Retkeilijän ja herkuttelijan aurinkoinen Teneriffa

Kiireisen ja pimeän syksyn jälkeen oli viimein koittanut odotettu hetki: lähdimme uudenvuodenaattona perheemme kanssa Helsingistä kohti Kanariansaaria ja Teneriffaa. Aikainen aamulento sujui jännittyneissä ja innostuneissa tunnelmissa, mutta silti unikin maittoi lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Heti Teneriffan eteläisellä lentokentällä aurinko ja lämpö ottivat meidät vastaan ja loma oli valmis alkamaan!

Suuntasimme kohti hotelliamme, joka sijaitsi Los Cristianoksen ja Playa de las Americasin läheisyydessä. Matka lentokentältä hotellille kesti noin parikymmentä minuuttia. Hotellimme Gran Oasis Resort sijaitsi hieman korkeammalla rinteillä, joten huoneemme kahdelta parvekkeelta pystyi ihailemaan merimaisemaa palmujen huojuessa lämpimässä tuulessa. Hotellin sijainti golfkenttien läheisyydessä oli oivallinen lapsiperheen näkökulmasta, koska lähellä ei ollut vilkasta liikennettä eikä yökerhoja tai muuta meteliä.

Lapset olivat malttamattomina odottaneet uimista lämmitetyissä uima-altaissa, joten ensimmäiseksi meidän oli suunnattava testaamaan hotellin altaat. Kolme erilaista allasta kolmessa eri tasossa ja lämmin +27 asteinen vesi vakuuttivat koko porukan uimarit!

Matkan kolmantena päivänä lähdimme kävelyretkelle Los Cristianoksen kaakkoispuolella sijaitsevalle korkealle näköalapaikalle South West Hillille. Kiipesimme jyrkkää kivikkoista rinnettä ylös hyvin merkittyä polkua pitkin hienojen maisemien toivossa. Rinteessä ja ylhäällä vuorella kasvoi tyräkkejä, kaktuksia ja muita paikallisia kasveja, joita ei kylässä päässyt ihailemaan. Ylhäälle päästyämme tuuli puhalsi navakasti ja meri ei auennutkaan edessämme, kuten olimme kuvitelleet.

Jatkoimme kävelyä jyrkkää rantatörmää kohden ja vihdoin edessämme avautui maisema merelle La Gomeran suuntaan ja Los Cristianoksen kylään päin. Jyrkänteen alapuolella näkyivät kalankasvatusaltaat, joiden luo pääsimmekin myöhemmin tutustumaan tarkemmin. Reitti ylös oli lyhyt mutta aika raskas, koska korkeuseroa oli jonkin verran. Nelivuotiaskin jaksoi kuitenkin hienosti kiivetä ja hyppiä kivikossa koko matkan ylös. Kiipeäminen oli kaiken vaivan arvoista, sillä maisemat ylhäällä olivat upeita!

Loman puolivälissä vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi päästäksemme tarkemmin tutustumaan Teneriffan upeaan ja vaihtelevaan luontoon. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme kohti Teiden kansallispuistoa. Ajelimme hyvässä kunnossa olevia asfaltoituja teitä rannikkoa pitkin ensin puolisen tuntia, jonka jälkeen lähdimme nousemaan ylös vuoren rinnettä. Pian edessämme avautui kanarianmäntymetsiä, joiden vihreys lumosi hohkakivimaisemien jälkeen suomalaisessa luonnossa kasvaneet matkaajat. Oli upeaa nähdä, että saarella on myös vihreyttä kaiken kuivuuden lisäksi.

Pian alkoivat metsätkin loppua ja lämpötila laski kovaa vauhtia rannikon +25 asteesta lähelle kymmentä astetta. Aurinko kuitenkin paistoi kirkkaalta taivaalta, joten tuskin tulisimme palelemaan ylhäällä vuorellakaan. Maisemat muuttuivat yhä enemmän laavakiven muovaamiksi, ja kun pääsimme suuren kalderan sisälle, tuntui kuin olisimme tulleet kuuhun! Pian saavuimmekin jo parkkipaikalle, josta meidän oli tarkoitus ihailla El Teiden huippua ja lähteä tekemään lyhyttä retkeä.

