Tim
Matkaaja
Klaus Hurme
Nuori seikkailija
Joka kesä on päästävä surffaamaan. Laji on luonteeltaan semmoinen, että sitä ei voi harrastaa mielekkäästi Suomessa. Itämeri ei vaan nosta kesäisin tarpeeksi isoja aaltoja surffareille, jotta pääsisi vauhdin hurmaan. Sama on lähtökohtaisesti Välimerellä, joten kohde tulee valita Atlantin rannalta. Olemme olleet ystäväni Jyrin kanssa jo Portugalissa ja Espanjassa surffailemassa, joten päätimme etsiä hiukan poikkeavaa kohdetta. Samalla kuitenkin piti pysyä semilämpimien vesien ääressä, minkä takia useat pohjoisemman Euroopan surffikohteet sulkeutuivat pois. Edellisvuosien tapaan otimme taas maailmankartan käsiimme ja aloimme tutkia valtamerien rantaviivoja. Pitkien nettietsintöjen jälkeen löysimme Azorit maltillisilla lentohinnoilla. Valinta oli selvä. Azorit osoittautui oivaksi valinnaksi eksoottisuudellaan ja tunnelmallaan. Surffiaallot olivat sopivia meidän keskinkertaiseen tasoomme nähden ja hiekkapohjaiset rannat takasivat turvalliset kaatumiset. Lisäksi pääsin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveen endurosafarista upeissa maisemissa!
Helsinki–Azorit
Surffarin on mentävä kauas
Lentoreittinä oli Helsinki–Lissabon–Azorit (Ponta Delgada). Lähtöaika oli sen verran aikaiseen, että herätyskello soi aamuneljän aikoihin. Kuten yleensä aamulennoilla, myös nyt nukahtaminen lentokoneessa tapahtui mukavasti kiitoradalla ja ensimmäinen lento-osuus meni vikkelästi nukkuessa. Muutaman tunnin vaihto Lissabonin kentällä ja takaisin koneeseen. Leffa pyöriin, hyvät keskustelut matkakumppanin kanssa ja whoppaa, kymmenen tunnin lennot vierähtivät mukavasti. Lensihän sinne tovin, mutta silloin kun tiedossa on mielekäs kohde, niin kyllä sitä malttaa istuskella.
Lähtökohta reissuun oli tuttu. Matkaan ei oteta muuta kuin käsimatkatavarat, ja kohteeseen tutustutaan vasta perillä.
Lentoreittinä oli Helsinki–Lissabon–Azorit (Ponta Delgada). Lähtöaika oli sen verran aikaiseen, että herätyskello soi aamuneljän aikoihin. Kuten yleensä aamulennoilla, myös nyt nukahtaminen lentokoneessa tapahtui mukavasti kiitoradalla ja ensimmäinen lento-osuus meni vikkelästi nukkuessa. Muutaman tunnin vaihto Lissabonin kentällä ja takaisin koneeseen. Leffa pyöriin, hyvät keskustelut matkakumppanin kanssa ja whoppaa, kymmenen tunnin lennot vierähtivät mukavasti. Lensihän sinne tovin, mutta silloin kun tiedossa on mielekäs kohde, niin kyllä sitä malttaa istuskella.
Lähtökohta reissuun oli tuttu. Matkaan ei oteta muuta kuin käsimatkatavarat, ja kohteeseen tutustutaan vasta perillä.
Ponta Delgada
Surffikokemus lähtee majoituksesta
Surffi on siitä hieno laji, että se kerää samanhenkistä porukkaa ympärilleen ja löydät tätä porukkaa helposti surf camp -majoituksista. Yleisesti surffareilla on semmoinen hiukan keskimääräistä rennompi ote elämään. Täten majoituksen valinta on yksi tärkeimmistä asioista onnistunutta surffilomakokemusta luodessa!
