Minilomalla Pärnussa koiran kanssa

Reissu alkoi ajamalla aamusta MS Megastarin autolähtöselvitykseen. Aamupäivän laivavuoro on yleensä Viron matkoihimme juuri passeli. Koska asumme pääkaupunkiseudulla, ei reissuun tarvinnut herätä silmät ristissä, mutta aikaa jäi kuitenkin perille Viron puolella hyvin. Ajankohta oli erittäin hiljaista matkailuaikaa, joten laivaan pääsi varsin sujuvasti ilman pitkää odottelua. Valitsin Megastarin nimenomaisesti sen vuoksi, että matka-aika on lyhyt (vain 2h) ja sieltä saa varattua autolle Tax freen vierestä tallipaikan. Autotallipaikalla autossa voi käydä matkan aikana, mikä on tosi hyvä juttu lemmikin kanssa matkustavalle, varsinkin kun koiramme oli ekaa kertaa pidemmässä reissussa mukana, enkä oikein tiennyt miten se suhtautuisi autossa kököttämiseen oudossa ympäristössä yksinään. Autotallipaikan lisämaksu oli vain 10 euroa per suunta normipaikkaan verrattuna ja tallipaikoilla sattui olemaan vain pari autoa meidän lisäksemme, eli todella rauhallista. Pari kertaa kävin tarkistamassa koiran tilannetta, mutta onneksi se käänsi vain kylkeä ja veti takapaksissa makeasti sikeitä. Muun matka-ajan istuskelimme miehen kanssa laivan kahvilassa aamiaissmoothieiden ja -sämpylöiden parissa. Megastar on moderni, siisti ja vähäpäästöisempi laiva, jossa on minusta tosi miellyttävä matkustaa. Yritänkin aina valita sen kulkupeliksi Tallinnaan reissatessani.

Nyt kun oli oma auto alla, päätimme tehdä menomatkalla Tallinnasta Pärnuun pienen puolisponttaanin mutkan reittiin ja lähdimme kiertämään Keilan vesiputousten kautta. Olen nähnyt putoukset erinäisissä blogeissa ja matkailujutuissa ja halusin kokea jotakin uutta reitillämme. Putoukset sijaitsevat noin reilun 30 kilometrin ajomatkan päässä Tallinnasta länteen päin ja navigaattorin avulla paikka löytyi varsin helposti. Jos aikaa ja suunnitelmallisuutta olisi ollut hieman enemmän, olisimme lähteneet kiertämään puistolta alkavaa kolmen kilometrin luontopolkua. Nyt kuitenkin hieman epävakaassa säässä päätimme jäädä puistoalueelle vesiputousten kupeeseen hetkeksi vain nauttimaan raittiista ilmasta ja runsaasta vehreydestä. Raimo sai tarvittavan ulkoiluannoksensa, se ihmetteli kiinnostuneena veden virtausta ja tutustui perinpohjaisesti alueen tuoksuihin. Keilan puisto on todella kaunis ja lämpimänä kesäpäivänä se on varmasti erinomainen piknik-paikka. Veden pauhu, lintujen laulu ja tuuli puissa hivelee aina sieluani ja teki mieli vetää keuhkot mahdollisimman täyteen tuota tervehdyttävää ilmaa. Paikalta löytyy myös muun muassa pieni linna, museo ja ravintola, joissa liikuskeli jokunen tyyppi. Voin kuvitella, että kesällä täällä kyllä kuhisee porukkaa.

Virkistävän happihypyn jälkeen jatkoimme kuitenkin matkaa, jotta pääsisimme hotellille hyvissä ajoin. Seuraavalla kerralla täytyy varata Keilan puistolle ja ympäristölle enemmän aikaa. Raimo nautti puistoilusta joskin siltojen ylittäminen hieman jännitti ensikertalaista. Tällaiset “päähänpistot” ovat automatkailun parhaita puolia, kun voi tehdä ihan minkälaisia mutkia huvittaa.

