Tim
Tällä kertaa pimeä, märkä ja kylmä Etelä-Suomen tammikuu ei päässyt yllättämään minua ja aviomiestäni, vaan varasimme jo kesällä lentoliput Sevillaan. I-ha-naa! Marraskuun loskakeleissä mielessäni pyörivät jo Sevillan siniset taivaat, kadunvarsien muhkeat mandariinipuut, herkulliset tapaslautaset ja ennen kaikkea, tulinen flamenco.
Flamenco on minulle rakas harrastus ja olemme mieheni kanssa kiertäneet niin Suomen kuin Espanjan esityksissä kuuntelemassa kaikenlaista tiukkaa kopinaa ja kaunista karjuntaa. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja Sevillalle, flamencon luvatulle kaupungille.
Helsinki–Málaga
Kinkkusämpylä, kiitos
Málagan lentokentällä meitä vastassa on jo tuttu espanjalainen taukoamaton höpötys. Vaikka olen asunut Espanjassa, kielitaitoni on aluksi niin jumissa, että en osaa tilata edes sämpylää kioskilta. Vieressäni jonottava viiksekäs herra huikkaa, että tämä tyttö taitaa haluta kaksi bocadilloa mukaan, niinhän se oli! Juu, kiitos, sitähän minä.
Rasvainen kinkkusämpylä maistuu junamatkalla Málagan rautatieasemalle, sieltä otamme parin tunnin pikajunan suoraan Sevillan keskustaan. Vietämme lomalla kaksi viikkoa pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten pakkaaminen on ollut täyttä tuskaa. Kevyet pakaasit tulevat kuitenkin tarpeeseen, sillä liikumme matkalla parillakin junalla.
Málagan lentokentällä meitä vastassa on jo tuttu espanjalainen taukoamaton höpötys. Vaikka olen asunut Espanjassa, kielitaitoni on aluksi niin jumissa, että en osaa tilata edes sämpylää kioskilta. Vieressäni jonottava viiksekäs herra huikkaa, että tämä tyttö taitaa haluta kaksi bocadilloa mukaan, niinhän se oli! Juu, kiitos, sitähän minä.
Rasvainen kinkkusämpylä maistuu junamatkalla Málagan rautatieasemalle, sieltä otamme parin tunnin pikajunan suoraan Sevillan keskustaan. Vietämme lomalla kaksi viikkoa pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, joten pakkaaminen on ollut täyttä tuskaa. Kevyet pakaasit tulevat kuitenkin tarpeeseen, sillä liikumme matkalla parillakin junalla.
Hotel Palace Sevilla
Hotellin aulassa oli vastassa gorilla
Hotel Palace Sevilla on vähintäänkin hämmentävä kokemus. 1800-luvun korttelitalojen tyyliin rakennetun vaaleanpunaisen hotellin aulassa meidät ottaa vastaan respa, jonka vieressä jököttää valtava valkoinen muovigorilla. Kun kysymme gorillasta, asiakaspalvelija vain hymyilee ja kohauttaa harteitaan.
Meidät ohjataan pikkuruiseen hotellihuoneeseemme, joka on käytävän muotoinen koppi. Ainoa ikkuna on piilotettu omituiseen kulmaan vaatekaapin taakse. Huone on niin pieni, että emme saa molempien käsimatkatavaroita auki samaan aikaan.
Ahtaanpaikankammo helpottaa hotellin kattoterassilla, jonne näkyy auringonlasku. Innokas baarimikko Marcos suosittelee meille vaaleanpunaisia ginitoniceja. Vaikka ilma on hyinen, kaunis maisema ja hyvä juoma lämmittävät oloa.
Nukumme minihuoneessamme yllättävän hyvin. Aamiaisella on tarjolla rinkelinmuotoista Rosca de reyes -kakkua. Vieressä on varoituskyltti, että kakusta saattaa löytyä sen sisään leivottuja yllätyksiä. Aamiaiselle pamahtaa suuri ryhmä tanskalaisia futisfaneja, mutta kukaan meistä ei saa kakusta yllätystä.
