviä kuvia, ja tämä 1700-luvun suihkulähde veistoksineen oli juuri mitä odotin. Olin kuullut, että sen eteen selfieitä ottamaan voi joutua odottamaan kauankin, ja vaikka välillä koko selfiemeininki ärsyttää, halusin minäkin silti itseni sen edessä ikuistaa. Välkehtivän turkoosi vesi oli upea! Mies ei halunnut tungoksen keskelle, joten sain heilua selfiekepin kanssa rauhassa. Onneksi hänellä on hyvät hermot ja pieni odottelu ei haitannut. :D
Tässä välissä nautimme spaghetti carbonarat ja jäimme eräälle aukiolle istuskelemaan ja ihmettelemään ohi kulkevia ihmisiä. Tällaiset hetket jäävät usein parhaiten mieleen reissuilta, koska nautin niin paljon vain hetkessä olemisesta ja ihmisten seuraamisesta. Tämän jälkeen suuntasimme kohti Rooman tunnetuinta nähtävyyttä eli Colosseumia. Se oli toki hieno, mutta kun olen nähnyt Tunisiassa El Jemin amfiteatterin, joka on yksi suurimpia roomalaisia amfiteattereita, ei tämä vetänyt sille vertoja.
Jatkuva auringon porotus ja helle alkoivat tuntua ja lähdimme kohti hotellia. Hetken levättyämme lähdimme 21.30 maissa alakerran ravintolaan, jossa söimme herkullisen roomalaisen pizzan eli pizza romanan sekä pastaa (tietenkin). Syön yleensä gluteenittomasti, koska olen yliherkkä viljalle, mutta kuten Ranskassa, myös Italiassa pasta on sellaista, joka ei ärsytä mahaani ja pystyin syömään gluteenipitoista ruokaa yllättävän hyvin. Menimme nukkumaan maha täynnä ja onnellisina kivasta Rooma-päivästä. Ajatukset olivat silti jo hiukan aamun junamatkassa kohti Firenzeä.
Firenze
Odotukset ylittyivät: klassista ja katutaidetta, levykauppapubi, vegaaniruokaa ja vastuullista majoitusta.
Lähdimme aamusta kohti lähellä sijaitsevaa juna-asemaa. Seuraavaksi oli vuorossa Firenze ja odotukset olivat korkealla: olimme varanneet tarkoituksella hiukan kalliimman hotellin, jossa oli katolla uima-allas. Löysimme hotellille helposti. Olimme taas onneksi ennakoineet, että hotellille voi kävellä helposti junalta. Lämpötila hipoi jälleen lähes +40 astetta. Päätimme jäädä viettämään aikaa katon uima-altaalle ja nauttimaan Firenzen näkymistä kattojen yli.
Iltapäivällä lähdimme etsimään ruokapaikkoja. Löysimme kivan vegaanisen ravintolan ja nautimme ulkoterassilla herkutellen. Avomieheni on dj ja tuottaja sekä intohimoinen vinyylien keräilijä. Suuntasimme seuraavaksi pitkin upeita, vanhoja mukulakivikatuja kohti aluetta, josta löytyi parikin levykauppaa. Mies selaili levyjä ja itse kiertelin kuvailemassa mielettömän kauniita rakennuksia.
Löysimme myös Move on -nimisen paikan, joka kuvaili itseään Italian Pub & Record Store. Paikasta sai ruokaa, juomaa ja levyjä. Täydellistä. Seinät olivat täynnä artistien kuvia ja paikka oli muutenkin mukavan persoonallinen.
Hetken paikallista katutaidetta ja klassisia vanhoja rakennuksia ihasteltuamme alkoi nälkä iskeä. Illallispaikan valitsimme umpimähkään, mutta valinta osoittautui hyväksi ja paikka oli kivan autenttinen, josta sai ostaa tryffeliöljyjä ja hilloja kotiin vietäväksi.