Matkan ajankohta oli high-seasonilla, joten varasimme etukäteen majoitukset. Ensimmäiset pari yötä päätimme olla Ponta Delgadassa hyvien arvostelujen majapaikassa. Heti ensimmäisenä iltana saimme tuta paikallisten sanonnan “Azorit on siitä jännä kohde, että täällä voi olla kaikki neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä.” Satoi niin paljon vettä, että nauratti. Menimme sadetta piiloon Tasca-nimiseen ravintolaan, josta tuli koko reissun lemppari. Hinta-laatusuhde oli todella hyvä, kuten esimerkiksi hyvä olut alkaen 1,1 €.
Reissun loppuosuuden olimme surf campilla saaren pohjoisosissa. Olimme ennakkoon katsoneet, että on todennäköistä, että pohjoisrannalla on parempaa aaltoa kesäisin kuin etelässä. Surf camp oli nuoren surffipariskunnan operoima majapaikka. He auttoivat kaikessa surffiin liittyvässä. Meillä kävi hyvä säkä, ja paikkaan majoittui samaan aikaan hyvää ja nuorta juttuseuraa Italiasta, Saksasta ja Puolasta. Keskustelut noudattavat tämmöisessä porukassa usein samaa kaavaa, mutta silti se on vaan todella viihdyttävää! Koko reissun rikkaus tulee uusista tuttavuuksista.
“Where are you from?”
- Finland
“What is your name?”
- Klaus. It is like Santa Claus. You know, Santa Claus is coming from Finland…
“Hahaha”
- Haha
Surffi on siitä hieno laji, että se kerää samanhenkistä porukkaa ympärilleen ja löydät tätä porukkaa helposti surf camp -majoituksista. Yleisesti surffareilla on semmoinen hiukan keskimääräistä rennompi ote elämään. Täten majoituksen valinta on yksi tärkeimmistä asioista onnistunutta surffilomakokemusta luodessa!
Matkan ajankohta oli high-seasonilla, joten varasimme etukäteen majoitukset. Ensimmäiset pari yötä päätimme olla Ponta Delgadassa hyvien arvostelujen majapaikassa. Heti ensimmäisenä iltana saimme tuta paikallisten sanonnan “Azorit on siitä jännä kohde, että täällä voi olla kaikki neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä.” Satoi niin paljon vettä, että nauratti. Menimme sadetta piiloon Tasca-nimiseen ravintolaan, josta tuli koko reissun lemppari. Hinta-laatusuhde oli todella hyvä, kuten esimerkiksi hyvä olut alkaen 1,1 €.
Reissun loppuosuuden olimme surf campilla saaren pohjoisosissa. Olimme ennakkoon katsoneet, että on todennäköistä, että pohjoisrannalla on parempaa aaltoa kesäisin kuin etelässä. Surf camp oli nuoren surffipariskunnan operoima majapaikka. He auttoivat kaikessa surffiin liittyvässä. Meillä kävi hyvä säkä, ja paikkaan majoittui samaan aikaan hyvää ja nuorta juttuseuraa Italiasta, Saksasta ja Puolasta. Keskustelut noudattavat tämmöisessä porukassa usein samaa kaavaa, mutta silti se on vaan todella viihdyttävää! Koko reissun rikkaus tulee uusista tuttavuuksista.
“Where are you from?”
- Finland
“What is your name?”
- Klaus. It is like Santa Claus. You know, Santa Claus is coming from Finland…
“Hahaha”
- Haha
Populo-ranta
Laudat taksiin ja rannalle
Heinäkuun lopussa on todennäköisintä, että parhaat surffattavat aallot löytyvät saaren pohjoisosasta. Lisäksi surffimajoitusta etsiessä huomaa, että lautavuokraamot, surffikoulut ja surffimajoitukset ovat myös painottuneet pohjoisosaan Ribeira Granden alueelle. Täten olimme ottaneet meidän majoituksen alueelta ennakkoon. Meillä ei ollut omia lautoja mukana, vaan vuokrasimme laudat majoituksemme kautta useammiksi päiviksi.