Pärnun majoitukseksemme olimme valinneet Hedon Span. Olen käynyt Hedonissa pari kertaa aikaisemminkin ja pidän hotellin sijainnista, tasokkuudesta ja rauhallisuudesta. Hotelli on aivan Pärnun upean rannan kupeessa ja reipas kävelijä patikoi sieltä helposti melkeinpä mihin tahansa ympäri Pärnua. Ratkaisevaa oli toki myös se, että hotellista löytyi huone, johon pystyimme majoittumaan koiran kanssa. Saimme huoneen Mudaravila-rakennuksesta, jossa myös hoito-osasto sijaitsee. Tämä sopi erinomaisesti, sillä lähes satavuotias mutakylpylärakennus on todella kaunis ja huokuu historiaa. Tunnelma on siellä hyvä ja jollakin tavalla terapeuttinen. Mudaravilan puoli on liitetty hotellin uuteen osaan tunnelmallisella, hotellin historiaa esittelevällä yhdyskäytävällä, joten esimerkiksi aamiaiselle, hoitoihin, hotelliaulaan ja ravintoloihin pääsee varsin mukavasti sisäkautta. Koiran kanssa arvostin erityisesti Mudaravila-rakennuksen omaa sisäänkäyntiä, josta ulkoilureissut suijuivat helposti ja muita hotellivieraita häiritsemättä. Hotellin ympäristö on kauniin puistoista ja rantabulevardi alkaa lähes kynnykseltä. Huoneemme oli myös Raimoa ajatellen ihanteellinen. Sijainti oli helppo, eikä kummallakaan puolella ei ollut seinänaapureita. Hotellin puolesta koiralle oli kupit ja pyyhe valmiina, ja sille oli myös tervetuliaisherkut odottamassa. Raimo, kuten me ihmisetkin, arvostimme kovasti tätä vieraanvaraisuutta. Myös ilmastointi huoneessa on ison ja karvaisen tyypin kanssa must, viitaten edelleen siis koiraan. ;)

Mies suuntasi kahtena päivänä lempiharrastuksensa golfin pariin. Pärnussa on kaksi golfkenttää: Pärnu Bay Links ja White Beach Golf, jotka molemmat hän testasi. Hotellimmekin oli sopivasti juuri näiden kahden kentän välillä, joten molempiin ajoi vajaassa 20 minuutissa. Pärnu Bay Links oli kuulemani mukaan maailmanluokan tasoa, eli erittäin hyvä. Tosin tasokkuus näkyy myös hinnoissa. White Beach Golf oli puolestaan mainio peruskenttä sopuisammalla hinnastolla. Pienellä klubitalolla oli kuulemma erittäin hyvä keittiö. White Beachin tuntumassa on myös kiva uimaranta, joka on hieman rauhallisempi kuin Pärnun ranta. Kesällä paikalla on avoinna myös kiipeilypuisto. Siinäpä siis vinkkinä kohde, josta esimerkiksi perhe voisi löytää kaikille sopivaa tekemistä.

Miehen golfatessa kiertelimme koiran kanssa Pärnun rantareittejä, puistokatuja ja rakennuksia katsellen ja tutkien. Matkoilla tykkään monesti vaellella katuja vähän päämäärättömästikin, ihan fiilispohjalta. Näin yleensä tekee myös ne parhaimmat löydöt! Toiseen perilläolopäivään piti varata myös eläinlääkärikäynti, sillä Virossa matkustavalta lemmikiltä velvoitetaan tietty loislääkitys (ekinokokki, eli heisimatolääkitys) matkalla ennen paluuta Suomeen. Lääke tulee ottaa eläinlääkärissä valvovan silmän alla, ja siitä tehdään merkintä lemmikin passiin. Eläinlääkäriin on hyvä ottaa yhteyttä jo ennen matkaa (varsinkin lyhyemmällä visiitillä) ja sopia aika tarpeen mukaan ennakkoon. Soittelinkin jo ajoissa eläinlääkäri Terveks Loomaklinikille, sillä googlettelun perusteella asiakkaiden kokemukset paikasta olivat hyviä. Ajanvarausta ei tarvittu ja lääkepillerit saatiin onneksi paikan päällä koiran kitaan ilman suurempaa painia. Hintakin oli erittäin maltillinen. Tarvittavat leimat saatiin Raimon passiin ja matka jatkui pian taas jo tassut sutien! Koiran kanssa matkustavan tulee muuten huolehtia myös siitä, että kaikki tarvittavat rokotukset ovat voimassa. Jos on epävarma, kannattaa ehdottomasti tarkistaa omalta eläinlääkäriltä ennen matkaa että kaikki tarvittava on kunnossa matkustamista ajatellen.

