Maltan kauneimpia yksityiskohtia etsimässä

Malta valikoitui osin kohteeksi sen saavutettavuuden vuoksi. Suorat lennot olivat mukavan lyhyet ja lentoaikataulut sopivat. Kuten usein, niin myös tälläkin kertaa, käytin lentoajan lukemiseen, tulevan suunnitteluun ja reflektointiin. Lennot ovat minulle usein sitä harvinaista offline- ja omaa aikaa. Juhlistin spontaania lomamatkaa, miten muutenkaan kuin samppanjalla ja mustikkamehulla.

Saapuminen kentälle lennon jälkeen ja taksin etsiminen eivät olisi voineet olla sujuvampia. Tätä matkailijaa kutkutti taas se sama fiilis olla perillä “kohteessa”, uudessa kulttuurissa ja eri ilmastossa. Taksimatka hotellille Sliemaan sujui iltapäivän auringossa ja taksikuskin kanssa keskustellessa Suomesta – aina on niin huippua ylpeänä mainostaa meidän Pohjolan erityisyyttä Suomi-lähettiläänä.

Ihailin kaupungin leppoisaa vilskettä ja tarkkailin ihmisten arkea. Lähestyessämme hotellia huomioni alkoi kiinnittymään kuitenkin jo lukuisiin upeisiin tuleviin valokuvauskohteisiin – kaikki vaikutti niin rosoisen kauniilta. Ja mikä parasta, upeita kohteitahan oli jo aivan siinä hotellin kulmilla.

Taksi kurvasi Slieman katujen halki hotellin pihalle, ja haltioituneena aistin nimensä mukaisesti AX Victorian viktoriaanisen koristeellista tunnelmaa, joka tarjosin minulle pienen aikahypyn tuon ajan glamouriin. Siemailin tervetuliaisdrinkkiä henkilökunnan valmistellessa sisäänkirjoittautumistani ja hengähdin hetken matkustusrupeaman jälkeen. Concierge saattoi minut huoneeseeni, ja heti ensimmäisenä avasin parvekkeen ovet ihaillen Slieman kattoja iltapäivän auringossa.

AX Victoria on klassinen boutique-hotelli, joka tarjosi minulle mukavan ja rennon tukikohdan Maltan visiitille. Siisteys, kattava aamiainen ja tasokas huone ovat minulle tärkeitä. Aamu-uinti ja pieni relaaminen yhdeksännen kerroksen kattoterassilla ja infinity poolilla olivat loistava startti ennen päivän aktiviteetteja.

Hotellin sijainti oli täydellinen minulle – alue oli rauhallinen ja turvallinen, ja siitä oli vain muutama kortteli uimarannoille ja rantabulevardeille, joissa sijaitsivat kaupat, ravintolat sekä muut palvelut ja josta lähtivät säännölliset lautat Vallettan vanhaan kaupunkiin.

Aloitan usein reissuni eksymällä ja tutkimalla ympäristöä spontaanisti. Vaeltamalla kamerani kanssa kaupunkien kaduilla tutkien rakennuksia, niiden yksityiskohtia ja aistien paikallista elämää sekä fiilistä. Usein vailla sen suurempaa määränpäätä, vaan suunta on sinne minne askel vie. Ja näin usein löydänkin ne parhaimmat kohteet, kauneimmat detaljit ja upeimmat näköalat täysin sattumalta! Ja niin tälläkin kertaa. Sliema on itse asiassa Maltan suurin kaupunki mutta aivan Vallettan kupeessa. Moderni, eloisa mutta toisaalta hyvin rauhallinen ja pikkukaupunkimainen kujineen, aukioineen ja minikauppoineen. Kolusin kaikki, siis kaikki – tai ainakin melkein kaikki lähialueen kadut, ja tallensin silmilläni ja linssini läpi alueen kauneimmat julkisivut, ovet ja ikkunat. Mitä väriloistoa ja mitä upein heinäkuinen Välimeren valo – tämä kaupunki ei todellakaan tarvitse filttereitä!

Slieman satamasta on säännöllinen ja lyhyt lauttayhteys pääkaupunki Vallettaan. Vaikka nämä tuntuvat tavallaan olevan samaa yhtä kaupunkia ja liikkumaan kaupunkien välillä pääsee toki myös autolla, eroavat Sliema ja Valletta toisistaan fiiliksessä. Suosittelen ehdottomasti lauttaa matkaamiseen. Pienen ja tiiviin Vallettan kaduilla riitti nähtävää ja historiaa koko päiväksi – tai riittäisi useammaksikin.

Ihailin yksityiskohtia, värejä ja vehreyttä. Korkeuserot tekivät Vallettasta mielenkiintoisen ja samalla kuumasta päivästä pienen urheilusuorituksen. Katedraalien ja palatsien rinnalla parasta olivat myös upeat näköalat alueen lähikaupunkeihin vaikkapa Barrakan puutarhoista. Tämä minipääkaupunki on tehty toisaalta ihan vain rentoon hengailuun terasseilla, kahviloissa tai puiston penkillä istuen. Hellepäivän kruunasi virkistävä pulahdus turkoosiin mereen.