Pieleen meni. Meille sopivat aallot olivatkin etelässä ja me olimme pohjoisessa. Ei auttanut kuin soittaa vähän tilavampaa taksia, ottaa laudat kyytiin ja huristella sillä etelään surffaamaan Populo-rannalle. Tietojemme mukaan sieltä ei voinut vuokrata lautoja. Etelässä odotti erittäin miellyttävät aallot ja hiekkaranta. Vaikka välillä kaatui aallolta, niin hiekkapohja ei sattunut. Kävimme useana päivänä surffaamassa etelässä. Etelässä merenpinta oli melko “lasinen” ja aallot olivat korkeudeltaan noin 1,5-metrisiä. On se vaan hienoa hommaa, kun aaltoja alkaa saamaan kiinni ja kuolemanpelko ei ole läsnä ihan koko ajan.
Pohjoisessa olisi ollut myös miellyttävät surffirannat, mutta tuuliolosuhteiden takia emme tällä kertaa siellä surffanneet.
Heinäkuun lopussa on todennäköisintä, että parhaat surffattavat aallot löytyvät saaren pohjoisosasta. Lisäksi surffimajoitusta etsiessä huomaa, että lautavuokraamot, surffikoulut ja surffimajoitukset ovat myös painottuneet pohjoisosaan Ribeira Granden alueelle. Täten olimme ottaneet meidän majoituksen alueelta ennakkoon. Meillä ei ollut omia lautoja mukana, vaan vuokrasimme laudat majoituksemme kautta useammiksi päiviksi.
Pieleen meni. Meille sopivat aallot olivatkin etelässä ja me olimme pohjoisessa. Ei auttanut kuin soittaa vähän tilavampaa taksia, ottaa laudat kyytiin ja huristella sillä etelään surffaamaan Populo-rannalle. Tietojemme mukaan sieltä ei voinut vuokrata lautoja. Etelässä odotti erittäin miellyttävät aallot ja hiekkaranta. Vaikka välillä kaatui aallolta, niin hiekkapohja ei sattunut. Kävimme useana päivänä surffaamassa etelässä. Etelässä merenpinta oli melko “lasinen” ja aallot olivat korkeudeltaan noin 1,5-metrisiä. On se vaan hienoa hommaa, kun aaltoja alkaa saamaan kiinni ja kuolemanpelko ei ole läsnä ihan koko ajan.
Pohjoisessa olisi ollut myös miellyttävät surffirannat, mutta tuuliolosuhteiden takia emme tällä kertaa siellä surffanneet.
Endurosafari
Reissun ehdoton high light!
Tämä oli reissun ehdoton highlight ja jopa vuoden kohokohta! Olin unelmoinut endurosafarista ulkomailla useasti, mutta yleensä unelmat olivat kaatuneet suhteettoman kalliisiin hintoihin. Tällä kertaa unelma toteutui täysin yllättäen, kun näimme mainoksen hostellilla. Laadukas enduropyörä, turvalliset varusteet ja opas neljäksi tunniksi vain 120 eurolla!
Ajoimme 120 kilometriä asfalttiteiden ulkopuolella. Oli aivan törkeän makeeta mennä tulivuoren rinnettä ylös ja alas. Teimme näin useita kertoja. Välillä oli vaan pakko pysähtyä katselemaan maisemia, koska koko saari oikeastaan näkyy tulivuoren huipulta silloin kun sää sen sallii. Olemme molemmat ajaneet katupyörillä aika paljon, mutta kummankaan mielestä katupyörillä ajo ei ole läheskään yhtä siistiä kuin tämä. Olin unelmoinut ihan syystä.
Olen useasti katsonut hiukan vastaavanlaisia endurosafareita sekä Itä-Euroopan että Pohjois-Afrikan alueelta. Sillä oletuksella, että mainittujen alueiden safarien luulisi olevan halvimpia mahdollisia. Sen takia ne ovat jääneet tekemättä, koska hinnat ovat aina lähteneet muistaakseni 600 eurosta ylöspäin. Eli tämä oli tosi edullinen! Yrittäjä kysyi meiltä safarin päätteeksi, mitä mieltä olimme kokonaisuudesta. Sanoimme, että aivan ehdottomasti rahansa arvoinen. Lisäksi sanoimme, että tästä olisi voinut pyytää jopa hiukan enemmän rahaa. Olemme pahoillamme, jos joudutte tästä johtuen maksamaan enemmän.