Olimme valinneet reitiksi kuuluisan Roques de Garcian läheisyydessä kiertävän ympyräreitin, jonka pituus oli muutama kilometri. Pian kuitenkin huomasimme, että reitti olikin paljon vaativampi kuin olimme ajatelleet. Onneksi meillä oli hyvät eväät mukana, pidimme vähän pidemmän evästauon ja keräsimme voimia kierroksen loppua varten.

Upeat maisemat ja auringonpaiste hellivät meitä. Kuitenkin viimeinen nousu takaisin lähtöpisteelle ja auton luo meinasi olla monelle meistä hieman liikaa. Kun “Jumalan sormi” jälleen pilkisti vuoren rinteen takaa, tiesimme olevamme viimein perillä. Mahtava kokemus, vaikkakin hieman rankka kahden pienen lapsen kanssa!

Teiden reissun jälkeen oli aika rentoutua paikallisessa kylässä herkullisilla merenantimilla. La Caletan kylässä voi aistia aitoa teneriffalaista kalastajakylän henkeä. Rantabulevardi on reunustettu tunnelmallisilla ravintoloilla, joista on upeat näköalat merelle La Gomeran suuntaan. Kylän rannalla pikaisen pulahduksen ja rapujen tarkkailun jälkeen valikoimme ravintolaksi Celso Restauranten, jossa oli iso terassi rantakadulla merinäköalalla.

Listalla oli paljon mereneläviä ja kalaa eri muodoissa. Mojo rojo, mojo verde ja ryppyiset kanarianperunat kruunasivat ateriat. Herkulliset annokset upposivat retkiseurueeseen hetkessä. Ruokailun jälkeen oli aika suunnata takaisin hotellille lepäämään. La Caletan viihtyisään ja tunnelmalliseen kylään aiomme vielä joskus palata!

Toisena autollisena päivänä suuntasimme moottoritietä kohti saaren koilliskärkeä ohi pääkaupunki Santa Cruzin. Päästyämme Santa Cruzin ohi ylös vuorille päin maisema muuttui silmissämme toisenlaiseksi. Oli kuin olisimme saapuneet aivan eri saarelle, sillä vehreys avautui silmiemme edessä. Saaren koillis- ja pohjoisosat ovatkin tunnettuja vihreydestään verrattuna etelän kuivaan ja karuun maisemaan.

Suuntasimme ylös Anagan vuoristoon ja kohti alueen luonnonpuiston opastuskeskusta. Tie ylös vuoristoon oli kuin serpentiiniä: mutkainen ja kapea. Tien yllä puiden oksat loivat tunneleita, joiden läpi ajoimme sadunomaisissa tunnelmissa.

Tarkoituksenamme oli käydä pienellä kävelyretkellä alueen sademetsissä. Anagan alue tunnetaan subtrooppisista laakeripuumetsistä, joissa ilmasto on kostea ja sumupilvet riippuvat alhaalla maan tasolla. Pasaatituulten takia alueella on pilvistä ja sateista ympäri vuoden, mikä mahdollistaa vehreän kasvillisuuden. Saavuttuamme opastuskeskukselle huomasimme autosta ulos astuessamme kostean ja sumuisen ilman konkreettisen vaikutuksen. Ilma tuntui hyvin viileältä, olihan lämpötila laskenut noin 10 astetta alhaalta merenpinnasta ylös ajaessamme.

Opastuskeskukselta lähti 2–4 kilometrin reitti laakeripuumetsän halki näköalapaikalle ja takaisin. Ihailimme laakeripuita, suuria kanervapensaita ja sammalen peittämiä puiden runkoja. Näköalapaikalta näkyi upeat maisemat kohti merta, tosin pilvet hieman heikensivät näkyvyyttä. Anagan puistoon olisi ihana päästä joskus pidemmälle vaellukselle, luonto ja maisemat olivat niin upeita. Alueella olisi satoja kilometrejä merkittyjä reittejä, joita mielellään lähtisi tutkimaan kaikessa rauhassa. Retken jälkeen nautimme kahvit ja herkut pienessä kahvilassa opastuskeskuksen yhteydessä.

