Tim
Kaksi viikkoa hiljaisuutta, valoa, aavoja erämaita ja romanttisia auringonlaskuja – Kanariansaariin kuuluva Fuerteventura innosti minut ja aviomieheni matkaan keskellä pimeintä tammikuuta. Toiveenamme oli rauhoittua ja levätä pitkän, pimeän ja kiireisen syksyn jälkeen, ja ehkä vähän seikkaillakin!
Varasimme lennot ja majoituksen jo syyskuussa. Viettäisimme kaksi viikkoa surffareiden rakastamassa Corallejon kaupungissa, hiekkaerämaan keskellä. Luin, että moni lomailija pettyy saareen sen ankaran tuulisuuden vuoksi, joten pakkasimme mukaan villakerrastot, tuulitakit ja villasukat ja varmistimme, että hotellin uima-allas on suojassa tuulelta.
Silmäilimme kartoista vuorten yli kulkevia patikkareittejä – sellaistakin voisi kokeilla, jos uima-altaalla loikoilulta, hyvien kirjojen lukemiselta ja ravintoloiden testaamiselta jäisi aikaa. Muita suunnitelmia emme tehneet etukäteen, suloinen pieni Fuerteventura saisi yllättää meidät spontaanisti mahdollisuuksillaan!
Helsinki–Fuerteventura
Kuusi tuntia koneessa ja ensimmäiset auringonsäteet
Pitkä ja varhainen lento Fuerteventuralle jännitti meitä molempia. Miten keho ja mieli jaksaisivat kuuden tunnin posotukset Finnairin turistiluokassa ja montako kirjaa kannattaisi pakata mukaan?
Kaikki sujui lopulta hyvin, ahmaisin lennon aikana puolikkaan romaanin ja kun laskeutuminen alkoi, pääsin ihailemaan ikkunapaikalta hiekkaisia erämaita ja karujen kallioiden lomassa loikkivia vuohilaumoja.
Aurinko tuntui ihanalta iholla, kun astelimme Corralejon hotelliimme järjestettyyn bussikuljetukseen. Porhaltaessamme rantareittiä pitkin katselimme, kuinka surffarit taiteilivat turkoosina hohtavan meren aalloilla. Laavakivestä muodostuneen saaren ranta oli täynnä huikeita mustia ja valkeita vulkaanisia kallioita.
Perille päästyämme vuokrasimme ensimmäiseksi auton, jotta pääsisimme kiertämään pikkuruista saarta mielemme mukaan. Auton vuokraaminen on Fuerteventuralla hyvin edullista, pienen auton saa noin satasella koko viikoksi.
Ajaminen Fuerteventuralla on ihanan helppoa, liikennettä ei juurikaan ole ja tiet ovat hyväkuntoisia ja leveitä.
Pari kertaa navigaattori ohjaa meidät kärrypoluille vuohien sekaan, mutta aina syystä, kärrypolun päässä odottaa usein toinen hyvin hoidettu asfalttitie. Opimme heti alkuun välttelemään iltaisin ajamista, sillä saarella ei ole juurikaan katuvaloja ja teitä valaisevat vain vaihtelevasti heijastinnauhat.
Pitkä ja varhainen lento Fuerteventuralle jännitti meitä molempia. Miten keho ja mieli jaksaisivat kuuden tunnin posotukset Finnairin turistiluokassa ja montako kirjaa kannattaisi pakata mukaan?
Kaikki sujui lopulta hyvin, ahmaisin lennon aikana puolikkaan romaanin ja kun laskeutuminen alkoi, pääsin ihailemaan ikkunapaikalta hiekkaisia erämaita ja karujen kallioiden lomassa loikkivia vuohilaumoja.
Aurinko tuntui ihanalta iholla, kun astelimme Corralejon hotelliimme järjestettyyn bussikuljetukseen. Porhaltaessamme rantareittiä pitkin katselimme, kuinka surffarit taiteilivat turkoosina hohtavan meren aalloilla. Laavakivestä muodostuneen saaren ranta oli täynnä huikeita mustia ja valkeita vulkaanisia kallioita.