Tämä oli reissun ehdoton highlight ja jopa vuoden kohokohta! Olin unelmoinut endurosafarista ulkomailla useasti, mutta yleensä unelmat olivat kaatuneet suhteettoman kalliisiin hintoihin. Tällä kertaa unelma toteutui täysin yllättäen, kun näimme mainoksen hostellilla. Laadukas enduropyörä, turvalliset varusteet ja opas neljäksi tunniksi vain 120 eurolla!
Ajoimme 120 kilometriä asfalttiteiden ulkopuolella. Oli aivan törkeän makeeta mennä tulivuoren rinnettä ylös ja alas. Teimme näin useita kertoja. Välillä oli vaan pakko pysähtyä katselemaan maisemia, koska koko saari oikeastaan näkyy tulivuoren huipulta silloin kun sää sen sallii. Olemme molemmat ajaneet katupyörillä aika paljon, mutta kummankaan mielestä katupyörillä ajo ei ole läheskään yhtä siistiä kuin tämä. Olin unelmoinut ihan syystä.
Olen useasti katsonut hiukan vastaavanlaisia endurosafareita sekä Itä-Euroopan että Pohjois-Afrikan alueelta. Sillä oletuksella, että mainittujen alueiden safarien luulisi olevan halvimpia mahdollisia. Sen takia ne ovat jääneet tekemättä, koska hinnat ovat aina lähteneet muistaakseni 600 eurosta ylöspäin. Eli tämä oli tosi edullinen! Yrittäjä kysyi meiltä safarin päätteeksi, mitä mieltä olimme kokonaisuudesta. Sanoimme, että aivan ehdottomasti rahansa arvoinen. Lisäksi sanoimme, että tästä olisi voinut pyytää jopa hiukan enemmän rahaa. Olemme pahoillamme, jos joudutte tästä johtuen maksamaan enemmän.
Sete Citades ja Ponta da Ferraria
Avoautolla ympäri saarta
Hyvin nopeasti tulimme tulokseen, että saareen tutustuminen on nokkelinta autolla. Hostellista kysyimme vinkkiä mistä autoa voisi vuokrata. Kävimme muutaman vuokraamon läpi ja löysimme pikku Fiat-avoauton ja valinta oli tehty.
Seuraavana päivänä haimme auton ja lähdimme kiertämään saarta. Saaren yksi pääkohteista on Sete Citades -tulivuori ja sen tarjoamat näköalareitit, joten suuntasimme sinne. Pääsimme todistamaan jännää sääilmiötä. Taivas oli muuten lähes sininen, mutta pilvet kerääntyivät tulivuoren rinteille. Ylhäällä ei nähnyt kuin vähän eteenpäin, ja täydelliset valokuvat jäivät haaveeksi.
Päätimme lähteä takaisin alhaalle kirkkaan taivaan alle ja suuntasimme kohti vulkaanista meriallasta saaren länsiosaan (Ponta da Ferraria). Allas oli suorassa yhteydessä mereen, mutta se oli lämpötilaltaan miellyttävän kädenlämpöinen. Tämmöiset tulivuoriin liittyvät erikoisuudet ovat uskomattomia suomalaiselle! Piristävän uinnin jälkeen ajoimme tulivuoren vielä ylös, jolloin pilvet myös hiukan rakoilivat. Jyriä lainaten, saimme “one million dollar”-valokuvat otettua.
Seuraavana päivänä kävimme saaren keskiosan tulivuorilla ja siihen liittyvillä upeilla vesiputouksilla. Paikalliset ruuhkat syntyivät lehmistä.
Hyvin nopeasti tulimme tulokseen, että saareen tutustuminen on nokkelinta autolla. Hostellista kysyimme vinkkiä mistä autoa voisi vuokrata. Kävimme muutaman vuokraamon läpi ja löysimme pikku Fiat-avoauton ja valinta oli tehty.
Seuraavana päivänä haimme auton ja lähdimme kiertämään saarta. Saaren yksi pääkohteista on Sete Citades -tulivuori ja sen tarjoamat näköalareitit, joten suuntasimme sinne. Pääsimme todistamaan jännää sääilmiötä. Taivas oli muuten lähes sininen, mutta pilvet kerääntyivät tulivuoren rinteille. Ylhäällä ei nähnyt kuin vähän eteenpäin, ja täydelliset valokuvat jäivät haaveeksi.
