Tim
Lokakuinen Kroatia pääsi yllättämään meidät kirpakalla säällä, mutta Splitin Vanhakaupunki, saaristo ja visiitti Zagrebiin tarjosivat sitäkin enemmän kiinnostavaa kulttuuria ja hyvää ruokaa.
Kiireisen syksyn keskellä emme olleet mieheni kanssa jaksaneet suunnitella lomaa kovin yksityiskohtaisesti, joten löysä aikataulu antoi paljon mahdollisuuksia tutustua paikallisiin leikkipaikkoihin ja kaikkeen muuhun, mitä vastaan sattui tulemaan.
Itse rakastan vanhoja kaupunkeja ja kapeiden kujien loputonta tutkimista, ja mielessäni siinsivät myös Välimeren kirkkaat vedet ja lämpimät illat hyvän ja suht edullisen ruuan ja viinilasillisen äärellä. Ensisijaisesti kuitenkin halusimme kerrankin pitää perheloman ihan kolmestaan uutta maata tutkien, kun yleensä suuntaamme lomia viettämään mieheni kotimaahan.
6-vuotiaan sanoin tiivistettynä: oli tosi kivaa, mutta ihan liikaa kävelyä.
Helsinki–Split
Suora lento Välimeren lämpöön
Monesta virheestä oppineena tajusimme ottaa lennot keskellä päivää, kun sellainen kerrankin oli mahdollista. Aamu meni vetelehtiessä ja pakkaillessa, ihanaa kun kentälle ei tarvinnut mennä puoliunessa.
Olemme tottuneet matkaamaan pitkiä matkoja, koska toinen kotimme on Sansibarilla. Niinpä muutaman tunnin suora lento Splitiin tuntui luksukselta, ja ilman kommelluksia hurautimme hetkessä Helsinki-Vantaalta kohteeseen.
Saapuessamme Splitin lentokentälle oli sää lähes trooppinen: lomatunnelma alkoi heti astuttuamme ulos lämpimään, tuoksuvaan iltaan. Varman lomatunnelman tarjosi myös vastassa ollut taksikuski, joka huudatti paikallista musiikkia täysillä kurvaillessaan merimaisematietä kohti Splitin kaupunkia. Taksin järjestin majapaikkamme emännän kautta hintaan 33 euroa. En halunnut aloittaa lomaa taksin etsimisellä ja mahdollisella tinkimissessiolla tai tavaroiden raahaamisella asunnolle bussipysäkiltä – joskus nuorempana säästin joka käänteessä, mutta nykyään mukavuus on usein tärkempää.
Muutama tunti perille pääsyn jälkeen iski rankkasade ja elämäni upein ukkosmyrsky, joka ikävä kyllä laski lämpötilan loppulomaksi alle 20 asteen.
Monesta virheestä oppineena tajusimme ottaa lennot keskellä päivää, kun sellainen kerrankin oli mahdollista. Aamu meni vetelehtiessä ja pakkaillessa, ihanaa kun kentälle ei tarvinnut mennä puoliunessa.
Olemme tottuneet matkaamaan pitkiä matkoja, koska toinen kotimme on Sansibarilla. Niinpä muutaman tunnin suora lento Splitiin tuntui luksukselta, ja ilman kommelluksia hurautimme hetkessä Helsinki-Vantaalta kohteeseen.
Saapuessamme Splitin lentokentälle oli sää lähes trooppinen: lomatunnelma alkoi heti astuttuamme ulos lämpimään, tuoksuvaan iltaan. Varman lomatunnelman tarjosi myös vastassa ollut taksikuski, joka huudatti paikallista musiikkia täysillä kurvaillessaan merimaisematietä kohti Splitin kaupunkia. Taksin järjestin majapaikkamme emännän kautta hintaan 33 euroa. En halunnut aloittaa lomaa taksin etsimisellä ja mahdollisella tinkimissessiolla tai tavaroiden raahaamisella asunnolle bussipysäkiltä – joskus nuorempana säästin joka käänteessä, mutta nykyään mukavuus on usein tärkempää.