Hotel Palace Sevilla on vähintäänkin hämmentävä kokemus. 1800-luvun korttelitalojen tyyliin rakennetun vaaleanpunaisen hotellin aulassa meidät ottaa vastaan respa, jonka vieressä jököttää valtava valkoinen muovigorilla. Kun kysymme gorillasta, asiakaspalvelija vain hymyilee ja kohauttaa harteitaan.
Meidät ohjataan pikkuruiseen hotellihuoneeseemme, joka on käytävän muotoinen koppi. Ainoa ikkuna on piilotettu omituiseen kulmaan vaatekaapin taakse. Huone on niin pieni, että emme saa molempien käsimatkatavaroita auki samaan aikaan.
Ahtaanpaikankammo helpottaa hotellin kattoterassilla, jonne näkyy auringonlasku. Innokas baarimikko Marcos suosittelee meille vaaleanpunaisia ginitoniceja. Vaikka ilma on hyinen, kaunis maisema ja hyvä juoma lämmittävät oloa.
Nukumme minihuoneessamme yllättävän hyvin. Aamiaisella on tarjolla rinkelinmuotoista Rosca de reyes -kakkua. Vieressä on varoituskyltti, että kakusta saattaa löytyä sen sisään leivottuja yllätyksiä. Aamiaiselle pamahtaa suuri ryhmä tanskalaisia futisfaneja, mutta kukaan meistä ei saa kakusta yllätystä.
Luistelukentällä
Jäätanssia Madonnan tahdissa
Aamiaisen jälkeen lähdemme mieheni kanssa tutkimaan kaupunkia. Aukiolle hotellimme eteen on avattu luistelukenttä. Kaiuttimista pauhaa Madonna ja jää näyttää sileältä. Vuokraamme luistimet ja saamme tunnin ajan tuntea itsemme todellisiksi jäätanssijoiksi, suurin osa muista luistelijoista roikkuu nimittäin kauhuissaan radan seinämässä ja kiljuu kohta kaatuvansa. Yritän sirklaamista ja huomaan päätyväni japanilaisen turistiryhmän valokuviin. Greetings from Finland!
Aamiaisen jälkeen lähdemme mieheni kanssa tutkimaan kaupunkia. Aukiolle hotellimme eteen on avattu luistelukenttä. Kaiuttimista pauhaa Madonna ja jää näyttää sileältä. Vuokraamme luistimet ja saamme tunnin ajan tuntea itsemme todellisiksi jäätanssijoiksi, suurin osa muista luistelijoista roikkuu nimittäin kauhuissaan radan seinämässä ja kiljuu kohta kaatuvansa. Yritän sirklaamista ja huomaan päätyväni japanilaisen turistiryhmän valokuviin. Greetings from Finland!
Flamenco-museo
Tanssiesitykseen olisi tarvinnut korvatulpat
Meidän korttelissamme on ihanaakin ihanampi flamencomuseo, jota pyörittää kuuluisa flamencolaulaja Ana Real. Museon seiniltä katsovat flamencolegendat, kastanjetteja ja tanssikenkiä on vitriineissä kymmeniä, härkätaistelijan puvun rintamuksessa on vielä verta. Ostan saman tien liput kahteen esitykseen, haluan nähdä granadalaisen La Monetan tanssivan ja tietysti Ana Realin laulavan.
Illalla tulemme jonottamaan museon pienen klubin ovelle jo puoli tuntia aikaisemmin, sillä paikkanumeroita ei ole. Ana karjaisee alkutahdit sellaisella voimalla, että käteni nousevat tahtomattani korvilleni. Esitys on huikea, illan aikana kaksi tanssijaa, kitaristi ja laulaja tarjoavat näkökulmia tärkeimpiin flamencotyyleihin. Naistanssija La Zambra koputtelee kengillään niin kiihkeästi, että huomaan pidätteleväni hengitystäni.