Päätimme lähteä takaisin alhaalle kirkkaan taivaan alle ja suuntasimme kohti vulkaanista meriallasta saaren länsiosaan (Ponta da Ferraria). Allas oli suorassa yhteydessä mereen, mutta se oli lämpötilaltaan miellyttävän kädenlämpöinen. Tämmöiset tulivuoriin liittyvät erikoisuudet ovat uskomattomia suomalaiselle! Piristävän uinnin jälkeen ajoimme tulivuoren vielä ylös, jolloin pilvet myös hiukan rakoilivat. Jyriä lainaten, saimme “one million dollar”-valokuvat otettua.
Seuraavana päivänä kävimme saaren keskiosan tulivuorilla ja siihen liittyvillä upeilla vesiputouksilla. Paikalliset ruuhkat syntyivät lehmistä.
Azorit–Helsinki
Paluu ja jatkolennolta myöhästyminen
Paluun aika koitti viikon reissun jälkeen. Viikko tuntui optimaaliselta ajalta suhteellisen pienellä Sao Miguelin saarella. Paluureitti oli sama, mutta tällä kertaa vain tunnin vaihtoajalla Lissabonissa. Kun olimme odottaneet yli kolme varttia Sao Miguelin kentällä lähtöä, aloimme tajuamaan, että emme tule ehtimään jatkolennolle. Välittömästi päätimme, että ei anneta tämän pilata meidän reissua, ja otetaan tästäkin ilo irti. Ja niinhän siinä sitten kävi. Saavuimme Lissaboniin samaan aikaan kun Helsingin lento lähti. Kello oli lähes puoliyön - mitäs nyt?
Kävimme tiedustelemassa lentoyhtiön palvelutiskiltä miten toimitaan. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme lennot seuraavalle aamulle Brysselin kautta ja lentoyhtiö tarjosi yön lähihotellissa.
Seuraavana aamuna suuntasimme takaisin lentokentälle ja kohti Brysseliä. Lento lähti taas myöhässä ja vaihtoaika Brysselissä oli lyhyt. Naurettiin jo uudesta Brysselin seikkailusta, mutta ehdimme lopulta mukavasti. Kotiin palatessa lähetimme korvaushakemuksen myöhästymisestä 400 euroa matkustajaa kohden. Mielenkiinnolla odottelemme vastausta tähän, jota toistaiseksi ei ole toimitettu.
Paluun aika koitti viikon reissun jälkeen. Viikko tuntui optimaaliselta ajalta suhteellisen pienellä Sao Miguelin saarella. Paluureitti oli sama, mutta tällä kertaa vain tunnin vaihtoajalla Lissabonissa. Kun olimme odottaneet yli kolme varttia Sao Miguelin kentällä lähtöä, aloimme tajuamaan, että emme tule ehtimään jatkolennolle. Välittömästi päätimme, että ei anneta tämän pilata meidän reissua, ja otetaan tästäkin ilo irti. Ja niinhän siinä sitten kävi. Saavuimme Lissaboniin samaan aikaan kun Helsingin lento lähti. Kello oli lähes puoliyön - mitäs nyt?
Kävimme tiedustelemassa lentoyhtiön palvelutiskiltä miten toimitaan. Pienten neuvottelujen jälkeen saimme lennot seuraavalle aamulle Brysselin kautta ja lentoyhtiö tarjosi yön lähihotellissa.
Seuraavana aamuna suuntasimme takaisin lentokentälle ja kohti Brysseliä. Lento lähti taas myöhässä ja vaihtoaika Brysselissä oli lyhyt. Naurettiin jo uudesta Brysselin seikkailusta, mutta ehdimme lopulta mukavasti. Kotiin palatessa lähetimme korvaushakemuksen myöhästymisestä 400 euroa matkustajaa kohden. Mielenkiinnolla odottelemme vastausta tähän, jota toistaiseksi ei ole toimitettu.