Perille päästyämme vuokrasimme ensimmäiseksi auton, jotta pääsisimme kiertämään pikkuruista saarta mielemme mukaan. Auton vuokraaminen on Fuerteventuralla hyvin edullista, pienen auton saa noin satasella koko viikoksi.
Ajaminen Fuerteventuralla on ihanan helppoa, liikennettä ei juurikaan ole ja tiet ovat hyväkuntoisia ja leveitä.
Pari kertaa navigaattori ohjaa meidät kärrypoluille vuohien sekaan, mutta aina syystä, kärrypolun päässä odottaa usein toinen hyvin hoidettu asfalttitie. Opimme heti alkuun välttelemään iltaisin ajamista, sillä saarella ei ole juurikaan katuvaloja ja teitä valaisevat vain vaihtelevasti heijastinnauhat.
Maxorata Beach
Toisen paratiisi on toisen perunakellari
”Miksi ihmeessä toit minut tähän perunakellariin asumaan?”, irlantilaisnainen raivosi aviomiehelleen naapurihuoneistossamme. Nainen oli tuohtunut, sillä hotelli Maxorata Beach oli hänen mielestään niin kostea, että vanhoja luita särki. Me emme olleet huomanneet moista, vaikka olikin totta että täällä pyykin kuivumista sai vartoa muutamankin päivän.
Olimme todella tyytyväisiä huoneistomme suureen olohuoneeseen ja avokeittiöön, hiljaiseen makuuhuoneeseen ja suureen aurinkoiseen terassiin, jolla söimme lounaat ja illalliset.
Tärkeintä oli rauha: hotelli oli täynnä eläkeläisiä, joten huoneistomme edessä sijaitsevalla uima-altaalla oli hipihiljaista, mitä nyt välillä kuului molskahdus, kun joku pulahti uimaan merivesialtaaseen.
Uima-altaan baarista sai ruokaa ja kylmiä juomia pitkälle iltaan, joten hotellilta ei oikeastaan tarvitsisi poistua lainkaan, jos haluaisimme viettää kaksi viikkoa vain löhöten.
”Miksi ihmeessä toit minut tähän perunakellariin asumaan?”, irlantilaisnainen raivosi aviomiehelleen naapurihuoneistossamme. Nainen oli tuohtunut, sillä hotelli Maxorata Beach oli hänen mielestään niin kostea, että vanhoja luita särki. Me emme olleet huomanneet moista, vaikka olikin totta että täällä pyykin kuivumista sai vartoa muutamankin päivän.
Olimme todella tyytyväisiä huoneistomme suureen olohuoneeseen ja avokeittiöön, hiljaiseen makuuhuoneeseen ja suureen aurinkoiseen terassiin, jolla söimme lounaat ja illalliset.
Tärkeintä oli rauha: hotelli oli täynnä eläkeläisiä, joten huoneistomme edessä sijaitsevalla uima-altaalla oli hipihiljaista, mitä nyt välillä kuului molskahdus, kun joku pulahti uimaan merivesialtaaseen.
Uima-altaan baarista sai ruokaa ja kylmiä juomia pitkälle iltaan, joten hotellilta ei oikeastaan tarvitsisi poistua lainkaan, jos haluaisimme viettää kaksi viikkoa vain löhöten.
Lajares
Kävellen vai kamelilla
Toisella lomaviikolla teemme yhteensä 13 kilometrin vaelluksen Lajaresin pikkukylään. Pakkaamme evääksi reilusti juotavaa ja vuohenjuustosämpylät. Erämaan tuulessa ja kuivuudessa jano polttelee kurkussa tavallistakin useammin. Taivas on pilvetön ja hattu tulee tarpeeseen.
