Synkkä ja kaunis marraskuinen Edinburgh

Aikainen aamulento on lennättänyt meidät yhdessä hujauksessa Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin. Kuikuilemme taksin ikkunasta maisemaa ja se on juuri sellainen, mitä odotimmekin, paitsi että taivas hehkuu sinisenä ja aurinko paistaa silmiin. Säätiedotus kertoo, että saamme kyllä sateitakin, joten otamme kaiken ilon irti kirkkaasta säästä ottaessamme ensikosketusta Edinburghin ikivanhasta tunnelmasta. Korkeuserot tulevat pienoisena yllätyksenä, kun raahaamme matkalaukkujamme loputtomia portaita pitkin. Muuten tunnelma on juuri niin kodikas, ystävällinen ja aavemaisen seesteinen kuin mitä Skotlannilta toivoimmekin.

Hotellimme sijaitsee aivan Waverleyn juna-aseman vieressä uuden ja vanhan Edinburghin rajalla, mikä osoittautuu mitä loistavimmaksi paikaksi majoittua. Kävellen on lyhyt matka kaikkialle ja kaupunki on helppo ottaa haltuun jalan. Julkisiinkin olisi tästä lyhyt matka, osuisipa valintamme sitten junaan tai bussiin. Tällä kertaa meille riittää kuitenkin kävely, mikä onkin paras tapa aistia kaupungin tunnelmaa.

Juna-aseman läheisyys oli arveluttanut hieman etukäteen, mutta olo ei ole kertaakaan matkan aikana turvaton, vaikka liikummekin aseman läheisyydessä myös yöaikaan.

Vedän vettähylkivän takkini hupun päähän. Sateenvarjokin minulla on, mutta huppu suojaa paremmin ylhäällä linnan luona käyvältä tuulelta.

Olemme tallustelleet halki sateisen Edinburghin sen vanhoja mukulakivikatuja pitkin ja nyt edessämme aukeaa maisemat alas kaupunkiin. Toteamme yhteen ääneen, ettei sade haittaa lainkaan. Täällä se kuuluu asiaan tuoden skotlantilaiseen maisemaan siihen täydellisesti sopivaa utua, harmautta ja synkkää mystiikkaa. Sateesta huolimatta marraskuinen Edinburgh on lämmin, tai ehkä me olemme vaan osanneet pukeutua oikein. Lämpöä tuo myös joulutunnelma, jota lukuisat koristeet ja valoin koristellut kadut luovat kaupungille.

Pitäähän sitä nyt maistaa. Skottilaista perinneherkkua haggista, joka valmistetaan lampaan mahalaukussa ja joka pitää sisällään sisäelimiä, kaurahiutaleita, ihraa, sipulia ja mausteita. Erään legendan mukaan haggis tehdään haggiseläimestä, joka tuijottaa meitä pehmolelun muodossa Haggis Box -ravintolan seinällä. Lantun, perunamuussin ja sinapilla maustetun viskikastikkeen kanssa tarjoiltava haggis saapuu pöytäämme. Maistamme sitä hieman epäluuloisina ja yllätymme iloisesti. Tämähän on hyvää! Haggis sopii hyvin suomalaiseen makuun tuoden mieleen etäisesti joulun ja erilaiset perunamuussin kanssa tarjoiltavat lohturuoat. Haarukoimme lautasen tyhjäksi ja mietimme voisiko sen nuolla puhtaaksi. Haggis osoittautuu yhdeksi reissumme parhaista ruoista. Kukapa olisi uskonut!

https://www.thehaggisbox.com/

Kuljemme skottilaisen herrasmiehen perässä portaita alaspäin kohti kosteita ja pimeitä kellarikerroksia. Olemme ilmoittautuneet aloittelijoille sopivaan viskitastingiin ja saaneet huomata olevamme illan ainoat osallistujat. Niinpä istahdamme keskenämme maanalaisen luolamaisen huoneen pöytään ja odotamme mitä tuleman pitää. Oppaamme maistattaa meillä neljää eri viskiä Skotlannin eri viskialueilta. Hän kertoilee tarinoita skottiviskien maailmasta ja yllätyn kun huomaan, että viskiä vihaava Jenna tyhjentää lasinsa nopeammin kuin minä, todeten sen olevan hyvää. Oppaamme myöntää valinneensa tastingiin helppoja viskejä, mutta ihmettelemme silti, miten hyviltä ne maistuvat oikealla tekniikalla maisteltuina, tarinoiden kera ja sopivan hämyisessä tunnelmassa.

