Vanhaa ja jotain uutta Prahassa ja Cesky Krumlovissa

Tällä kertaa aikatauluumme sopi parhaiten Czech Airlinesin suora iltapäivälento Helsingistä Prahaan. Tunnin aikaeron avittamana lentoon kului vain tunti ja vartti ja olimme perillä Prahassa alkuillasta. Bussi Cesky Krumloviin lähtisi linja-autoasemalta Prahan keskustasta, ja olimme tilanneet etukäteen Taxilo-auton viemään meidät lentokentältä linja-autoasemalla ja pienellä kiirehtimisellä ehdimme kuin ehdimmekin kello 19 lähtevään bussiin. Bussimatka Prahasta Cesky Krumloviin kesti illalla vajaa kolme tuntia. Myöhään illalla emme enää halunneet etsiä pienessäkään kaupungissa hotellia kävellen, vaan taitoimme lyhyen matkat Cesky Krumlovin linja-autoasemalta ihan kaupungin keskustassa sijaitsevaan hotelliimme taksilla.

Valitsimme Hotel Dvořákin pitkälti sen sijainnin perusteella, sillä asumisessa, oli kyseessä sitten koti tai hotelli, niin sijainti on mielestämme yksi niitä tärkeimpiä asioita. Hotelli sijaitsikin Vltavajoen varrella vastapäätä Cesky Krumlovin linnaa ja kävelyetäisyydellä kaikkialta. Vuonna 1867 rakennetussa porvaristalossa, josta tehtiin hotelli vasta 100 vuotta myöhemmin, huoneet ovat isoja ja korkeita. Hotellin aamiainen oli riittävä, mutta ei liian iso, mikä onkin ihan hyvä asia ajatellen kaupungin lukuisia kahviloita houkuttelevine leivonnaisineen. Hotellissa on myös ravintola, joka kuitenkin meni illalla kiinni melko aikaisin, joten esimerkiksi myöhään illalla saapuessamme emme enää saaneet hotellilta ruokaa. Onneksi tapaamme lyhyellekin matkalle varustautua aina vähintään muutamalla energiapatukalla, joten selvisimme aamuun!

Cesky Krumlovin kaupunki on rakentunut 1200-luvulla rakennetun linnan ympärille. Kaupungin historiallinen keskusta ja linna muodostavat yhden Tsekin kauneimmista Unescon maailmanperintökohteista, Prahan Vanhaakaupunkia mitenkään väheksymättä. Keskusaukion turisti-infon edestä löysimme konkreettisesti aikaisemmin netistä löytämämme ilmaisen kävelykierroksen Vanhassakaupungissa ja lyöttäydyimme mukaan pieneen porukkaan. Talviset maisemat kaupungin kattojen yllä lumosivat välillä enemmän kuin historia, vaikka sekin oli mielenkiintoista. Lopuksi kiipesimme Cesky Krumlowin linnalle johtavan mäen ylös ja saatoimme tutustua pienen esittelyn jälkeen linnaan omatoimisesti. Monet linnan arkkitehtuurin yksityiskohdat, kuten vaikka seinämaalauksina toteutetut virtuaaliset ikkunat olivat mielenkiintoisia ja korvasivat osittain sen, että tällä kertaa vallihaudassa asustavat karhut eivät valitettavasti näyttäytyneet.

Helmikuisena aamuna Vltavajoki oli paikoitellen jäässä! Kesällä kaupunkiin ja jokeen voisi tutustua melomallakin, mutta helmikuussa on parempi hakeutua aamukävelyn jälkeen kuumalle kaakaolla joen toisella puolella sijaitsevaan italiaistyyppiseen suklaakahvilaan. Iltapäivällä suuntaamme Josef Seidelin valokuvastudiomuseolle. Täällä aika on pysähtynyt jossain vaiheessa ja pääsemme ihanasti menneen ajan tunnelmaan valokuvien maailmaan. Yläkerran studiossa otettaviin perhepotretteihin pukeuduttiin aikoinaan parhaisiinsa ja asettauduttiin hiukan jäykästi kuvaan. Alakerran laboratoriossa kuvista valmistuivat ainutkertaiset otokset varakkaan perheen olohuoneen seinälle. Ullakolle vievän portaikon tasanteilla on metallilaatikoissa negatiiveja vuosikymmenien ajalta: aarre, joka lopulta löytyi ja jota on vähitellen saatettu myös digitaaliseen muotoon tutkijoiden käyttöön. Kaupungin suosituin ravintola on kuulemma Krmca, jonka kodikkaassa tunnelmassa elävän tulen äärellä nautimme viimeisen illallisemme Cesky Krumlovissa. Tänään se onnistui, sillä olimme tehneet pöytävarauksen jo edellisenä päivänä – ilman sitä ei pieneen suosittuun ravintolaan välttämättä mahdu.