Kuljemme yhdeksänhuippuisen Bayuyo-Colorada-tulivuorijonon poikki mutkittelevaa, hyvin opastettua polkua. Vehreät vihreät aloevera-keitaat ja höpsöt vuohet ilostuttavat menoamme. Aina välillä kivien välistä pölähtää jalkoihimme lauma säksättäviä maaoravia, jotka vaativat vaeltajaa jakamaan osan eväistään kanssaan. Vaikka emme anna pikkukavereille ruokaa, ne pysyttelevät sitkeästi perässämme aina seuraavaankin mutkaan saakka.
Vaikuttavimpia paikkoja ovat suurten muinaisten tulivuorten mahtavat kraaterit. Mustan ja punaisen värisävyt korostuvat valtavissa kraaterirotkoissa. Meitä vastaan tulee jonkin verran vaeltajia, mutta emme bongaa yhtään kamelia. Kameliajelut ovat kuitenkin täällä suosittua ajanvietettä ja Lajaresiin saapuessamme näemmekin ensimmäiseksi kamelien parkkipaikan kylän laidalla.
Moni jatkaa vaellusta täältä vielä toiset 13 kilometriä El Cotillon rantakaupunkiin, mutta me nappaamme suosiolla bussin takaisin kotoisaan Corralejoon.
Toisella lomaviikolla teemme yhteensä 13 kilometrin vaelluksen Lajaresin pikkukylään. Pakkaamme evääksi reilusti juotavaa ja vuohenjuustosämpylät. Erämaan tuulessa ja kuivuudessa jano polttelee kurkussa tavallistakin useammin. Taivas on pilvetön ja hattu tulee tarpeeseen.
Kuljemme yhdeksänhuippuisen Bayuyo-Colorada-tulivuorijonon poikki mutkittelevaa, hyvin opastettua polkua. Vehreät vihreät aloevera-keitaat ja höpsöt vuohet ilostuttavat menoamme. Aina välillä kivien välistä pölähtää jalkoihimme lauma säksättäviä maaoravia, jotka vaativat vaeltajaa jakamaan osan eväistään kanssaan. Vaikka emme anna pikkukavereille ruokaa, ne pysyttelevät sitkeästi perässämme aina seuraavaankin mutkaan saakka.
Vaikuttavimpia paikkoja ovat suurten muinaisten tulivuorten mahtavat kraaterit. Mustan ja punaisen värisävyt korostuvat valtavissa kraaterirotkoissa. Meitä vastaan tulee jonkin verran vaeltajia, mutta emme bongaa yhtään kamelia. Kameliajelut ovat kuitenkin täällä suosittua ajanvietettä ja Lajaresiin saapuessamme näemmekin ensimmäiseksi kamelien parkkipaikan kylän laidalla.
Moni jatkaa vaellusta täältä vielä toiset 13 kilometriä El Cotillon rantakaupunkiin, mutta me nappaamme suosiolla bussin takaisin kotoisaan Corralejoon.
Las Dunas
Hiekkaleikkejä dyyneillä
Aivan Corralejon kaupungin kupeessa sijaitsee kaunis kansallispuisto, jota kutsutaan nimellä Las Dunas, dyynit. Hienosta valkeasta hiekasta muodostuvat mäet jatkuvat silmänkantamattomiin, erityisen upeilta ne näyttävät turkoosia merta vasten. Valkoinen hiekkaerämaa jatkuu Corralejosta itään noin 11 kilometrin verran.
Lähempänä rantaa viihtyvät tuulesta nauttivat leijalautailijat, surffarit, leijoja lennättävät ja meren läheisyydestä nauttivat perheet sekä ainutlaatuisia maisemia luonnosvihkoihinsa piirtävät eläkeläisten taideryhmät. Syvemmälle kumpuilevaan maastoon kävellessämme saamme kuitenkin tuntea olevamme aivan yksin.
Jalkojen alla rouskuvat valkeat simpukat, muistona menneestä merenpohjasta. Dyyneillä on niin kuuma, että kävelemme hiekassa paljain jaloin ja välillä pelkissä uimapuvuissa.
Istahdamme levähtämään korkean dyynin harjanteelle, se on niin jyrkkä, että alas ei raaskisi kavuta. Mieheni saa idean ensimmäiseksi, hän asettuu makaamaan poikittain hiekalle ja kierii alas, siitä tulevat mieleen lapsuuden lumileikit!