Anagasta palasimme alas merenrantaan ja suuntasimme Santa Cruziin tutustumaan saaren pääkaupunkiin. Nautimme tapaksia ja hoidimme pieniä matkamuisto-ostoksia. Lapset viihtyivät leikkipaikalla, ja saimme kahvit ja jäätelötkin nautittua iltapäivän auringossa. Pian olikin jo kiire suunnata takaisin hotellille, jotta päivän uintikiintiö saataisiin täytettyä.

Seuraavana päivänä suuntasimme Los Cristianoksen satamasta valas- ja delfiinisafarille. Teneriffan ja La Gomeran saarten välisissä syvänteissä asustelee pallopäävalaita ja pullonokkadelfiinejä ja niitä toivoimmekin retkellä näkevämme. Alueella on mahdollista nähdä myös muitakin valaslajeja, koska valaat vaeltavat saarten välistä vuosittain.

Veneemme suuntasi satamasta määrätietoisesti kohti paikkaa, jossa valaita usein tavataan ja pienen matkanteon jälkeen havaitsimmekin valaiden eviä veden pinnan yläpuolella. Iso parvi pallopäävalaita hengitteli ulapalla ja pääsimme kohtalaisen läheltä seuraamaan valaita. Joukossa oli isompia ja muuta pieni poikanenkin. Aluksemme toteutti valaiden seurantaa vastuullisesti emmekä menneet liian lähelle häiritsemään valasparvea.

Valaiden ihastelun jälkeen suuntasimme kalankasvatusaltaille, jotka sijaitsevat South West Hillin näköalapaikan kohdalla meressä. Kalankasvatusaltailla oli porukka melojia, jotka näyttivät löytäneen delfiinin, ja näimmepä mekin sen hyppäävän vedestä. Lisäksi jyrkänteen seinämässä oli useita kirkkaanpunaisia taskurapuja kuivattelemassa auringon lämmössä. Retken aikana näimme myös kaksi merikilpikonnaa pikaisesti uivan veneen lähistöllä. Kilpikonnat olivat todella arkoja ja ne sukelsivatkin heti syvälle, kun vene lähestyi niitä. Retken päätyttyä takaisin satamaan, olikin aika suunnata lounaalle ja jäätelölle Los Cristianoksen rannan tuntumaan.

Loppupäivä lepäiltiin hotellilla ja polskuteltiin hotellin altailla. Päivän ikimuistoisin lausahdus taisi olla kaksivuotiaan kommentti “Minä näin kalan!”, kun hän heräsi veneen saapuessa satamaan nukuttuaan koko valassafarin ajan autuaan tietämättömänä retken tapahtumista.

Yksi lomamatkan kohokohdista on ehdottomasti aina paikallinen ruoka ravintoloissa! Kävimmekin lähes joka ilta syömässä joko Los Cristianoksen tai Playa de las Americasin ravintoloissa. Kävelymatka hotellilta oli noin kaksi kilometriä suuntaansa, joten päivän liikuntasuoritus tuli viimeistään tässä kohtaa täyteen. Hotellilta olisi mennyt ilmainen bussikin Playaan, mutta sen aikataulut eivät oikein sopineet Suomen ajassa olleeseen rytmiimme.

Paella, mojo rojo ja verde, kanarianperunat, tuore kala ja muut herkut maistuivat päivästä toiseen hyvältä. Ravintoloita löytyi jokaiseen makuun. Matkan ehdottomasti paras ravintola osui sopivasti kohdalle viimeisenä iltana. Herkuttelimme Meson Castellanossa tapasannoksilla ja saarella kasvaneella kaniinilla. Illallisen kruunasi herkulliset kakkupalat, jotka upposivat lasten suihin tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa.

Oli mukava päättää viimeinen ilta saarella herkullisiin ravintolatunnelmiin. Ajatukset suunnattiiin pikkuhiljaa taas kohti koti-Suomea ja arkea. Keho täynnä tankattua auringonvaloa, mahtavia muistoja ja upeita kokemuksia rikkaampina suuntasimme kotilennolle. Matka oli meille kaikille ensimmäinen kerta Kanarialla, ja Teneriffa vakuutti meidät monipuolisuudellaan, häikäisevillä maisemillaan ja helppoudellaan. Varmasti joskus vielä palaamme jatkamaan seikkailuamme ja tutustumme saareen lisää!