Paikallista menoa Albaniassa ja päiväretkiä upeisiin luontokohteisiin

Kolmen hengen poppoostamme yksi asui Dublinissa ja lensi jo päivää aikaisemmin Korfulle Kreikkaan, jossa olimme sopineet kokoontuvamme. Me tulimme ystäväni kanssa seuraavana päivänä Suomesta. Sarandaan ei nimittäin mene Suomesta suoria lentoja. Korfun kautta matkustaminen ei ole kuitenkaan yhtään työlästä! Laskeuduttuamme Korfulle otimme taksin alle ja suuntasimme satamaan. Jaoimme taksimatkan itse asiassa kahden muun suomalaisen reissaajan kanssa, joilla oli myös suunnitelmana jatkaa Albanian puolelle! Satamasta menee päivittäin useita lauttoja Sarandaan. Valkkasimme niistä nopeimman yhteyden, jolla kesti lahden ylityksessä vain 30 minuuttia. Sitä ennen kerkesimme kuitenkin kilistellä koko porukalla lomamme alkaneeksi!

Speedboatilta päästyämme meidät noukittiin vielä auton kyytiin, joka käytti meitä ruokakaupassa ennen majapaikkaamme menoa. Matkakumppanini olivat vuokranneet kivan majoituksen Sarandan keskustasta. Siellä oli sopivasti kaksi huonetta, niin meidän ei tarvinnut majoittua mitenkään ahtaasti! Vaikka albanialainen rakennuskanta ei ole uusinta tai siisteintä, oli tämä majoitus aivan Suomi-tasoa moderneine keittiöineen ja kylppäreineen. Huoneiston kruunasi vielä koko huoneiston levyinen parveke, josta avautui näkymät merelle. Sieltä käsin katselimmekin monet upeat auringonlaskut!

Asunnon vuokrauksen lisäksi ostimme albanialaiselta matkaoppaalta myös monia privaattipäiväretkiä eri kohteisiin! Se oli oikeastaan yksi parhaista päätöksistä, sillä siten pääsi kulkemaan oman porukan kesken omalla aikataululla kohteesta toiseen, eikä tarvinnut stressata matkantekoa tai eksymistä. Säästimme myös todella paljon aikaa tällä järjestelyllä ja saimme samalla aivan uskomattomia muistoja! Yksi päiväretki piti sisällään useita tarkkaan mietittyjä kohteita! Lähdimme liikenteeseen aina aamulla, kun matkaopas noukki meidät kyytiin. Ensimmäisen retken ensimmäinen stoppi oli noin 20 kilometrin päässä olevalla upealla Blue Eye -lähteellä. Sanoin matkaoppaallekin, että tämän täytyy olla kaunein paikka, missä olen käynyt! Tummansinisilmäistä lähdettä ympäröi vihreän ja sinisen kaikissa sävyissä säkenöivä taianomainen luonto, joka oli kuin suoraan jostain satumaailmasta! Lähteen vesi oli hyisen kylmää ulkoilmassa vallinneesta +32 asteesta huolimatta. Lähteen todellista syvyyttä ei tiedetä, mutta sitä on mitattu todistetusti ainakin 55 metriin saakka. Ihmiset hyppivätkin tasanteelta lähteen syvään silmään kieltomerkeistä huolimatta. Me tyydyimme kuitenkin vain kahlailemaan kristallin kirkkaassa vedessä vaikka vanhoja avontouimareita ollaankin.

Lähteeltä matkaa jatkettiin Gjirokastran Vanhaankaupunkiin, joka on tunnettu Unescon perintökohteena. Kyseessä on hyvin säilynyt sympaattinen käsityöläiskylä. Siellä oli uniikki arkkitehtuuri ja mukulakivikatuja, joiden molemminpuolin oli pikkuputiikkeja, joissa myytiin paikallisia käsitöitä ja kauniita matkamuistoja. Teimme pit stoppeja muun muassa paikallisen kivenveistäjän ja puunkaivertajan pajoihin. Lisäksi piipahdimme myymälässä, jonka lattian alta oli paljastunut remonttia tehdessä noin 300 vuotta vanha kaivo. Kaivo oli nyt päällystetty lasilevyllä, joten sitä pystyi ihmettelemään lattian läpi. Gjirokastran vierailun lopuksi kävimme vielä tutustumassa kylän yllä korkealla kukkulalla sijaitsevaan Gjirokastran linnaan, josta olisi omat tarinansa kerrottavana!