Aamulla söimme aamiaista ajatellen, että meillä on kaikki hallinnassa ja juna-asema on sama, jolle saavuimme. Ei ollut. 10 minuuttia ennen junan lähtöä tajusimme, että olimme väärällä juna-asemalla! Tässä hyödyimme italialaisesta ajotyylistä, nappasimme taksin, jonka kuskille selitimme tilanteen ja hän painoi kaasua. Ehdimme sekunnin tarkkuudella ja maksoin mieluusti taksille hiukan ylimääräistä. Vaikka pulssi oli siinä vaiheessa 200, junassa ehti rauhoittua ja miettiä seuraavaa kaupunkia.
Lähdimme aamusta kohti lähellä sijaitsevaa juna-asemaa. Seuraavaksi oli vuorossa Firenze ja odotukset olivat korkealla: olimme varanneet tarkoituksella hiukan kalliimman hotellin, jossa oli katolla uima-allas. Löysimme hotellille helposti. Olimme taas onneksi ennakoineet, että hotellille voi kävellä helposti junalta. Lämpötila hipoi jälleen lähes +40 astetta. Päätimme jäädä viettämään aikaa katon uima-altaalle ja nauttimaan Firenzen näkymistä kattojen yli.
Iltapäivällä lähdimme etsimään ruokapaikkoja. Löysimme kivan vegaanisen ravintolan ja nautimme ulkoterassilla herkutellen. Avomieheni on dj ja tuottaja sekä intohimoinen vinyylien keräilijä. Suuntasimme seuraavaksi pitkin upeita, vanhoja mukulakivikatuja kohti aluetta, josta löytyi parikin levykauppaa. Mies selaili levyjä ja itse kiertelin kuvailemassa mielettömän kauniita rakennuksia.
Löysimme myös Move on -nimisen paikan, joka kuvaili itseään Italian Pub & Record Store. Paikasta sai ruokaa, juomaa ja levyjä. Täydellistä. Seinät olivat täynnä artistien kuvia ja paikka oli muutenkin mukavan persoonallinen.
Hetken paikallista katutaidetta ja klassisia vanhoja rakennuksia ihasteltuamme alkoi nälkä iskeä. Illallispaikan valitsimme umpimähkään, mutta valinta osoittautui hyväksi ja paikka oli kivan autenttinen, josta sai ostaa tryffeliöljyjä ja hilloja kotiin vietäväksi.
Aamulla söimme aamiaista ajatellen, että meillä on kaikki hallinnassa ja juna-asema on sama, jolle saavuimme. Ei ollut. 10 minuuttia ennen junan lähtöä tajusimme, että olimme väärällä juna-asemalla! Tässä hyödyimme italialaisesta ajotyylistä, nappasimme taksin, jonka kuskille selitimme tilanteen ja hän painoi kaasua. Ehdimme sekunnin tarkkuudella ja maksoin mieluusti taksille hiukan ylimääräistä. Vaikka pulssi oli siinä vaiheessa 200, junassa ehti rauhoittua ja miettiä seuraavaa kaupunkia.
Verona ja Sezano
Erilainen puoli Italiasta: viinitilaromantiikkaa, Garda-järven maisemia ja ulkoilmaopperaa
Saavuimme Veronaan, josta olimme varanneet Avisin vuokra-auton. Haimme sen lentokentältä. Olimme varanneet luksusmajoituksen nimeltä Stanza Bollicine, Maso Maroni Luxury Rooms, joka sijaitsi maaseudulla, Sezanossa. Saavuimme uskomattoman kauniille viinitarhalle, ja paikan omistajarouva purjehti paikalle näyttävästi käsiään heilutellen. Hän asui perheensä kanssa tontilla, ja he pitivät työkseen viinitarhaa ja valmistivat luomuviinejä. Saimme alkumaljat ja pääsimme pulahtamaan huoneen ovea vastapäätä olevaan uima-altaaseen. Tunsimme olevamme taivaassa. This is life!
