Valokuvaavan kokin roadtrip Keski-Euroopassa

Vietimme jouluaaton koti-Suomessa ja jo joulupäivän aamuna suuntasimme miesystäväni kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkamme vei Finnairin siivin kuvauslomalle Amsterdamiin. Emme kuitenkaan jääneet vain Hollantiin, vaan vuokrasimme auton ja jatkoimme Hollannista matkaa Belgian läpi aina Ranskaan asti. Keskieurooppalainen ajokulttuuri sopi minulle pääkaupunkiseutulaisena hyvin, sillä liikenne oli reipasta eikä sunnuntaiajelijoita kummemmin näkynyt. Moottoritiet olivat parhaillaan jopa kuusikaistaisia, mutta silti liikenne kulki sujuvasti.

Yövymme usein matkoillamme vain uusissa ja moderneissa hotelleissa, mutta joululomaksi halusimme valita myös tunnelmallisen majoituksen hieman kaupungin ulkopuolelta. Ensimmäiseksi hotelliksi valitsimme sijaintinsa perusteella Belgiassa, Antwerpenin rautatieaseman välittömässä läheisyydessä sijaitsevan NH Collection Antwerp Centren. Hotelli oli todella uusi ja moderni, rakennusmateriaalina oli käytetty paljon lasia. Aulassa tarjoiltiin pieniä leivonnaisia, sitruslohkoilla maustettua vettä ja kuumaa glögin tapaista juomaa. Illalla kävimme syömässä hotellin lähettyvillä olevassa italialaisessa ravintolassa Bella Vistassa. Ruoka oli erittäin hyvää, ja ruoan kanssa otimme tietysti talon viiniä. Hinta ei kuitenkaan ollut halvimmasta päästä, olimmehan kaupungin keskustassa. Seuraava hotellimme sijaitsi Ranskan puolella, Calaisin maaseudulla. Neljän tähden maalaisromanttinen Chateau de Cocove (eli Cocoven linna) oli koristeltu lämminhenkisesti joulua varten. Kävimme illalla syömässä hotellin fine dining -ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Ennen alkuruokaa tarjottiin “amuse bouche”, eli pari pientä coctailleipästä. Annokset olivat hyvin kauniita, mutta neutraalit maut tuottivat lievän pettymyksen. Linnahotellin huoneet olivat pieniä eikä niitä tainnut olla kymmentä enempää. Mutta se ei minua haitannut, sillä nautin maaseudun rauhasta ja siitä että hotellivieraita ei ollut satoja. Matkakumppanini sitä vastoin kärsi, hän nauttii kaupungin hälinästä, mutta välillä näinkin päin! Viimeisen yön vietimme Ramada by Wyndham Amsterdam Airport Schiphol hotellissa, joka oli noin puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Hotelli valikoitui siksi että se oli suhteellisen lähellä lentokenttää eikä kalleimmasta päästä. Huone oli iso ja siisti, juuri niin kuin kuvista kävi ilmi. Koska hotellimme sijaitsi sen verran kaukana Amsterdamin keskustasta, jouduimme ajamaan keskustaan autolla lähtiessamme ihmismassan sekaan ihailemaan jouluista kaupunkia.

Ensimmäisenä aamuna aamiaisen jälkeen kävimme pyörähtämässä kaupungilla. Antwerpenin keskusta oli aika epäsiisti ja roskakasoja oli siellä täällä. Kaiken lisäksi oli todella kylmä, sää oli muutaman asteen pakkasella. Emme siis viihtyneet Belgiassa pidempään, vaan pari korttelia kierrettyämme matka jatkui kohti Ranskaa. Antwerpenistä olisi päässyt isoa monikaistaista moottoritietä nopeasti seuraavaan paikkaan, mutta valitsimme kiertävän maisemareitin meren rantaa pitkin, sillä sieltä löytyisi varmasti kuvattavaa. Kuvausreissuilla haluan ottaa sellaisia kuvia, jotka voisivat löytyä minkä tahansa sisustusliikkeen valikoimasta. Uskoin että valkoiset hiekkarannat olisivat juuri sitä! Ajoimme rantaan ja jatkoimme pakkassäässä Atlantin vallia myötäillen alaspäin kohti Ranskan Dunkerquea. Atlantin valli oli saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama linnoitettu puolustuslinja, jonka rakentaminen alkoi vuonna 1942. Sen oli tarkoitus puolustaa natsi-Saksaa Englannista tulevalta liittoutuneiden hyökkäykseltä. Tällä alueella on kuvattu muun muassa elokuva Pelastakaa sotamies Ryan. Rakennelman päälle oli tehty polkuja, jotka olivat piikkilangalla reunustetut. Alueelta voi löytyä toisen maailmansodan aikaista metalliromua. Ranta oli upea, ja joka paikka oli täynnä simpukoita.

Haagin kaupunkia pääsimme näkemään sekä ilta- että päiväsaikaan, ja jo heti kaupunkiin saavuttuamme päätimme että tähän kaupunkiin palaamme vielä uudelleen. Rantakaupunki oli varsinkin illalla täynnä elämää ja leveä hiekkaranta suorastaan houkutteli palvomaan aurinkoa! Kävimme kuvaamassa rannalla sekä illan pimeydessä että seuraavana aamuna päivänvalossa. Aamulla kaupunki oli hiljainen, ja ainoastaan muutama turisti ja lapsiperhe oli uskaltautunut kirkkaaseen pakkassäähän ulkoilemaan. Kaupungin päänähtävyys Scheveningen Pier on ostoskeskus Haagin rannalla ja osoittautui erinomaiseksi kuvauskohteeksi sekä pimeän aikaan että päivällä! Tunnelmallisessa laiturikompleksissa oli paljon mainioita ravintoloita sekä vesiurheiluun suuntautuneita kauppoja.