Muutama tunti perille pääsyn jälkeen iski rankkasade ja elämäni upein ukkosmyrsky, joka ikävä kyllä laski lämpötilan loppulomaksi alle 20 asteen.
Vanhankaupungin pohjoinen laita
Keskustamajoitus oli kätevä perhelomalle
Selaillessani majoitusvaihtoehtoja sain nopeasti selville, että Splitin keskustassa hotelleja on yllättävän vähän. Rantapaikkoja alueelta toki olisi löytynyt, mutta halusimme historiallisen keskustan ja talon charmia. Päädyimme lopulta vuokraamaan majoituksen Vanhankaupungin pohjoiselta laidalta, turistialueen laitamilta.
Kuvissa majapaikkamme oli valoisa ja modernisti varusteltu, ikkunasta näkyi maisema pittoreskille kadulle. Se olikin totta, mutta näkymää todellisuudessa hallitseva valtava parkkiaukio oli kätevästi rajattu kuvasta ulos. Emme ehkä saaneet ihan sitä mitä kuvittelimme, mutta kaikki toimi ja tilaa oli riittämiin. Laaja näköala tuli todelliseen tarpeeseen kun upea ukkosmyrsky iski Splitiin, saimme ihastella omasta ikkunasta salamointia kaupungin yllä. Oli mukavaa, että käytössämme oli keittiö, varsinkin iltaisin, jos Aarrea ei enää houkuttanut lähteä ravintolaan syömään.
Majoituksemme oli Ul. Petra Svačićalla, sieltä käveli muutamassa minuutissa Vanhankaupungin kivikujille ja silti öisin oli hiljaista, toisin kuin aivan keskustassa. Ja aivan läheltä löytyi kahviloita ja ihania leipomoita, joista saattoi hakea vaikkapa tuoreita burek-piirakoita välipalaksi. Suoraan kotikadulta sai myös sesongin suosikkeja, paahdettuja kastanjoita.
Selaillessani majoitusvaihtoehtoja sain nopeasti selville, että Splitin keskustassa hotelleja on yllättävän vähän. Rantapaikkoja alueelta toki olisi löytynyt, mutta halusimme historiallisen keskustan ja talon charmia. Päädyimme lopulta vuokraamaan majoituksen Vanhankaupungin pohjoiselta laidalta, turistialueen laitamilta.
Kuvissa majapaikkamme oli valoisa ja modernisti varusteltu, ikkunasta näkyi maisema pittoreskille kadulle. Se olikin totta, mutta näkymää todellisuudessa hallitseva valtava parkkiaukio oli kätevästi rajattu kuvasta ulos. Emme ehkä saaneet ihan sitä mitä kuvittelimme, mutta kaikki toimi ja tilaa oli riittämiin. Laaja näköala tuli todelliseen tarpeeseen kun upea ukkosmyrsky iski Splitiin, saimme ihastella omasta ikkunasta salamointia kaupungin yllä. Oli mukavaa, että käytössämme oli keittiö, varsinkin iltaisin, jos Aarrea ei enää houkuttanut lähteä ravintolaan syömään.
Majoituksemme oli Ul. Petra Svačićalla, sieltä käveli muutamassa minuutissa Vanhankaupungin kivikujille ja silti öisin oli hiljaista, toisin kuin aivan keskustassa. Ja aivan läheltä löytyi kahviloita ja ihania leipomoita, joista saattoi hakea vaikkapa tuoreita burek-piirakoita välipalaksi. Suoraan kotikadulta sai myös sesongin suosikkeja, paahdettuja kastanjoita.
Vanhakaupunki
Splitin vanhan keskustan hurmaa
Asuimme aikanaan Sansibarin Stone Townissa, joten Split tuntui todella kotoisalta kapeine kivikujineen. Käytimmekin hurjan paljon aikaa vain kaupungilla harhailuun, ja jo ensimmäisenä päivänä Aarre aavisti, että tästä tulee taas kävelyloma. Tällä tekniikalla löysimme kiinnostavia naapurustoja myös ydinkeskustan ulkopuolelta, esimerkiksi pelkistä turistien apartamentoista täyttyvän pittoreskin Marjan-kukkulan.