Illaksi etsimme kylästä ravintolan ja saavuimme sinne nälkäisinä ja noloina jo kello 19 aikaan. Paikalliset tietenkin saapuivat paikalle vasta lähempänä kello 21, jolloin me olimme jo jälkiruoassa. Ravintola oli ihana. Idyllisempää paikkaa emme olisi voineet edes toivoa. Kun ravintola pikkuhiljaa täyttyi, suvut kokoontuivat yhteen isoihin pöytiin nauttimaan pizzoista ja melu oli valtava. Rakastin joka hetkeä. Eikä kukaan meitä ihmetellyt, vaikka itsestä siltä välillä tuntuikin. Tarjoilijatkin kohtelivat meitä ihanasti. Söimme itsemme aivan ähkyyn, koska tilasimme liikaa, emmekä jaksaneet syödäkään kaikkea. Meitä vähän hävetti, mutta sekin oli heille ok. Va tutto bene!
Iltauinnin jälkeen nukahdimme tyytyväisinä. Ensimmäistä kertaa alkoi tuntua, että ehkä pizzojen määrää voisi vähän miettiä, salaattikin voisi olla hyvä vaihtoehto.
Aamulla olin haaveillut avaavani oven ja lipuvan kohti uima-allasta aamu-uinnille. Se olikin vallattu. Meille oli luvattu yksityinen majoitus, mutta altaalla mellastikin joukko itävaltalaisia, jotka roiskuttivat vettä ympäriinsä ja melusivat. Se siitä idyllistä. Olin pettynyt ja lähdimmekin mekastuksen keskeltä pois kohti Garda-järven maisemia. Gardan ympäristö on uskomattoman kaunista ja ymmärrän nyt sen suosion. Illaksi ajoimme Veronaan.
Ystäväni on asunut Veronassa, ja hän vinkkasi ulkoilmaoopperasta. Arena di Verona on amfiteatteri, jossa järjestetään kesäisin upeita oopperanäytöksiä. Liput korkealla sijaitseville kivipenkeille (istuintyynyt olisi kannattanut ottaa mukaan!) maksoivat yhteensä 56 euroa www.getticket.it:stä. Pääsimme näkemään La Traviata -oopperan ulkoilmassa, lempeässä kesäillassa. Muistot nostattavat vieläkin kylmiä väreitä, kokemus oli käsittämättön upea! Hauska lisä oli myös olut- ja snacksmyyjät, jotka kiertelivät yleisön joukossa. Ei siis ihan perinteinen oopperakokemus. Toki juhlavampaa menoa löytyi ensimmäisistä riveistä.
Veronan ruoka ei sen sijaan puhutellut: palautin ruoan suoraan keittiöön ja ostin kahvilasta patongin. Pettymys oli myös Romeon ja Julian parveke, jonka pääsee näkemään vain päivisin ja ilmeisesti maksusta.
Verona ja koko tuo Keski-Italia seutuna jäi kuitenkin vahvasti mieleen: olisipa enemmän aikaa olla täällä. Autolla ajaessa todella pääsi näkemään italialaista ajotyyliä, joka on ehkä vielä arvaamattomapaa kuin mihin olen Espanjassa tottunut. Kuski sai olla varovainen, koska auto saattoi puikata eteen mistä välistä tahansa. Palautimme auton Veronaan ja hyppäsimme jälleen uuteen junaan.
Saavuimme Veronaan, josta olimme varanneet Avisin vuokra-auton. Haimme sen lentokentältä. Olimme varanneet luksusmajoituksen nimeltä Stanza Bollicine, Maso Maroni Luxury Rooms, joka sijaitsi maaseudulla, Sezanossa. Saavuimme uskomattoman kauniille viinitarhalle, ja paikan omistajarouva purjehti paikalle näyttävästi käsiään heilutellen. Hän asui perheensä kanssa tontilla, ja he pitivät työkseen viinitarhaa ja valmistivat luomuviinejä. Saimme alkumaljat ja pääsimme pulahtamaan huoneen ovea vastapäätä olevaan uima-altaaseen. Tunsimme olevamme taivaassa. This is life!