Yksi syy miksi valitsin Hedon Span, ovat sen ihanat hemmotteluhoidot. Jo hoitojen nimet kuten “Matka Balille”, “Matka aamuauringon maahan” tai “Viiden kukan rituaali” ja niin edelleen, vievät minun mielikuvituksissani melkein johonkin nirvanan tyyppiseen tilaan. Hoitojen kuvauksia on ihana lukea joskin siitä seuraa suuria päätösvaikeuksia millaiselle “hoitomatkalle” sitä haluaisi lähteä. Otin lopulta kasvohoidon ja kokovartalohieronnan, sillä niiden tarpeessa olin eniten. Molemmat hoidot olivat todella ihania ja rentouttavia, enkä olisi toivonut niiden loppuvan ollenkaan. Hoitoaikaa odotellaan lepoalueella, jossa on mukava pötkötellä kylpytakissa aurinkotuolissa erityisen, auringon luontaista valoa jäljittelevän uv-lampun alla. Kylpytakkiin kääriytyneenä, silmät kiinni nautiskellen tila on ihanan harmoninen ja stressitön. Hetken hiljaisuus ja pysähtyminen on aina varsinkin matkatessa todella tervetullutta.

Hoito-osastosta ei jäänyt kuvatodisteita sillä siellä älylaitteet jäävät aivojen lisäksi hetkeksi narikkaan! :)

Syksyn tullen moni Pärnun ravintola ja etenkin terassi oli jo sulkenut ovensa. Hedon Spassa on kaksi erinomaista ravintolaa, Raimond ja Akord, sekä baari. Emme kuitenkaan halunneet jättää koiraa yksin huoneeseen, joten emme päässeet niihin syömään paikan päälle. Harmi ei kuitenkaan ollut suuri, sillä tilasimme ruoat ravintolalta ja kävimme ne noutamassa kärryllä omaan huoneeseen.

Yhtenä iltana kävimme koko porukalla myös Pärnun keskustassa syömässä. MUM Cafen terassi oli vielä avoinna, ja se toivotti myös koirat tervetulleiksi. Niinpä Raimo torkkui pöydän alla ja seuraili välillä kävelykadun tapahtumia, ja me saimme syödä paikan päällä oikein ravintolapöydän ääressä! Kahvila-nimestään huolimatta MUM Cafe on myös oikein pätevä ja tunnelmallinen ravintola. Annokset olivat herkullisia, kauniita sekä kohtuuhintaisia. Pöytiin vietiin myös vaikka minkälaisia hienoja ja erittäin maistuvan näköisiä coktaileja. Mum Cafeseen tulen vielä taatusti uudestaan!

Pärnun tunnelma oli syksyn lähestyessä jo hieman uinuva. Tähän olimme osanneet varautua ja ainakin itse sitä oikein odotinkin. Nautin rauhasta ja luonnon äänistä. Nautin syksyyn valmistuvasta pienestä puistokaupungista ja sen levollisesta tunnelmasta. Vilkasta menoa ja kesähelteitä arvostavan kannattaa ehdottomasti matkustaa Pärnuun kesä-elokuussa, jolloin Viron kesäpääkaupungiksikin tituleerattu paikka kuhisee elämää sekä aktiviteetteja ja uimaranta suorastaan imee auringonpalvojat ja rantaleijonat paikalle. Nyt uimaranta oli hiljainen, joskin linnut ja paikalliset nauttivat meidän lisäksemme siellä käveleskelystä. Yksi tunnelmallinen ja boheemi rantabaari oli vielä auki, ja siellä kävimmekin nauttimassa yhdet drinkit rantamaiseman hämärtyessä iltaan.

Uimarannalle koiria ei saa muuten viedä, joten kuljeskelimme Raimon kanssa vähän sivummalla.

Kotimatka sujui yhtä sujuvasti kuin mennessäkin. Suoraa reittiä Pärnusta ajaa Tallinnaan noin parissa tunnissa ja tiet ovat hyvät. Koiran kanssa matkustavalle voin kyllä suositella Pärnua. Kesällä kaupungin helteet voivat nousta korkeisiin lukemiin, joten tuota aikaa ehkä kuitenkin välttäisin tai sitten huolehtisin siitä, että ilmastointi on varmasti kunnossa sekä autossa että majoituksessa. Hotellihenkilökunta sekä paikalliset suhtautuivat koiraan hyvin ja saimme kaikki lomaltamme sen mitä lähdimme hakemaankin. Seuraavalla kerralla jäämme hieman pidemmäksi aikaa.

P.S. Jos muuten Raimon seikkailut kiinnostavat, voi häntä seurata IG:ssa @raimotheberner.