Splitin vanha keskusta on lopulta aika pieni, mutta täynnä paikallisia kauppoja joita voi kyllä koluta useammankin päivän - vaatteita, koruja, katuruokaa, elintarvikkeita. Tuomisiksi kotiin hankimme esimerkiksi herkullista hunajalikööriä. Lapsen kanssa Split on helppo ja turvallisen tuntuinen kohde, ja toinen toistaan herkullisempia jäätelöitä ja kakkuja löytyi joka kulmalta.
Tutustuimme hiukan kaupungin historiaan ja kävimme suositussa Saint Dominuksen katedraalissa ja sen pienessä museossa. Etnografinen museo olisi myös kiinnostanut, mutta tässä vaiheessa lapsi ei enää jaksanut koluta näyttelyitä, vaikkakin ulkona päivystäneet sotilaspukuihin pukeutuneet historianopiskelijat kiehtoivatkin häntä. Näitä opiskelijoita puolestaan kiinnosti meidän perheemme ja mieheni juuret niin paljon, että jäimme juttelemaan pidemmäksikin toviksi. Muita afrikkalaisia turisteja näkyi nimittäin Splitissä varsin vähän.
Keskustasta löytyy ravintoloita pikaruuasta Michelin-tähden paikkoihin. Perus tursitipaikkoja pizzoineen ja pastoineen löytyy myös, ja saa niistä välimerellisiä erikoisuuksiakin kuten mustaa risottoa, jonka väri tulee mustekalan musteesta. Tällä matkalla keskityimme enemmän helppoon ja nopeaan, mutta jos teemme uuden visiitin varaisin varmasti pöydän jostain hienommasta paikasta ainakin yhdeksi illaksi.
Asuimme aikanaan Sansibarin Stone Townissa, joten Split tuntui todella kotoisalta kapeine kivikujineen. Käytimmekin hurjan paljon aikaa vain kaupungilla harhailuun, ja jo ensimmäisenä päivänä Aarre aavisti, että tästä tulee taas kävelyloma. Tällä tekniikalla löysimme kiinnostavia naapurustoja myös ydinkeskustan ulkopuolelta, esimerkiksi pelkistä turistien apartamentoista täyttyvän pittoreskin Marjan-kukkulan.
Splitin vanha keskusta on lopulta aika pieni, mutta täynnä paikallisia kauppoja joita voi kyllä koluta useammankin päivän - vaatteita, koruja, katuruokaa, elintarvikkeita. Tuomisiksi kotiin hankimme esimerkiksi herkullista hunajalikööriä. Lapsen kanssa Split on helppo ja turvallisen tuntuinen kohde, ja toinen toistaan herkullisempia jäätelöitä ja kakkuja löytyi joka kulmalta.
Tutustuimme hiukan kaupungin historiaan ja kävimme suositussa Saint Dominuksen katedraalissa ja sen pienessä museossa. Etnografinen museo olisi myös kiinnostanut, mutta tässä vaiheessa lapsi ei enää jaksanut koluta näyttelyitä, vaikkakin ulkona päivystäneet sotilaspukuihin pukeutuneet historianopiskelijat kiehtoivatkin häntä. Näitä opiskelijoita puolestaan kiinnosti meidän perheemme ja mieheni juuret niin paljon, että jäimme juttelemaan pidemmäksikin toviksi. Muita afrikkalaisia turisteja näkyi nimittäin Splitissä varsin vähän.
Keskustasta löytyy ravintoloita pikaruuasta Michelin-tähden paikkoihin. Perus tursitipaikkoja pizzoineen ja pastoineen löytyy myös, ja saa niistä välimerellisiä erikoisuuksiakin kuten mustaa risottoa, jonka väri tulee mustekalan musteesta. Tällä matkalla keskityimme enemmän helppoon ja nopeaan, mutta jos teemme uuden visiitin varaisin varmasti pöydän jostain hienommasta paikasta ainakin yhdeksi illaksi.