Illaksi etsimme kylästä ravintolan ja saavuimme sinne nälkäisinä ja noloina jo kello 19 aikaan. Paikalliset tietenkin saapuivat paikalle vasta lähempänä kello 21, jolloin me olimme jo jälkiruoassa. Ravintola oli ihana. Idyllisempää paikkaa emme olisi voineet edes toivoa. Kun ravintola pikkuhiljaa täyttyi, suvut kokoontuivat yhteen isoihin pöytiin nauttimaan pizzoista ja melu oli valtava. Rakastin joka hetkeä. Eikä kukaan meitä ihmetellyt, vaikka itsestä siltä välillä tuntuikin. Tarjoilijatkin kohtelivat meitä ihanasti. Söimme itsemme aivan ähkyyn, koska tilasimme liikaa, emmekä jaksaneet syödäkään kaikkea. Meitä vähän hävetti, mutta sekin oli heille ok. Va tutto bene!
Iltauinnin jälkeen nukahdimme tyytyväisinä. Ensimmäistä kertaa alkoi tuntua, että ehkä pizzojen määrää voisi vähän miettiä, salaattikin voisi olla hyvä vaihtoehto.
Aamulla olin haaveillut avaavani oven ja lipuvan kohti uima-allasta aamu-uinnille. Se olikin vallattu. Meille oli luvattu yksityinen majoitus, mutta altaalla mellastikin joukko itävaltalaisia, jotka roiskuttivat vettä ympäriinsä ja melusivat. Se siitä idyllistä. Olin pettynyt ja lähdimmekin mekastuksen keskeltä pois kohti Garda-järven maisemia. Gardan ympäristö on uskomattoman kaunista ja ymmärrän nyt sen suosion. Illaksi ajoimme Veronaan.
Ystäväni on asunut Veronassa, ja hän vinkkasi ulkoilmaoopperasta. Arena di Verona on amfiteatteri, jossa järjestetään kesäisin upeita oopperanäytöksiä. Liput korkealla sijaitseville kivipenkeille (istuintyynyt olisi kannattanut ottaa mukaan!) maksoivat yhteensä 56 euroa www.getticket.it:stä. Pääsimme näkemään La Traviata -oopperan ulkoilmassa, lempeässä kesäillassa. Muistot nostattavat vieläkin kylmiä väreitä, kokemus oli käsittämättön upea! Hauska lisä oli myös olut- ja snacksmyyjät, jotka kiertelivät yleisön joukossa. Ei siis ihan perinteinen oopperakokemus. Toki juhlavampaa menoa löytyi ensimmäisistä riveistä.
Veronan ruoka ei sen sijaan puhutellut: palautin ruoan suoraan keittiöön ja ostin kahvilasta patongin. Pettymys oli myös Romeon ja Julian parveke, jonka pääsee näkemään vain päivisin ja ilmeisesti maksusta.
Verona ja koko tuo Keski-Italia seutuna jäi kuitenkin vahvasti mieleen: olisipa enemmän aikaa olla täällä. Autolla ajaessa todella pääsi näkemään italialaista ajotyyliä, joka on ehkä vielä arvaamattomapaa kuin mihin olen Espanjassa tottunut. Kuski sai olla varovainen, koska auto saattoi puikata eteen mistä välistä tahansa. Palautimme auton Veronaan ja hyppäsimme jälleen uuteen junaan.