Vaikka esitys on uskomattoman ihana, olen silti vähän pettynyt ja se johtuu yleisöstä. Flamenco on vuorovaikutteinen laji, todelliset taitajat (en minä) tietävät, missä kohdissa kannustetaan, kiusoitellaan tai kunnioitetaan esiintyjiä. Vuoropuhelu esiintyjien ja katsojien välillä on tärkeä osa flamencon sielua, olé, eso es ja vaya, kaikuvat juuri niille tarkoitetuissa kohdissa. Kun jenkkituristi huutaa yleisöstä ”wuhuu, you go girl!”, koko flamencon sielu, no, se vain särkyy.
Meidän korttelissamme on ihanaakin ihanampi flamencomuseo, jota pyörittää kuuluisa flamencolaulaja Ana Real. Museon seiniltä katsovat flamencolegendat, kastanjetteja ja tanssikenkiä on vitriineissä kymmeniä, härkätaistelijan puvun rintamuksessa on vielä verta. Ostan saman tien liput kahteen esitykseen, haluan nähdä granadalaisen La Monetan tanssivan ja tietysti Ana Realin laulavan.
Illalla tulemme jonottamaan museon pienen klubin ovelle jo puoli tuntia aikaisemmin, sillä paikkanumeroita ei ole. Ana karjaisee alkutahdit sellaisella voimalla, että käteni nousevat tahtomattani korvilleni. Esitys on huikea, illan aikana kaksi tanssijaa, kitaristi ja laulaja tarjoavat näkökulmia tärkeimpiin flamencotyyleihin. Naistanssija La Zambra koputtelee kengillään niin kiihkeästi, että huomaan pidätteleväni hengitystäni.
Vaikka esitys on uskomattoman ihana, olen silti vähän pettynyt ja se johtuu yleisöstä. Flamenco on vuorovaikutteinen laji, todelliset taitajat (en minä) tietävät, missä kohdissa kannustetaan, kiusoitellaan tai kunnioitetaan esiintyjiä. Vuoropuhelu esiintyjien ja katsojien välillä on tärkeä osa flamencon sielua, olé, eso es ja vaya, kaikuvat juuri niille tarkoitetuissa kohdissa. Kun jenkkituristi huutaa yleisöstä ”wuhuu, you go girl!”, koko flamencon sielu, no, se vain särkyy.
Reginan kadun ravintolat
Bileet lounaalla
Arkemme Sevillassa muodostuu kahden viikon aikana melkoisen ihanaksi. Joka päivä paistaa aurinko ja otamme tavaksemme juosta ennen lounasta lenkin vehreässä joen rannassa.
Hotellilta suuntaamme yleensä Reginan kadulle, sieltä löytyvät mielestämme kaupungin parhaat ravintolat. Keskipäivän tienoilla on jo niin kuuma, että syömme lounaan terassilla t-paidoissa.
Terasseille tuppaa syntymään spontaaneja bileitä, kun korttelin asukkaat innostumaan tilaamaan pari olusta lisää ja pyytävät ravintoloitsijaa kääntämään musiikin kovemmalle.
Arkemme Sevillassa muodostuu kahden viikon aikana melkoisen ihanaksi. Joka päivä paistaa aurinko ja otamme tavaksemme juosta ennen lounasta lenkin vehreässä joen rannassa.
Hotellilta suuntaamme yleensä Reginan kadulle, sieltä löytyvät mielestämme kaupungin parhaat ravintolat. Keskipäivän tienoilla on jo niin kuuma, että syömme lounaan terassilla t-paidoissa.
Terasseille tuppaa syntymään spontaaneja bileitä, kun korttelin asukkaat innostumaan tilaamaan pari olusta lisää ja pyytävät ravintoloitsijaa kääntämään musiikin kovemmalle.
Gonzalon baari
Kapakan uumenissassa soi flamenco
Olen saanut Amarguran kadulla flamencokaupan omistavalta suomalaiselta Maija Lepistöltä vinkin baarista, jossa voisimme päästä näkemään aitoa flamencoa. Maija suositteli kulman takana sijaitsevaa Gonzalon baaria, paikalle kannattaa kuulemma mennä vasta kymmenen jälkeen.