https://www.thelostclose.com/

Päivä alkaa kääntyä jo iltapäivän puolelle, kun kuljemme pitkin uuden Edinburghin kävelykatua. Jos vanhaankaupunkiin sopii sateinen tunnelma, on kirkas sää omiaan kaupungin uudemmille kaduille. Etsimme katseellamme Mussel Inn -nimistä ravintolaa nälkä vatsassa kurnien. Olemme kuulleet kehuja paikan simpukoista, joita tilaamme marokkolaisittain maustettuina. Simpukat ovat kenties parhaat koskaan syömämme. Ne on maustettu taidokkaasti niin, että sopiva tymäkkyys tulee läpi, mutta mausteet eivät peitä simpukoiden omaa makua. Myös osterit ovat herkkua. Tilaamme niitä kahdella tapaa, emmekä osaa päättää ovatko perinteiset tuoreet parempia kuin juuston ja pekonin kanssa kevyesti grillatut. Viimeistelemme myöhäisen lounaamme espresso martineilla, joiden voimalla suuntaamme tuliaisostoksille.

https://www.mussel-inn.com/

Katseeni kiinnittyy pienen koiran hahmoon. Greyfriars Bobby lienee Skotlannin kuuluisin koira, joka vaelteli tarinan mukaan isäntänsä haudan läheisyydessä 14 vuotta, kunnes kuoli itsekin. Pienen terrierin muistomerkin luota jatkamme matkaamme peremmälle hiljaisen hautausmaan käsinkosketeltavan aavemaiseen tunnelmaan, joka on kuitenkin samalla hämmentävän rauhoittava. Edinburgh on täynnä kummitustarinoita ja Greyfriars Kirkyardillakin uskotaan kummittelevan. Tänä sateisen harmaana päivänä hautausmaan tunnelma on kuitenkin enemmänkin kaunis kuin pelottava. Vaeltelemme hiljaisella hautausmaalla, luemme vanhojen hautakivien tekstejä, katselemme ympärillemme ja puhumme Harry Potterista, joka tulee väkisinkin mieleen Edinburghissa kulkiessa.

Musiikki kuuluu jo kauas, kun kuljemme kohti majapaikkaamme aivan Waverleyn juna-aseman tuntumassa. Olemme heittäneet ilmoille ajatuksen käydä yömyssyillä alakerran pienessä pubissa, mikäli siellä on livemusiikkia. Onhan siellä. Alec Baldwinin näköinen trubaduuri esiintyy kitaransa kanssa ikkunan edessä ja koko pubi heiluu musiikin tahtiin. Tupa on täynnä ja seisomapaikkaakin saa hetken etsiä. Sopu kuitenkin sijaa antaa ja iloinen fiilis vie mennessään. Tämä on juuri sitä skottilaista pubitunnelmaa, jota olemme etsineet, tuumimme kun hytkymme musiikin tahtiin pitkät tuopit käsissämme. Pieni pubi, väki kylki kyljessä laulamassa trubaduurin tahtiin ja jokaisen kasvoilla loistaa iloinen ilme.

Aamulennolle tallustelee kaksi väsynyttä, mutta onnellista reissaajaa. Ärhäkkä flunssa on iskemässä minuun ja saa korvani särkemään lennolla. Siitä huolimatta hymyilyttää, kun muistelemme marraskuista Edinburghia ja kaikkia tunnelmallisia hetkiä reissullamme. Olemme nauraneet matkan aikana niin paljon, että vatsalihaksiin sattuu ja saaneet Skotlannilta juuri sitä, mitä siltä toivoimmekin. Synkkää ja aavemaista marraskuun tunnelmaa, kiireettömiä hetkiä kauniissa vanhassa kaupungissa, uusia elämyksiä, iloisia yllätyksiä ja oppejakin ainakin viskitastingin muodossa.