Venetsia
Kaupungin mystistä mainetta lisäsi valtava ukkosmyrsky
Juna jatkoi matkaansa. Veronasta jatkoimme Venetsiaan, josta olin kuullut paljon hyvää ja jonkin verran huonoa. Halusin selvittää, millainen tämä sadunhohtoinen kaupunki oli. Mieheni joutui lähtemään jo takaisin Suomeen, sillä hän osallistui ystävänsä häihin. Itse jäin vielä kuitenkin tutustumaan Venetsiaan.
Hyvästelimme Ponte degli Scalzin sillalla ja lähdin etsimään venettä, joka veisi minut majoituspaikkaani Lidon saarelle. En tiedä, miksi olin valinnut majoituksen saarelta, joka oli 45 minuutin venematkan päässä, kun aikaa kiertää Venetsiassa oli vain ilta ja seuraava aamupäivä. Venematka oli kuitenkin ihana kokemus, sillä sain hyvän paikan ja näin, miksi Venetsia hurmaa siltoineen ja gondoleineen.
Lidon saarikin vaikutti kivalle, kun kävelin kohti Villa Parco -hotellia. Liialliselta tuntuva kosteus ja kuumuus yhdistettynä matkaväsymykseen teki parin kilometrin kävelymatkasta yllättävän tuskaisen matkalaukkua raahatessa. Hotelli on upea vanha rakennus, joka oli valitettavasti pahasti rapistunut. Voin kuvitella, millainen se on entisinä hyvinä aikoina ollut.
Sain avaimet huoneeseen ja kävin raikastautumassa suihkussa. Sillä aikaa tummia pilviä alkoi kasaantua taivaalle ja pian tiedossa olikin rankka sadekuuro. Se kuitenkin rauhoittui ja lähdin kohti satamaa, ideana lähteä vielä Venetsiaan. Se jäi kuitenkin idean tasolle, sillä taivas musteni hetkessä ja sain kokea saaren rannalla suu auki seisten elämäni upeimman salama- ja ukkosmyrskyn. En ole koskaan nähnyt aavaa merta saarelta ukkosmyrskyn aikana. Salamat olivat vaikuttavia ja minä ja monet muut tuijotimme sitä näkymää ihastellen ja osa hiukan pelätenkin. Myrsky pilasi Venetsian retkeni, mutta se oli silti niin vaikuttava, että muistelen sitä edelleen kylmien väreiden aaltojen kulkiessa selkärankaani pitkin.
Kävin syömässä tällä kertaa thaimaalaisessa ravintolassa, joka oli erittäin laadukas ja kauniisti sisustettu. Saarella tunnelma oli maaginen ja sähköinen. Kiertelin hetken kaupungin keskustassa ja suuntasin hotelliin nukkumaan. Vaikka yöunet jäivät lyhyeksi seinillä liikkuvien ötököiden takia, suuntasin aikaisin aamulla rannalle uimaan. Nautin aalloista ja mietin täällä pidettäviä Venetsian elokuvajuhlia.
Ehdin kiertää hetken Venetsiaa ennen bussimatkaa lentokentälle. Ostin tuliaisia ja yritin imeä Venetsiaa itseeni, koska siellä OLI kaunista. Kuumuus, kosteus ja turistimäärä vain laimensivat kokemusta valitettavasti. Venetsia oli silti kaikista kokemistamme paikoista erikoisin. Ei vähintään naamioiden takia, jotka oli tehty samaan muotiin kuin ne, mitä käytettiin ruton aikana. Pitkänokkaisia maskeja kutsuttiin nimellä “Medico della peste” eli Ruttotohtorin maski. Nämä tohtorit hoitivat ruttoon sairastuneita potilaita ja naamiolla pyrittiin välttymään tartunnalta. Miten ajankohtaista, edelleen.
Juna jatkoi matkaansa. Veronasta jatkoimme Venetsiaan, josta olin kuullut paljon hyvää ja jonkin verran huonoa. Halusin selvittää, millainen tämä sadunhohtoinen kaupunki oli. Mieheni joutui lähtemään jo takaisin Suomeen, sillä hän osallistui ystävänsä häihin. Itse jäin vielä kuitenkin tutustumaan Venetsiaan.