Gjirokastrasta lähdettyämme nautimme matkan varrella kotiruokalounaan tilalla, jossa ympärillämme käyskenteli kotieläimiä kuten kanoja, tipuja ja äkäinen kalkkuna. Kun mahat olivat täynnä loistavaa albanialaista kotiruokaa ja autenttista fiilistä, lähdimme kohti päivän viimeistä kohdetta: Benja Thermal Baths -mineraalivesialtaita. Kyseessä on luonnon oma terveyskylpylä, joka sijaitsee Permëtin alueella. Ihmiset ovat käyneet terveyshyötyjen varjolla kylpemässä mineraalipitoisissa kuumavevesialtaissa jo Rooman ajoista asti! Niiden vesi on peräisin kuumistalähteistä ja niissä oli mukavan lämmintä oleskella. Terveyshyötyinä on luvattu kaikkea ihon, hiusten ja vatsan hyvinvoinnista lähtien, mutta me keskityimme nauttimaan olostamme ja parista huurteisesta! Aikaimme puljattuamme oli vuorossa kanjonin valloitus! Suoraan mineraalivesialtailta avautui vuorien välistä kanjoni, jonka pohjalla virtasi matala joki. Tätä jokea pitkin lähdimme sitten tarpomaan kohti kanjonin toista päätä. Kulkeminen kivikkoisessa vedessä oli haastavaa ja menetinkin siinä hommassa sandaalistani puolikkaan pohjan, mutta haasteet eivät meitä pysäyttäneet! Maisemat olivat nimittäin kaiken vaivan arvoiset! Jouduin hieraisemaan silmiäni reissullamme varmaan sadannen kerran, kun tulimme kirkkaan turkoosia maitomaista vettä sisällään pitävän mineraalivesialtaan luo. Siellä oli aivan pakko pulahtaa! Lopulta kanjonin päästä päähän vaeltaneina palasimme autollemme kliseisesti väsyneinä, mutta onnellisina kaikesta näkemästämme ja kokemastamme!

Päiväretkien välipäivänä suuntasimme omin nokkinemme Sarandan lähellä sijaitsevaan Ksamilin rantakohteeseen. Sinne pääsi kätevästi asuntomme vierestä paikallisbussilla. Ainoa miinus bussimatkailussa oli se, että matkustimme koko matkan tuulilasiin painautuneina – niin täyteen bussi oli ahdettu! Perillä Ksamilissa meitä odotti turkoosein merivesi, mitä olen koskaan nähnyt! Poukama kimalteli kauttaaltaan turkoosina ja rannat olivat kansoitettu auringonpalvojilla. Löysimme kuitenkin oman paikkamme hienohiekkaiselta rannalta. Kävimme hakemassa rannanläheisyydessä olevasta kaupasta snacksien ja virvokkeiden lisäksi uimapatjan, jolla lekottelimme vuoron perään vedessä. Välissä kävimme lounaalla rantaravintolassa. Ihastuimme reissullamme simpukka-saganakiannokseen, joka oli tuollakin kertaa vähintään yhden meistä valinta ravintolassa. Kokonaisuudessaan vietimme Ksamilissa todella leppoisan mukavan rantapäivän!

Oli toisen päiväretken aika! Lähdimme aamutuimaan matkaoppaan kyydillä kohti Albanian Rivierana tunnettua rannikkoa. Muutaman muun kohteen kautta perille päästyämme joimme kahvit Himarën kaupungissa vesiputouksen lomaan rakennetussa erikoisessa kahvilaravintolassa ja siirryimme kauppaan ostamaan matkaevästä veneelle. Satamassa meitä odottikin oma moottorivene kuskeineen. En edes muista kuinka monella muutoin saavuttamattomissa olevalla pikkurannalla kävimmekään päivän aikana! Parhaiten mieleen jäi ranta, jonka hiekan päälle kohosi korkea luola, sekä ranta, joka oli hiekan sijaan päällystetty valkoisilla pyöreäreunaisilla noin pingispallonkokoisilla kivillä. Rannoille ei päässyt rantautumaan suoraan, vaan meidän täytyi uida maihin. Nappasimme vesitiiviissä pussissa olevan puhelimen mukaan, jotta saimme ikuistettua muistoja! Auringonoton lisäksi snorklasimme kirkkaissa vesissä ja nautimme parit virvokkeet! Voi sitä naurun määrää, minkä tämä suolavedellä marinoitu kolmikko päästi ilmoille moottoriveneen pomputtaessa tyrskyissä. Ehkäpä reissun paras päivä!

Olimme varanneet reissumme viimeisen päivän Korfulle! Tosin vielä ennen speedboatin lähtöä kerkesimme käydä nauttimassa aamuauringosta Sarandan rannalla. Korfulle saavuttuamme ei meillä ollut käteisenä euroja, joten taksin sijaan jouduimme kävelemään laukkuinemme majoituspaikkaamme. Oli muuten todella ihanaa päästä suihkuun tuon helteisen rupeaman jälkeen! Halusimme viettää viimeisen illan rauhassa ja menimme läheiseen ravintolaan syömään kunnon kreikkalaisen illallisen. Fiilistelimme ravintolan terassilla mereen laskevaa aurinkoa ja jaoimme pullon viiniä. Aamulla oli aika palata koti-Suomeen. Matkalaisten mukana palasi roppakaupalla muistoja ja uusia kokemuksia!