Minä kierin perässä, se on niin hauskaa, että päädymme kaupuamaan mäen hengästyneinä vielä monta kertaa ylös ja pyörimään alas. Nauru raikuu ja saamme leikkiä rauhassa – dyyneilä on kaikille tilaa.
Aivan Corralejon kaupungin kupeessa sijaitsee kaunis kansallispuisto, jota kutsutaan nimellä Las Dunas, dyynit. Hienosta valkeasta hiekasta muodostuvat mäet jatkuvat silmänkantamattomiin, erityisen upeilta ne näyttävät turkoosia merta vasten. Valkoinen hiekkaerämaa jatkuu Corralejosta itään noin 11 kilometrin verran.
Lähempänä rantaa viihtyvät tuulesta nauttivat leijalautailijat, surffarit, leijoja lennättävät ja meren läheisyydestä nauttivat perheet sekä ainutlaatuisia maisemia luonnosvihkoihinsa piirtävät eläkeläisten taideryhmät. Syvemmälle kumpuilevaan maastoon kävellessämme saamme kuitenkin tuntea olevamme aivan yksin.
Jalkojen alla rouskuvat valkeat simpukat, muistona menneestä merenpohjasta. Dyyneillä on niin kuuma, että kävelemme hiekassa paljain jaloin ja välillä pelkissä uimapuvuissa.
Istahdamme levähtämään korkean dyynin harjanteelle, se on niin jyrkkä, että alas ei raaskisi kavuta. Mieheni saa idean ensimmäiseksi, hän asettuu makaamaan poikittain hiekalle ja kierii alas, siitä tulevat mieleen lapsuuden lumileikit!
Minä kierin perässä, se on niin hauskaa, että päädymme kaupuamaan mäen hengästyneinä vielä monta kertaa ylös ja pyörimään alas. Nauru raikuu ja saamme leikkiä rauhassa – dyyneilä on kaikille tilaa.
Saaren eteläosat
Valaan luuranko, herkullista vuohta ja majakka tuulisella jyrkänteellä
Seuraavaksi teemme autoretken saaren eteläosiin – haluamme käydä paikallisissa museoissa ja majakoilla ja syödä hyvin.
Joko emme löydä mielenkiintoisiin paikkoihin tai sitten Fuerteventuran museotarjonta ei vain ole omaan makuumme kovin kummoinen: vastaan tulleet juusto- ja suolamuseo eivät jaksa innostaa meitä vierailulle.
Suolamuseon eteen pystytetty suuren valaan 18-metrinen luuranko sen sijaan kiehtoo, tuollaisiakin jättiläisiä täällä uiskentelee! Valaat saapuvat Fuerteventuran ympäristöön talvilomalle pohjoisilta meriltä samoihin aikoihin kuin me ihmiset, kenties aalloissa lämmittelee nytkin lomamatkalle saapunut valasperhe.
Ruoan puolesta meillä käy hyvä tuuri. Ravintola Casabel on saanut huikean hyvät arvostelut, vaikka sen lähestyminen vaatii rohkeutta: ravintola sijaitsee hyvin syrjäisessä paikassa saaren pääkaupungin ulkopuolella, ainoa ravintolalle johtava kyltti on ruosteinen Coca Cola -mainos.
Sisällä hohkaa kiviuuni, ravintolan omistaja kävelee tiskin takaa toivottamaan meidät tervetulleiksi, saamme ravintolan viimeisen vapaan lounapöydän. Omistaja kertoo olevansa täällä myös kokkina ja tarjoilijana. Suuria seurueita on paljon, mutta palvelu pelaa, saamme eteemme vahvasti suositellun annoksen: paikallista vuohta valkosipulilla höystettynä. Se on niin hyvää, että matkatoverin silmään livahtaa kyynel. ”Onneksi me löydettiin tämä paikka!”
