Vuonoja ja värikkäitä taloja Norjan Bergenissä ja Ålesundissa

Koronakesän lentovaihtoehdot olivat vähissä, ja siinä missä aikaisemmin Bergeniin saattoi lentää Helsingistä suoraan, nyt piti koukata Oslon kautta. Olimme Helsinki-Vantaan kentällä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun maailma keväällä sulkeutui, ja tututkin paikat näyttivät autioina ihan erilaisilta. Pääosa kahviloista oli kiinni, ja viimeistään lennolle jonotettaessa kaikilla oli maskit naamalla, olivathan ne lennolla pakollisia. Oslosta jatkoimme eteenpäin SASin lennolla Bergeniin, kunhan olimme ensin hakeneet matkalaukkumme hihnalta ja tsekanneet sen uudelleen sisään kotimaan jatkolennolle – kyllä tämä tästä taas alkaa sujua, matkustaminen!

Bergenissä valitsimme kaupungin ehkä parhaalla paikalla sijaitsevan historiallisen Opus XVI -hotellin. Edvard Grieg ei ehkä asunut hotellissa, mutta hotellissa on hänestä kertova näyttely ja hotellin johdossa on hänen sukuaan. Huonevalintamme ei mennyt ihan nappiin: hienon hotellin standardihuone oli melko pieni, mutta toisaalta emmehän me siellä juurikaan aikaa viettäneet. Muuten puitteet olivat kohdallaan: koronakesänä mahtava aamiainen tarjoiltiin pöytiin ja matka lentokentältä/lentokentälle taittui ihan hotellin edustalle asti kulkevalla raitiovaunulla.

Aloitamme Bergeniin tutustumisen nousemalla kaapelivaunulla Floyenin näköalapaikalle: täältä saan aurinkoisena aamuna hyvän kuvan koko kaupungista. Bergenin rantanäkymiä hallitsee kuvankaunis vanha Bryggenin kaupunginosa. Alueen historia ulottuu 1000-luvulle asti, ja vaikkakin se on tuhoutunut vuosien saatossa useamman kerran, on sen keskiaikaiset rakennukset rakennettu aina uudelleen uskollisesti vanhojen piirustusten mukaisesti. Aikamme sokkeloisia kujia kierreltyämme istahdamme pieneen kahvilaan kahville ja kaakaolle. Iltapäiväksi lähdemme lyhyelle vuonoristeilylle Mostraumiin. Aurinkoisena ja lämpimänä iltapäivällä kuuntelemme laivan kannella muiden matkustajien ihastuneita huudahduksia toinen toistaan upeampien maisemien tullessa näkyviin. Suomalaisina tyydymme ottamaan kuvia ja jätämme riemunkiljahdukset muille!

Mostraumista palatessamme näimme vuonon rannalla ison valkoisen rakennuksen, neuleteollisuusmuseon. Tarina tehtaan ympärille syntyneestä kylästä ja aikoinaan monet norjalaiset Krone-Maco -alusvaatteisiin pukeneesta tehtaasta oli sen verran mukaansa tempaava, että päätimme lähteä Salhusiin. Matka sinne taittui paikallisbussilla, tosin Åsanen kylässä piti vaihtaa bussia. Entinen tehdas on nykyisin toimiva museo, eli pääsimme näkemään koko prosessin aina kehräämisestä valmiisiin tuotteisiin ja olisimme jopa voineet ostaa niitä tehtaan myymälästä. Toki ”tuotanto” nykyisin on hyvin pienimuotoista. Jos päädyt museoretkelle, niin käy ehdottomasti myös katsomassa kylän ja tehtaan historiaa esittelevä elokuvakin: tämä on pala Norjan historiaa ennen maan muuttumista öljyvaltioksi.

Emme halunneet tällä kertaa vuokrata Norjassa autoa, joten matkustimme Bergenistä Ålesundiin lyhyellä kotimaan lennolla. Koronakesästä huolimatta Bergenin ja Ålesundin välillä lennettiin useita päivittäisiä lentoja, ja lyhyt kolmen vartin lento sujui hyvin maskiakin käyttäen. Ålesundin lentokentältä otimme taksin hotellille, ja pääsimme heti useammalle saarelle sijoittuneen kaupungin makuun pitkissä tunneleissa. Täällä saaret on liitetty toisiinsa merenalaisin tunnelein, ei silloin.