Hyvästelimme Ponte degli Scalzin sillalla ja lähdin etsimään venettä, joka veisi minut majoituspaikkaani Lidon saarelle. En tiedä, miksi olin valinnut majoituksen saarelta, joka oli 45 minuutin venematkan päässä, kun aikaa kiertää Venetsiassa oli vain ilta ja seuraava aamupäivä. Venematka oli kuitenkin ihana kokemus, sillä sain hyvän paikan ja näin, miksi Venetsia hurmaa siltoineen ja gondoleineen.
Lidon saarikin vaikutti kivalle, kun kävelin kohti Villa Parco -hotellia. Liialliselta tuntuva kosteus ja kuumuus yhdistettynä matkaväsymykseen teki parin kilometrin kävelymatkasta yllättävän tuskaisen matkalaukkua raahatessa. Hotelli on upea vanha rakennus, joka oli valitettavasti pahasti rapistunut. Voin kuvitella, millainen se on entisinä hyvinä aikoina ollut.
Sain avaimet huoneeseen ja kävin raikastautumassa suihkussa. Sillä aikaa tummia pilviä alkoi kasaantua taivaalle ja pian tiedossa olikin rankka sadekuuro. Se kuitenkin rauhoittui ja lähdin kohti satamaa, ideana lähteä vielä Venetsiaan. Se jäi kuitenkin idean tasolle, sillä taivas musteni hetkessä ja sain kokea saaren rannalla suu auki seisten elämäni upeimman salama- ja ukkosmyrskyn. En ole koskaan nähnyt aavaa merta saarelta ukkosmyrskyn aikana. Salamat olivat vaikuttavia ja minä ja monet muut tuijotimme sitä näkymää ihastellen ja osa hiukan pelätenkin. Myrsky pilasi Venetsian retkeni, mutta se oli silti niin vaikuttava, että muistelen sitä edelleen kylmien väreiden aaltojen kulkiessa selkärankaani pitkin.
Kävin syömässä tällä kertaa thaimaalaisessa ravintolassa, joka oli erittäin laadukas ja kauniisti sisustettu. Saarella tunnelma oli maaginen ja sähköinen. Kiertelin hetken kaupungin keskustassa ja suuntasin hotelliin nukkumaan. Vaikka yöunet jäivät lyhyeksi seinillä liikkuvien ötököiden takia, suuntasin aikaisin aamulla rannalle uimaan. Nautin aalloista ja mietin täällä pidettäviä Venetsian elokuvajuhlia.
Ehdin kiertää hetken Venetsiaa ennen bussimatkaa lentokentälle. Ostin tuliaisia ja yritin imeä Venetsiaa itseeni, koska siellä OLI kaunista. Kuumuus, kosteus ja turistimäärä vain laimensivat kokemusta valitettavasti. Venetsia oli silti kaikista kokemistamme paikoista erikoisin. Ei vähintään naamioiden takia, jotka oli tehty samaan muotiin kuin ne, mitä käytettiin ruton aikana. Pitkänokkaisia maskeja kutsuttiin nimellä “Medico della peste” eli Ruttotohtorin maski. Nämä tohtorit hoitivat ruttoon sairastuneita potilaita ja naamiolla pyrittiin välttymään tartunnalta. Miten ajankohtaista, edelleen.
Venetsia–Helsinki
Viikon pituinen Italian-matka antoi paljon uusia muistoja ja syyn palata uudelleen
Heinäkuu ei ole paras kuukausi tutustua Italiaan. Matkailijoita oli liikaa ja paikallinen meininki jäi helposti kokematta, koska aikataulumme oli niin tiukka. Jälkeen päin ajateltuna, olisi ehkä ollut fiksua olla reissussa joko kaksi viikkoa tai pitäytyä kahdessa kaupungissa. Viikossa viisi kaupunkia on...liikaa.