Cesky Krumloviin kotiuduttuamme osasimme jo lähtöaamuna kävellä runsaan kilometrin matkan linja-autoasemalle. Hyvin varustellussa bussissa, jossa netti ja wc toimivat, vajaan kolmen tunnin matka Prahaan sujuu mukavasti. Prahassakin olimme hakeneet sijainniltaan kivaa, mutta kuitenkin edullista hotellia, jossa tällä kertaa viettäisimme vain yhden yön. Aikaa Prahaan jäisi kuitenkin melkein kaksi päivää, sillä paluulentomme lähtisi vasta myöhään illalla. Moderni ketjuhotelli on tyyliltään kaukana historiallisesti hotelli Dvořákista, mutta emmehän me Prahassa aiokoneet hotellissa fiilistellä, joten matkaan!

Prahaan palattuamme aloitimme kaupungin kertaamisen Kaarlen sillalta, joka on helmikuussakin ruuhkainen. Praha ON suosittu kohde. Matka sillalle Vanhankaupungin läpi ja itse silta huokuu kuitenkin meille – ja ehkä monelle muullekin Prahassa toiseen tai kolmanteenkin kertaan kävijälle - juuri kaupungin oikeaa tunnelmaa. Meille uutena kohteena käymme sillan toisella puolella tutustumassa Lennon Walliin, suurikokoiseen graffitiseinään, joka muuttuu vähän koko ajan mutta näemmepä nyt siitä yhden vedoksen. Paluumatkalla ylitämme sillan toiseen kertaan ja löydämme itsemme lopulta toiselta rannalta Karlovy 30 -ravintolasta illalliselta. Ravintola on turisteille suunnattu ja katu sen edustalla on koko ajan täynnä ihmisiä, mutta jotenkin tunnelma on sittenkin juuri oikea: täällä me olemme, Prahan Vanhankaupungin sydämessä.

Jos Prahan uudemmista rakennuksista pitäisi valita yksi, niin valitsisin Tanssivan talon. Kahden talon pari on kuulemma saanut inspiraationsa Fred Astairesta ja hänen partneristaan Ginger Rogersista: Fred on kiveä ja Ginger lasia. Kattoterassin kahvilasta olisi voinut ihailla näköalaakin, mutta hiukan pilvisenä päivänä tyydymme näkemään talot. Tänään kierrämme Prahaa raitiovaunuilla: raitiovaunu vei meidät Tanssivalle talolle ja raitiovaunulla jatkoimme Prahan juutalaiseen kaupunginosaan. Olemme käyneet täällä ennenkin ja vierailemme synagogissa ja museoissa valikoiden, mutta Pinkas synagoogan ja juutalaisen hautausmaan haluamme kokea uudelleen. Pienen hautausmaan kerroksellisuus ja vanhojen hautakivien päälle jätetyt pienet kivet, jotka kertovat että haudalla on käyty, muistuttavat kauniilla tavalla tästä osasta Prahan menneisyyttä.

Päivän päätteeksi haemme tavaramme hotellilta ja jatkamme matkaamme raitiovaunulla, metrolla ja bussilla lentokentälle asti – hyvinhän tuo sujui julkisillakin kulkuneuvoilla. Ja viimeiset pari tuhatta kilometriä sitten lentäen – illaksi kotiin, vaikka tällä kertaa punavalkoisin siivin!