Fuerteventuran eteläkärjessä sijaitseva Entalladan majakka on kaunis, mutta todella tuulinen paikka! Kauniin punavalkoisen majakan valo välkähtelee kilpaa auringon kanssa. Tukka menee sekaisin, keho tärisee kylmästä ja vielä autoon istuessakin korvat soivat tuulesta. Olemme lähteneet niin myöhään liikkeelle, että posotamme Entalladasta suoraa kyytiä takaisin Corralejoon, jotta emme joutuisi ajamaan takaisin pimeässä.
Seuraavaksi teemme autoretken saaren eteläosiin – haluamme käydä paikallisissa museoissa ja majakoilla ja syödä hyvin.
Joko emme löydä mielenkiintoisiin paikkoihin tai sitten Fuerteventuran museotarjonta ei vain ole omaan makuumme kovin kummoinen: vastaan tulleet juusto- ja suolamuseo eivät jaksa innostaa meitä vierailulle.
Suolamuseon eteen pystytetty suuren valaan 18-metrinen luuranko sen sijaan kiehtoo, tuollaisiakin jättiläisiä täällä uiskentelee! Valaat saapuvat Fuerteventuran ympäristöön talvilomalle pohjoisilta meriltä samoihin aikoihin kuin me ihmiset, kenties aalloissa lämmittelee nytkin lomamatkalle saapunut valasperhe.
Ruoan puolesta meillä käy hyvä tuuri. Ravintola Casabel on saanut huikean hyvät arvostelut, vaikka sen lähestyminen vaatii rohkeutta: ravintola sijaitsee hyvin syrjäisessä paikassa saaren pääkaupungin ulkopuolella, ainoa ravintolalle johtava kyltti on ruosteinen Coca Cola -mainos.
Sisällä hohkaa kiviuuni, ravintolan omistaja kävelee tiskin takaa toivottamaan meidät tervetulleiksi, saamme ravintolan viimeisen vapaan lounapöydän. Omistaja kertoo olevansa täällä myös kokkina ja tarjoilijana. Suuria seurueita on paljon, mutta palvelu pelaa, saamme eteemme vahvasti suositellun annoksen: paikallista vuohta valkosipulilla höystettynä. Se on niin hyvää, että matkatoverin silmään livahtaa kyynel. ”Onneksi me löydettiin tämä paikka!”
Fuerteventuran eteläkärjessä sijaitseva Entalladan majakka on kaunis, mutta todella tuulinen paikka! Kauniin punavalkoisen majakan valo välkähtelee kilpaa auringon kanssa. Tukka menee sekaisin, keho tärisee kylmästä ja vielä autoon istuessakin korvat soivat tuulesta. Olemme lähteneet niin myöhään liikkeelle, että posotamme Entalladasta suoraa kyytiä takaisin Corralejoon, jotta emme joutuisi ajamaan takaisin pimeässä.
Corralejo
Sinä, minä ja tähdet
Kun viimein suuntaamme Corralejon suositulle nudistirannalle on jo viileä ilta, ja meillä on vaatetta päällä enemmän kuin tarpeeksi. Mukanamme on pullo paikallista, laavaperäisessä maassa kasvatetuista köynnöksistä valmistettua valkoviiniä, pari pikkusikaria ja lämmin viltti. On aika viettää loman romanttisin ilta katsellen tähtiä.
Nudistiranta sijaitsee kaukana kaupungin valoista hiekkaisen erämaan keskellä. Mustista laavakivistä on kasattu rannalle kivikehiä, joiden suojiin tuuli ei pääse puhaltamaan. Levitämme vilttimme yhden kivikehän keskelle, korkkaamme viinipullon ja suuntamme katseemme taivaalle – se on tähtiä täynnä. Orion ja Kassiopeia ovat juuri nousseet yläpuolellemme.
Viinissä maistuu saaren maaperän tuliperäisyys ja meitä ympäröivissä laavakivissä tuntuu häivähdys aurinkoisen päivän lämpöä. On aivan hiljaista. Tämä on yksi lomamatkamme ihanimmista illoista!