Viinitarhamajoituksessa olisimme voineet helposti viettää viikon! Kuitenkin lomasta jäi ihanat fiilikset ja paljon muistoja! Oli ihanaa tutustua Italiaan ja saada siitä oma mielikuva. Ihailin italialaisten rentoa asennetta, kauniiden asioiden arvostamista, huolettomuutta ja vilpitöntä ylpeyttä pitkästä historiastaan.
Ruoka oli taivaallista. Annoimme itsellemme luvan syödä vapaasti, jopa hedonistisesti. Maassa maan tavalla. Se kyllä tuntui ja smoothiekuuri oli vuorossa Suomessa. Miten ihmeessä italialaiset pysyvät niin timmissä kunnossa tällä ruokavaliolla?
Se ihmetytti, että vaikka puhun espanjaa sujuvasti, italiaa en kyllä oppinut grazieta ja ciaota enempää. Kieli on romaanisista kielistä lähinnä latinaa, mutta jotenkin sen hahmottaminen oli minulle jopa kroatian kieltä vaikeampaa.
Paljon jäi kokematta, mutta tämän matkan idea olikin nähdä erilaisia osia Italiasta, jotta sinne voisi sitten palata myöhemmin uudelleen. Pohjois-Italia oli vaikuttava. Luonto oli upeaa ja tunnelma autenttisin. Italian maaseutua ei ole turhaa kehuttu: se todellakin oli lumoava. Suurista kaupungeista Firenze oli mielenkiintoisin. Se oli modernin ja traditionaalisen yhdistelmä ja paljon jäi näkemättä. Sinne varmasti palaamme vielä. Milanoon ja Genovaan haluaisin ehdottomasti myös joku päivä.
Heinäkuu ei ole paras kuukausi tutustua Italiaan. Matkailijoita oli liikaa ja paikallinen meininki jäi helposti kokematta, koska aikataulumme oli niin tiukka. Jälkeen päin ajateltuna, olisi ehkä ollut fiksua olla reissussa joko kaksi viikkoa tai pitäytyä kahdessa kaupungissa. Viikossa viisi kaupunkia on...liikaa.
Viinitarhamajoituksessa olisimme voineet helposti viettää viikon! Kuitenkin lomasta jäi ihanat fiilikset ja paljon muistoja! Oli ihanaa tutustua Italiaan ja saada siitä oma mielikuva. Ihailin italialaisten rentoa asennetta, kauniiden asioiden arvostamista, huolettomuutta ja vilpitöntä ylpeyttä pitkästä historiastaan.
Ruoka oli taivaallista. Annoimme itsellemme luvan syödä vapaasti, jopa hedonistisesti. Maassa maan tavalla. Se kyllä tuntui ja smoothiekuuri oli vuorossa Suomessa. Miten ihmeessä italialaiset pysyvät niin timmissä kunnossa tällä ruokavaliolla?
Se ihmetytti, että vaikka puhun espanjaa sujuvasti, italiaa en kyllä oppinut grazieta ja ciaota enempää. Kieli on romaanisista kielistä lähinnä latinaa, mutta jotenkin sen hahmottaminen oli minulle jopa kroatian kieltä vaikeampaa.
Paljon jäi kokematta, mutta tämän matkan idea olikin nähdä erilaisia osia Italiasta, jotta sinne voisi sitten palata myöhemmin uudelleen. Pohjois-Italia oli vaikuttava. Luonto oli upeaa ja tunnelma autenttisin. Italian maaseutua ei ole turhaa kehuttu: se todellakin oli lumoava. Suurista kaupungeista Firenze oli mielenkiintoisin. Se oli modernin ja traditionaalisen yhdistelmä ja paljon jäi näkemättä. Sinne varmasti palaamme vielä. Milanoon ja Genovaan haluaisin ehdottomasti myös joku päivä.