Stari Grad
Hvarin saaren vähemmän tunnettu puoli
Ainakin yksi päivä kannattaa käyttää saarten tutkimiseen! Meillä oli onni tuntea Hvarin saarella kesänsä viettävä suomalais-kroatialainen pariskunta Marja ja Pavel, ja siksi suuntasimmekin Hvarin saaren vähemmän tunnettuun kaupunkiin Stari Gradiin.
Visiitti niin Stari Gradiin kuin Hvarin kaupunkiinkin onnistuu helposti hyvien lauttayhteyksien avulla. Jardolinjan autolautta mahdollisti koko päivän saarella olon, kun lähdimme ensimmäisellä lautalla ja palasimme viimeisellä.
Myös Stari Grad oli täynnä ihania pikkukatuja, mutta siellä vallitsi viehättävä pikkukaupungin tunnelma. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja vaihtavan poskipusuja ja kuulumisia kaupungilla. Sesongin ollessa lopussaan ei muita matkailijoita juuri näkynyt, mutta muutama ravintola, käsityökauppa ja ateljee oli edelleen auki. Pääsimme tutustumaan taiteilija Zoran Tadicin kiehtovaan työhuoneeseen, jossa hän esitteli meille painajaismaisen kauniita orgaanisista löytömateriaaleista tehtyjä veistoksiaan. Ehdimme myös piipahtaa 1500-luvun alussa eläneen runoilijan residenssinä toimineessa palatsissa.
Marjan ja Pavelin luona saimme kuvan siitä, mitä saaren elämä parhaimmillaan on. Kalan oli kalastanut naapuri, oliiviöljy ja viini olivat myös naapureiden tuottamia, marketista haimme tuoreen leivän. Perunat höystettiin saaren yrteillä ja kala grillattiin ulkona. Se oli koko matkan herkullisin ateria.
Stari Grad on täydellinen päivämatkakohde, mutta varmasti siellä viihtyisi pidempäänkin rantakahviloissa rentoutuen ja nauttien autenttisesta pikkukaupungin tunnelmasta. Hvarin saarelta löytyy runaasti kauniita rantoja, kukkuloita ja historiallisia kohteita, joten sen tutkimiseen voisi hyvin varata vaikka viikon!
Ainakin yksi päivä kannattaa käyttää saarten tutkimiseen! Meillä oli onni tuntea Hvarin saarella kesänsä viettävä suomalais-kroatialainen pariskunta Marja ja Pavel, ja siksi suuntasimmekin Hvarin saaren vähemmän tunnettuun kaupunkiin Stari Gradiin.
Visiitti niin Stari Gradiin kuin Hvarin kaupunkiinkin onnistuu helposti hyvien lauttayhteyksien avulla. Jardolinjan autolautta mahdollisti koko päivän saarella olon, kun lähdimme ensimmäisellä lautalla ja palasimme viimeisellä.
Myös Stari Grad oli täynnä ihania pikkukatuja, mutta siellä vallitsi viehättävä pikkukaupungin tunnelma. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja vaihtavan poskipusuja ja kuulumisia kaupungilla. Sesongin ollessa lopussaan ei muita matkailijoita juuri näkynyt, mutta muutama ravintola, käsityökauppa ja ateljee oli edelleen auki. Pääsimme tutustumaan taiteilija Zoran Tadicin kiehtovaan työhuoneeseen, jossa hän esitteli meille painajaismaisen kauniita orgaanisista löytömateriaaleista tehtyjä veistoksiaan. Ehdimme myös piipahtaa 1500-luvun alussa eläneen runoilijan residenssinä toimineessa palatsissa.
Marjan ja Pavelin luona saimme kuvan siitä, mitä saaren elämä parhaimmillaan on. Kalan oli kalastanut naapuri, oliiviöljy ja viini olivat myös naapureiden tuottamia, marketista haimme tuoreen leivän. Perunat höystettiin saaren yrteillä ja kala grillattiin ulkona. Se oli koko matkan herkullisin ateria.