First Atlantic -hotellin valitsimme, kuten usein hotellin, sen sijainnin perusteella. Olimme varanneet aikaisin aamulla lähtevän risteilyn Geirangerinvuonolle ja hotelli sijaitsi lähellä risteilyn lähtöpaikkaa. Sijainti osoittautui kyllä muutenkin kivaksi Ålesundin kanavan ylittävän sillan kupeessa lähellä kaupungin kumpaakin osaa. Bergenin hiukan pienestä huoneesta viisastuneena päivitimme varauksemme superior-tason huoneeseen ja saimmekin parvekkeellisen huoneen ylimmästä kerroksesta upealla näköalalla. Muuten hotelli oli tasoltaan hiukan tavanomaisempi: aulatilat olisivat kaivanneet pientä kohennusta ja aamiainen oli tavanomaisempi, mutta mahdollisuus paistaa aamulla omat vohvelinsa kruunasi kyllä sen hienosti! Ihan hotellin edustalla on muuten ”maailman parhaita” fish & chipsejä myyvä kioski – ja kyllä ne hyviä olivatkin!

Geirangerinvuonoa väitetään maailman kauneimmaksi Unescon maailmanperintöluettelon kohteeksi – ja olihan se kaunis! Aluksemme lipui vuonoa pitkin korkeiden kallioiden välissä aina vuonon perukassa sijaitsevaan Geirangerin kylään asti, ja saatoimme ihailla maisemia mennen tullen koko ajan. Matkan varrella pysähdyimme pariin otteeseen näyttävimpien vesiputousten kohdalla ja kylässä kiipesimme korkealle nähdäksemme lisää vesiputouksia ja näkymät ylhäältä kylään. Itse kylä oli tietysti jossain määrin turistinenkin, mutta toisaalta rannan ruohokattoisissa taloissa oli varmasti myös edelleen paljon aitoa. Laivamatkalla kuuntelimme selostusta vuonon varren kohteista ja historiasta ja näimmepä ”televisiosta tutun” Yksineläjä Severin mökinkin! (https://areena.yle.fi/1-3757227)

Pienen kaupungin pienestä turisti-infosta saimme kullanarvoisen vinkin opastetusta kävelykierroksesta. Toki kaunista jugendkaupunkia olisi voinut kiertää muutenkin, mutta ainakin meiltä olisi jäänyt moni kaunis yksityiskohta huomaamatta. Ålesundin museon helmi oli Uread -pelastusvene, jollaisen myöhemmin näimme myös Ålesundin satamassa. Museon pihalta on hyvät näköalat kaupunkiin, toki, jos jaksaa kiivetä Fjellstuanin mäelle, niin ne ovat vielä huikeammat! Satamassa sijaitsee myös Moljan majakka, joka nyttemmin tunnetaan myös Brosundet -hotellin huoneena numero 47. Jos olisimme tienneet tästä etukäteen olisimme mielellämme yöpyneet yhden yön tässä sviitiksi muuttuneessa majakassa.

Aikuisina emme yleensä ensimmäiseksi innostu eläintarhoista tai akvaarioista, mutta ystäviemme suosituksesta lähdimme katsomaan Atlanterhavsparkenia Ålesundin lähellä. Puiston akvaario vaikutti ajanmukaiselta ja eläinten tarpeet huomioivalta, mutta alueen varsinainen vetonaula on sen väljissä ulkoaltaissa asustelevat saukot, hylkeet ja pingviinit. Eläinten ruokinta-ajat kiertävät siten, ettei koskaan tarvitse odottaa kovinkaan pitkään, että jokin allas on vuorossa. Voi sitä intoa ja kuhinaa, kun saukoille tai pingviineille tarjotaan kala-ateria! Niin saukkojen kuin pingviinien joukossa näytti olevan ihanan erilaisia yksilöitä: yksi asettui oikein poseeraamaan katsojille, siinä missä toinen raahasi kalansa piiloon ja käänsi selkänsä uteliaille.

Viikko kesäisessä Norjassa kului turhankin nopeasti, ja viimeisenä aamuna kiirehdimme aamiaiselle jo aamuseitsemältä – nyt ei enää ollut aikaa vohveleiden paistamiseen! Onneksi täällä Ålesundissakin bussi lentokentälle lähti lähes hotellin edestä ja olimme kentällä juuri sopivasti puolitoista tuntia ennen Oslon lennon lähtöä. Lennot, 9:40 Ålesundista Osloon ja sieltä edelleen 12:55 Helsinkiin, ja olimme kotona jo ennen neljää. Oslon lentokenttä oli edelleen yhtä autio kuin menomatkalla – tällaista tämä korona-aika on, mutta onneksi kesällä tilanne niin Suomessa kuin Norjassakin on riittävän hyvä mahdollistaakseen tämänkin kivan kesämatkan.