Nappasin hotellilta taksin St. Peterin Poolin rannalle tai Pyhän Pietarin altaalle ja tästä päivästä tulikin pieni arkkitehtuurivalokuvaajan vapaapäivä. Päivä oli jälleen kuivan kuuma ja oli aivan mahtava päästä pulahtamaan kristallinkirkkaaseen ja turkoosin mereen sekä relaamaan hetkeksi kaupungin sykkeestä tälle uskomattoman kauniin jylhälle kalliorannalle. Näin heinäkuussa paikka oli toki hyvin suosittu, mutta hieman kävellen rinnettä alas löysin helposti oman rauhallisen spotin ja hieman varjoakin paahtavaan keskipäivän aurinkoon. Ehdottomasti suositukseni arvoinen.

St. Peter’s Poolilta matka jatkui kävellen kohti Marsaxxlokkin kalastajakylää. Pehmeä iltapäivän aurinko oli kääntymässä alkuiltaan, ja kaikkialla oli täydellisen pysähtynyt fiilis. Kalastajat olivat juuri palanneet illaksi kotisatamaan ja valmistautuvat ansaitsemaansa lepoon ennen seuraavan päivän urakkaa. Kymmeniä ja kymmeniä värikkäitä ja valokuvauksellisia puisia kalastusveneitä oli satamassa, ja en malttanut olla kuvaamatta niitä jokaista.

Tässä kalastajakylässä tunnelma oli aivan kuin olisin kulkenut illaksi ajassa taaksepäin. Ihailin pikkukylämäista ajankulua, kastelin varpaita kylän uimarannalla ja fiilistelin kaunista kesäiltaa. Kävelin rennosti rantabulevardilla seuraten paikallisten ilta-askareita etsien kivoimman kalaravintolan illalliselle ja otin hetken vain ihan iisisti ennen paluuta kaupunkiin.

Missionani oli löytää Maltan kaunein ovi – tositarkoituksella. Otin laivan Vallettaan ja sieltä vielä Cospicuaan, yhteen Maltan “kolmen kaupungin” -alueen kaupungeista. Vietin kuuman ja aurinkoisen päivän jälleen kerran seikkailemassa näiden kolmen vanhan kaupungin Cospicuan, Birgun ja Senglean kaduilla ja ihaillen upeaa, kaunista mutta rosoista arkkitehtuuria sekä verkkaista paikallista elämää.

Näistä Birgu vei voiton, ja siellä todellakin oli upeimmat Maltan ovet ja julkisivut! Mitä kauneutta ja väriloistoa yksityiskohdissa! Ehdottomasti käymisen arvoinen jokaisella ovibongarille. Birgun kadut olivat rauhallisia, ja vastaan tulikin enemmän paikallisia, vaikka pääosin sain kuljeskella omassa rauhassa. Nautin rennon fine dining -lounaan venesataman ravintolassa ja jatkoin virkeämpänä taas kaupungin ihailua ilta-auringossa ennen laivamatkaa Vallettaan ja sieltä vielä Sliemaan.

Viimeisenä iltana Maltalla muistikortti oli jo lähes täynnä, ja päätinkin vain lähteä rennolle kävelylle kuuman kesäpäivän jälkeen. Suuntasin spontaanille iltakävelyllä ennen dinneriä ja auringonlaskua Slieman Tigne Pointin niemeen. Oli kiva nähdä vaihteeksi hieman enemmän myös modernimpaa osaa Maltasta sekä ihailla vastapäistä Vallettan kaupungin postikorttimaisemaa pastellinsävyisessä ilta-auringossa.

Otin kyllä kameran mukaan kuten aina, mutta ajattelin että kuvia oli ollut jo tarpeeksi. Toisin kävi – tuosta postikorttimaisemasta ja upeasta auringonlaskusta tuli otettua yksi jos toinenkin kuva. Istuin hetken seuraten rantabulevardin elämää, iltauimareita virkistäytymässä sekä valokuvaajaa ottamassa kuvia kihla- tai hääparista rantakalliolla! Sain napattua heistä oman salakuvan ja myöhemmin kävi ilmi, että tuo valokuvaaja olikin bongannut ottamani kuvan Instastani – hauska sattuma!

Viimeisen päivän vietin tutustuen Slieman viereiseen St. Juliansin alueeseen. Tämän päivän otin todellakin ehkä lopulta kaikkein rennoimmin, istuin rantakahviloissa ja -bulevardilla nauttien viimeisistä hetkistä Välimeren rannalla ja kiitollisena itselleni sekä Maltalle tästä pienestä irtiotosta.

Lomamatka oli rentouttava, ja vaihteeksi hieman eri konseptilla näin spontaanisti yksin reissaten ja ilman sen suurempia suunnitelmia. Päivät kuitenkin täyttyivät mukavasti, ja kaiken näkemisen sekä kokemisen ohessa ehdin myös moneen huippuravintolaan ja mukavaan kahvilaan.

Malta todella oli hyvä kombinaatio näkemiselle, tekemiselle, kokemiselle ja olemiselle! Lukuisia askeleita tuli mittariin sekä kuvia muistikorteille, mutta myös omiin muistoihin. Aamuyöllä olinkin jo takaisin Suomessa, ja mietin jo milloin pääsen taas ihailemaan näitä katuja!