Stari Grad on täydellinen päivämatkakohde, mutta varmasti siellä viihtyisi pidempäänkin rantakahviloissa rentoutuen ja nauttien autenttisesta pikkukaupungin tunnelmasta. Hvarin saarelta löytyy runaasti kauniita rantoja, kukkuloita ja historiallisia kohteita, joten sen tutkimiseen voisi hyvin varata vaikka viikon!
Zagreb
Junalla määränpäähän
Halusimme kovasti nähdä myös Kroatian pääkaupungin Zagrebin, jossa itse olen joskus interreilillä käynyt vain vaihtamassa junaa. Tälläkin kerralla päädyimme junan kyytiin, ja parhaimmillaan sen kyydissä otti korkeissa kurveissa mahanpohjasta.
Zagreb on 3–8 tunnin päässä Splitistä maata pitkin, kulkuvälineestä riippuen. Niinpä päädyimme myös yöpymään kaupungissa, matkan teeman mukaan vuokraamalla asunnon. Tällä kertaa ei tullut pettymystä, sillä pienessä keskustakaksiossa kaikki oli viimeisen päälle laitettua ja siistiä – ja silti Splitiä edullisempaa! Asunto oli Wieniä muistuttavassa uudemmassa keskustassa eli “alakaupungissa”, Trg Republike Hrvatske -kadulla, jonka läheisyydestä löytyy iso museoiden ja esittävän taiteen keskittymä. Voi kunpa iltoja olisi ollut enemmän!
Zagrebilla on monet kasvot, ja taisimme nähdä niistäkin vain pienet vilkaisut. Vanhimman kaupunginosan, eli rinteessä sijaitsevan “yläkaupungin”, lukuisat pikkukujat olivat turistien suosiossa ja putiikkien, ravintoloiden ja baarien täyttämät. Keskiaikainen tunnelma oli parhaimmillaan Pyhän Markin kirkon eteedessä, johon osuimme samaan aikaan perinnemusiikkia soittavan yhtyeen kanssa ja pääsimme hiukan tanssimaankin.
Zagrebista löytyy kivoja (vegaanisiakin) brunssipaikkoja ja kaikenlaisia museoita joka kulman takaa. Osuimme myös pieneen puistoon, jossa nuoriso oli kokoontunut spontaanin oloisesti musisoimaan ja mieleeni jäikin varsin taiteellinen ja elävä Zagreb, jonne haluan ehdottomasti uudestaankin.
Kulkuvälineenä Zagrebissa liikkuessa käytimme ratikkaa ja taksia sovelluksen kautta. Saapuessamme juna-asemalle taksikokemus oli kurja, sillä kuski koitti uskotella muutaman korttelin matkan hinnaksi lähes 30 euroa. Jouduimme nappaamaan laukkumme takaisin auton takaluukusta ja jättämään sadattelevan kuskin omaan arvoonsa, onneksi matka taittui kävellenkin.
Halusimme kovasti nähdä myös Kroatian pääkaupungin Zagrebin, jossa itse olen joskus interreilillä käynyt vain vaihtamassa junaa. Tälläkin kerralla päädyimme junan kyytiin, ja parhaimmillaan sen kyydissä otti korkeissa kurveissa mahanpohjasta.
Zagreb on 3–8 tunnin päässä Splitistä maata pitkin, kulkuvälineestä riippuen. Niinpä päädyimme myös yöpymään kaupungissa, matkan teeman mukaan vuokraamalla asunnon. Tällä kertaa ei tullut pettymystä, sillä pienessä keskustakaksiossa kaikki oli viimeisen päälle laitettua ja siistiä – ja silti Splitiä edullisempaa! Asunto oli Wieniä muistuttavassa uudemmassa keskustassa eli “alakaupungissa”, Trg Republike Hrvatske -kadulla, jonka läheisyydestä löytyy iso museoiden ja esittävän taiteen keskittymä. Voi kunpa iltoja olisi ollut enemmän!