Kun viimein suuntaamme Corralejon suositulle nudistirannalle on jo viileä ilta, ja meillä on vaatetta päällä enemmän kuin tarpeeksi. Mukanamme on pullo paikallista, laavaperäisessä maassa kasvatetuista köynnöksistä valmistettua valkoviiniä, pari pikkusikaria ja lämmin viltti. On aika viettää loman romanttisin ilta katsellen tähtiä.
Nudistiranta sijaitsee kaukana kaupungin valoista hiekkaisen erämaan keskellä. Mustista laavakivistä on kasattu rannalle kivikehiä, joiden suojiin tuuli ei pääse puhaltamaan. Levitämme vilttimme yhden kivikehän keskelle, korkkaamme viinipullon ja suuntamme katseemme taivaalle – se on tähtiä täynnä. Orion ja Kassiopeia ovat juuri nousseet yläpuolellemme.
Viinissä maistuu saaren maaperän tuliperäisyys ja meitä ympäröivissä laavakivissä tuntuu häivähdys aurinkoisen päivän lämpöä. On aivan hiljaista. Tämä on yksi lomamatkamme ihanimmista illoista!
Fuerteventura–Helsinki
Valon saari teki vaikutuksen
Paluu kotiin Fuerteventuralta oli haikea ja energinen onnistuneen loman jälkeen. Tähtiyöt, patikointi erämaan keskellä, karuudellaan yllättävä mutta lumoava luonto, herkullinen ruoka, hurja merituuli ja aalloilla taiteilevat surffarit, pehmoiset dyynit ja rauhallinen uima-allas tarjosivat meille juuri niitä rentouttavia asioita, joita olimme lomalta kaivanneet.
Tapanamme oli juosta pieni lenkki aamiaisen jälkeen, lojua aamu- ja usein iltapäivänkin uima-altaalla, seikkailla saarella tai tuijotella kauniita rantamaisemia ennen iltaa ja keskittyä sitten hyvään ruokaan ja juomaan loppuillasta. Eläkeläiskohteissa majoittuminen sopii meille erittäin hyvin, sillä hiljaisuus on taattu, kukaan ei tungettele, mutta mukavaa juttuseuraa löytyy aina.
Oli myös hyvin tärkeää, että osasimme valmistautua etukäteen Fuerteventuran hiljaisuuteen, karuuteen ja tuulisuuteen, muutoin saari olisi saattanut pelästyttää meidät ja tuottaa pettymyksen. Nyt otimme surffarien tapaan tuulisuudesta kaiken irti ja nautimme myös karun kauniista dyynien ja laavakivikenttien virkistävästä eksotiikasta.
Paluu kotiin Fuerteventuralta oli haikea ja energinen onnistuneen loman jälkeen. Tähtiyöt, patikointi erämaan keskellä, karuudellaan yllättävä mutta lumoava luonto, herkullinen ruoka, hurja merituuli ja aalloilla taiteilevat surffarit, pehmoiset dyynit ja rauhallinen uima-allas tarjosivat meille juuri niitä rentouttavia asioita, joita olimme lomalta kaivanneet.
Tapanamme oli juosta pieni lenkki aamiaisen jälkeen, lojua aamu- ja usein iltapäivänkin uima-altaalla, seikkailla saarella tai tuijotella kauniita rantamaisemia ennen iltaa ja keskittyä sitten hyvään ruokaan ja juomaan loppuillasta. Eläkeläiskohteissa majoittuminen sopii meille erittäin hyvin, sillä hiljaisuus on taattu, kukaan ei tungettele, mutta mukavaa juttuseuraa löytyy aina.
Oli myös hyvin tärkeää, että osasimme valmistautua etukäteen Fuerteventuran hiljaisuuteen, karuuteen ja tuulisuuteen, muutoin saari olisi saattanut pelästyttää meidät ja tuottaa pettymyksen. Nyt otimme surffarien tapaan tuulisuudesta kaiken irti ja nautimme myös karun kauniista dyynien ja laavakivikenttien virkistävästä eksotiikasta.