Haagista jatkoimme Amsterdamin suuntaan, josta varasimme samana päivänä itsellemme hotellin. Moottoritietä ajellessamme huomasin laakeat kanavien ympäröivät pellot, jotka olivat täynnä lampaita ja nokikanoja. Kävimme ihailemassa vihreitä kanavamaisemia ja tietysti myös otimme paljon kuvia. Maalaismaisemista jatkoimme matkaa Haarlemin markkinoille. Vaikka hyvä sää oli ajanut ihmiset ulos, ei tungosta kuitenkaan ollut liiaksi, vaan kojujen ääreen pääsi helposti tuotteita hypistelemään. Myynnissä oli niin käsitöitä, tuoretta lihaa, kalaa ja vihanneksia kuin vaatteitakin. Katuruokakojut notkuivat vohveleita ja erilaisia lämpimiä leipiä. Luulen, että tämän typpinen torimeininki on ympärivuotista, sillä sen kummempia joulukoristeita ei näkynyt missään. Illalla suuntasimme Amsterdamin keskustaan autolla, ja siellä joulu oli enemmän esillä! Amsterdamin keskustassa parkkipaikkoja on hyvin vaikea löytää, joten jouduin ajamaan auton kalliiseen Q-parkkiin. Kadut olivat täynnä joulukoristeita ja jouluvaloja, ja jouluinen musiikki soi joidenkin kauppojen kohdalla. Suomessa joulun jälkeinen ostosryntäys tapahtuu yleensä uudenvuoden jälkeen, mutta täällä vissiin päinvastoin, sillä ihmisiä oli valtava määrä liikkeellä! Etenkin nuorempaa väkeä ja kaveriporukoita, jotka olivat tulleet ihmettelemään kuuluisaa Damia. Kaduilla kävellessä tuli kotoinen olo, sillä Helsingissä jouluna harvemmin on lunta. Ainoastaan valot ja koristeet erottavat joulunajan muusta talvesta. Punaisten lyhtyjen alueella oli niin paljon ihmisiä, että liikkuminen oli hidasta ja hankalaa ja ihmiset tuuppivat joka puolelta. Kaikki ravintolat vaikuttivat olevan täynnä, mutta lopulta löysimme pienen meksikolaisen ravintolan, The Mexicanin, jossa oli juuri yksi pöytä vapaana.

Viimeisenä kuvauspäivänä ajoimme aurinkoisessa säässä Hollannin Zaandamiin, Zaanse Schansiin kuvaamaan ikonisia tuulimyllyjä ja shoppailemaan Henri Willigin juustoja. Ostin uudeksivuodeksi muutaman erilaisen kypsemmän maustetun goudan ja tyttärelleni pienen juustohöylän. Paikka on yksi Hollannin suosituimmista turistinähtävyyksistä ja sen huomasi muun muassa turistien suuresta määrästä. Jokaisessa kulmassa oli joku ottamassa selfietä ja kuvaamassa perhettään tuulimyllyjen kanssa. Alueella on myös upea luonnonsuojelualue, jolla käyskenteli vapaana hanhia, buffaloita ja ankkoja. Isompia eläimiä emme nähneet kuin aitauksissa, mutta lintuja oli senkin edestä joka puolella. Tänne olisi mukava palata lapsen kanssa! Zaandemista jatkoimme vielä hollantilaiseen saarikaupunkiin Markeniin. Pienessä Markenissa oli kalastajakylän tuntua ja aika tuntui pysähtyneen kokonaan. Turisteja ei kovinkaan montaa tullut vastaan ja kaupungissa oli vain yksi kahvila auki. Yöllä oli ollut pakkasta, joten kaikki mukulakivillä rakennetut polut oli suolattu. Sää oli aurinkoinen mutta kylmä ja tuulinen. Markenista ajoimme suoraan lentokentälle palauttamaan vuokra-autoa ja syömässä hyvin ennen lentoa.

Vaikka matkamme ajankohta ei ollut kesäinen, niin silti oli loman tuntua! Rauhalliseen joulun jälkeiseen aikaan pääsimme tutustumaan paikkoihin ilman suurta turistiryntäystä. Maisemat olivat juuri sitä mitä odotimme, eli aavaa ja puutonta, varsinkin rannan seudulla. Saimme kuvattua paljon unenomaisia maisemia. Lännessä maisema oli aavaa ja tasaista ja puusto hyvin niukkaa. Ranskan maaseutua sen sijaan kehystivät suuret lehtimetsät. Sää oli matkalla odotettua kylmempi. Useana aamuna lämpötila oli pakkasen puolella ja olin varustautunut ainoastaan villakangastakilla. Jouduin siis ensimmäisenä päivänä ostamaan itselleni uuden kevytuntuvatakin, koska villakangastakista ei ollut mitään iloa. Vaikka suurimmaksi osaksi kaupungit olivat aika hiljaisia, niin ravintoloissa asiakkaita riitti. Huomasin myös ilokseni, että koirat olivat tervetulleita lähes jokaiseen ravintolaan missä kävimme! Suomalaisesta iltakulttuurista nämä Länsi-Euroopan kaupungit erosivat sillä, että iltaisinkin riitti ihmisvilinää ja ravintolat olivat lähes aina tupaten täynnä. Suurimman vaikutuksen meihin teki Haag. Seuraavan kerran haluamme ehdottomasti palata kokemaan maaginen rantakaupunki myös kesäaikaan.