Zagrebilla on monet kasvot, ja taisimme nähdä niistäkin vain pienet vilkaisut. Vanhimman kaupunginosan, eli rinteessä sijaitsevan “yläkaupungin”, lukuisat pikkukujat olivat turistien suosiossa ja putiikkien, ravintoloiden ja baarien täyttämät. Keskiaikainen tunnelma oli parhaimmillaan Pyhän Markin kirkon eteedessä, johon osuimme samaan aikaan perinnemusiikkia soittavan yhtyeen kanssa ja pääsimme hiukan tanssimaankin.
Zagrebista löytyy kivoja (vegaanisiakin) brunssipaikkoja ja kaikenlaisia museoita joka kulman takaa. Osuimme myös pieneen puistoon, jossa nuoriso oli kokoontunut spontaanin oloisesti musisoimaan ja mieleeni jäikin varsin taiteellinen ja elävä Zagreb, jonne haluan ehdottomasti uudestaankin.
Kulkuvälineenä Zagrebissa liikkuessa käytimme ratikkaa ja taksia sovelluksen kautta. Saapuessamme juna-asemalle taksikokemus oli kurja, sillä kuski koitti uskotella muutaman korttelin matkan hinnaksi lähes 30 euroa. Jouduimme nappaamaan laukkumme takaisin auton takaluukusta ja jättämään sadattelevan kuskin omaan arvoonsa, onneksi matka taittui kävellenkin.
Illuusioiden museo
Kohde lapsen ehdoilla
Emme olleet kauaa Zagrebissa, joten valitsimme päivän museokohteen huolella ja lapsen ehdoin. Niinpä päädyimme Illuusioiden museoon (Muzej Iluzija), kuten moni muukin lapsiperhe läheltä ja kaukaa. Taisi joukossa olla yksi lasten synttäriporukkakin.
Sympaattisessa vanhassa talossa Zagrebin keskustassa sijainnut museo osoittautui varsin hauskaksi kokemukseksi! Viivyimme museossa yli tunnin eikä pitkästyminen vaivannut lastakaan. Hintakin oli kohtuullinen, aikuisten pääsylippu oli noin seitsemän euroa ja lasten nelisen euroa.
Illuusioiden museo on interaktiivinen paikka, jossa pääsee nyrjäyttämään aivonsa monella eri tavalla. Näyttely leikkii mittasuhteilla, harhoilla ja erilaisilla muilla installaatioilla, joita aivomme tulkitsevat todellisuudesta poikkeavalla tavalla – eli luoden illuusion. Suoralta näyttävä, mutta todellisuudessa kalteva huone oli tasapainoaistilleni lähes liikaa! Museo on todellinen valokuvauksen ystävän paikka, sillä moni teos oli tarkoitettu nimenomaan kaverin kanssa kuvattavaksi.
Museossa oli myös kiva pieni kauppa, josta ostimme esimerkiksi kolmiulotteisen puisen palapelin. Se tosin osoittautui niin vaikeaksi, että kukaan meistä ei ole vieläkään saanut sitä uudelleen kootuksi! Hyvää viihdettä kuitenkin lennolle.
Emme olleet kauaa Zagrebissa, joten valitsimme päivän museokohteen huolella ja lapsen ehdoin. Niinpä päädyimme Illuusioiden museoon (Muzej Iluzija), kuten moni muukin lapsiperhe läheltä ja kaukaa. Taisi joukossa olla yksi lasten synttäriporukkakin.
Sympaattisessa vanhassa talossa Zagrebin keskustassa sijainnut museo osoittautui varsin hauskaksi kokemukseksi! Viivyimme museossa yli tunnin eikä pitkästyminen vaivannut lastakaan. Hintakin oli kohtuullinen, aikuisten pääsylippu oli noin seitsemän euroa ja lasten nelisen euroa.