Vaikka Maija on varoittanut meitä siitä, että baari on purku-uhan alla, näky on melkoinen yllätys. Koko paikka vaikuttaa olevan humalassa, sillä lattia kallistuu toiseen suuntaan ja katto toiseen, kattoa kannattelevat vinksin vonksin pystytetyt rakennustyömaan pylväät, kaiken keskellä on kyltti joka ilmoittaa, että rakennus tullaan purkamaan. No, siltä todella näyttää ja silti… ei näytä. Vaikka katto todella vaikuttaa siltä, että se romahtaa alas hetkenä minä hyvänsä, ihmiset pakkautuvat syvemmälle pienen kapakan uumeniin.
Vanhan hipin oloinen baarimikko Manuel myy asiakkaille kahta juomalaatua, vermuttia ja olutta, maksut tehdään käteisellä ja kuitteja ei ostoksista saa. Kaiken keskellä helkkää kitara ja lauluvuorot vaihtuvat asiakkaiden kesken tiuhaan. Seitsemänkymppinen eläkeläisherra aloittaa ja baaritiskillä seisova nuori nainen jättää spontaanisti lasinsa ja alkaa tanssia. Vuorot vaihtuvat tunteen mukaan, mitä erikoisimman tai tavallisimman näköiset ihmiset avaavat suunsa ja onnistuvat laulullaan liikuttamaan meistä esiin tunteita.
Hälinä hiljenee. Kyyneleitä pyyhitään silmäkulmista, ”Eso es!”, tämä se on sitä aitoa flamencoa!
Olen saanut Amarguran kadulla flamencokaupan omistavalta suomalaiselta Maija Lepistöltä vinkin baarista, jossa voisimme päästä näkemään aitoa flamencoa. Maija suositteli kulman takana sijaitsevaa Gonzalon baaria, paikalle kannattaa kuulemma mennä vasta kymmenen jälkeen.
Vaikka Maija on varoittanut meitä siitä, että baari on purku-uhan alla, näky on melkoinen yllätys. Koko paikka vaikuttaa olevan humalassa, sillä lattia kallistuu toiseen suuntaan ja katto toiseen, kattoa kannattelevat vinksin vonksin pystytetyt rakennustyömaan pylväät, kaiken keskellä on kyltti joka ilmoittaa, että rakennus tullaan purkamaan. No, siltä todella näyttää ja silti… ei näytä. Vaikka katto todella vaikuttaa siltä, että se romahtaa alas hetkenä minä hyvänsä, ihmiset pakkautuvat syvemmälle pienen kapakan uumeniin.
Vanhan hipin oloinen baarimikko Manuel myy asiakkaille kahta juomalaatua, vermuttia ja olutta, maksut tehdään käteisellä ja kuitteja ei ostoksista saa. Kaiken keskellä helkkää kitara ja lauluvuorot vaihtuvat asiakkaiden kesken tiuhaan. Seitsemänkymppinen eläkeläisherra aloittaa ja baaritiskillä seisova nuori nainen jättää spontaanisti lasinsa ja alkaa tanssia. Vuorot vaihtuvat tunteen mukaan, mitä erikoisimman tai tavallisimman näköiset ihmiset avaavat suunsa ja onnistuvat laulullaan liikuttamaan meistä esiin tunteita.
Hälinä hiljenee. Kyyneleitä pyyhitään silmäkulmista, ”Eso es!”, tämä se on sitä aitoa flamencoa!
Málaga–Helsinki
Flamenco-lomalle taas ensi vuonna!
Sevilla on huikea flamencokaupunki, joka on täynnä erilaisia tablaoita, flamencokauppoja ja -kouluja. Sain kokea flamencoa sen parhaissa muodoissa ja sain itselleni palasen värikästä, höpöttävää ja spontaania Espanjaa. Paluumatkalla Suomeen olen täynnä energiaa. Tämän reissun haluan tehdä joka ikinen vuosi.
Sevilla on huikea flamencokaupunki, joka on täynnä erilaisia tablaoita, flamencokauppoja ja -kouluja. Sain kokea flamencoa sen parhaissa muodoissa ja sain itselleni palasen värikästä, höpöttävää ja spontaania Espanjaa. Paluumatkalla Suomeen olen täynnä energiaa. Tämän reissun haluan tehdä joka ikinen vuosi.