Illuusioiden museo on interaktiivinen paikka, jossa pääsee nyrjäyttämään aivonsa monella eri tavalla. Näyttely leikkii mittasuhteilla, harhoilla ja erilaisilla muilla installaatioilla, joita aivomme tulkitsevat todellisuudesta poikkeavalla tavalla – eli luoden illuusion. Suoralta näyttävä, mutta todellisuudessa kalteva huone oli tasapainoaistilleni lähes liikaa! Museo on todellinen valokuvauksen ystävän paikka, sillä moni teos oli tarkoitettu nimenomaan kaverin kanssa kuvattavaksi.
Museossa oli myös kiva pieni kauppa, josta ostimme esimerkiksi kolmiulotteisen puisen palapelin. Se tosin osoittautui niin vaikeaksi, että kukaan meistä ei ole vieläkään saanut sitä uudelleen kootuksi! Hyvää viihdettä kuitenkin lennolle.
Split–Helsinki
Kroatian leudosta syksystä takaisin Suomen pimeyteen
Kroatian valo ja lämpö toivat hyvän piristyksen keskelle syksyä. 2019–2020 talvi muistetaan ainakin Helsingissä “puolen vuoden marraskuuna”, joten matka toi sentään vähän kirkkautta tämän koettelemuksen kestämiseen. Paluulento viuhahti ohi nopeasti ja ilman suurempia kommelluksia.
Ei mennyt kauaa kun Aarre jo suunnitteli seuraavaa matkaa Kroatiaan – ehkä sitten joskus! Ja minun puolestani ihan mielellään taas syksyllä, sillä pidin ruuhkattomista ravintoloista ja miedosta syyssäästä. Seuraavaksi varaisin matkan ehkä kuitenkin syyskuussa lokakuun sijaan, jotta pääsisi nauttimaan Välimeren lämpimistä terassi-illoista. Minulla ei ole suurta kaipuuta ranta-elämään, sen sijaan meri-ja vuorimaisemat koen aina elähdyttävinä, ja niitä Kroatiassa riittää. Seuraavalla matkalla voisin kuvitella oleskelevani pienemmissä paikoissa, kuten vuoristossa ja saarella, sillä Kroatian luontoon tutustuminen jäi tällä kaupunkimatkalla väliin.
Perheen kanssa on kivaa matkustaa ja nautin siitä, kun Aarre saa uusia kokemuksia ja oivalluksia. On myös hauskaa miettiä millaista matkaaminen yhdessä on sitten kun hän on vanhempi. Voisimme tulla joskus Kroatiaan ja Balkanille vaikkapa yhdessä interreilaten!
Kroatian valo ja lämpö toivat hyvän piristyksen keskelle syksyä. 2019–2020 talvi muistetaan ainakin Helsingissä “puolen vuoden marraskuuna”, joten matka toi sentään vähän kirkkautta tämän koettelemuksen kestämiseen. Paluulento viuhahti ohi nopeasti ja ilman suurempia kommelluksia.
Ei mennyt kauaa kun Aarre jo suunnitteli seuraavaa matkaa Kroatiaan – ehkä sitten joskus! Ja minun puolestani ihan mielellään taas syksyllä, sillä pidin ruuhkattomista ravintoloista ja miedosta syyssäästä. Seuraavaksi varaisin matkan ehkä kuitenkin syyskuussa lokakuun sijaan, jotta pääsisi nauttimaan Välimeren lämpimistä terassi-illoista. Minulla ei ole suurta kaipuuta ranta-elämään, sen sijaan meri-ja vuorimaisemat koen aina elähdyttävinä, ja niitä Kroatiassa riittää. Seuraavalla matkalla voisin kuvitella oleskelevani pienemmissä paikoissa, kuten vuoristossa ja saarella, sillä Kroatian luontoon tutustuminen jäi tällä kaupunkimatkalla väliin.
Perheen kanssa on kivaa matkustaa ja nautin siitä, kun Aarre saa uusia kokemuksia ja oivalluksia. On myös hauskaa miettiä millaista matkaaminen yhdessä on sitten kun hän on vanhempi. Voisimme tulla joskus Kroatiaan ja Balkanille vaikkapa yhdessä interreilaten!
