Juhannus Tallinnassa

Tallinnaan pääsi onneksi paljon nopeammin kuin Keski-Suomessa olleelle mökille olisi päässyt! Kokoonnuimme satamassa, jossa kilistelimme matkan alkaneeksi ja hyppäsimme laivaan. Itämeren ylitys sujui muutamassa tunnissa ja nautimme koko matkan auringosta laivan kannella. Rantauduttuamme Tallinnaan tilasimme Uberin, joka kuljetti meidät Piritan rantahotellille alle 20 minuutissa.

Majoituksemme oli Pirita Beach Apartments & SPA -hotellissa, joka sijaitsi Piritan noin kahden kilometrin pituisen rantasuikaleen alkupäässä. Kummallakin pariskunnalla oli oma viihtyisä studionsa, jotka olivat varusteltu keittiöllä ja kylpyhuoneella. Huoneet olivat rannalle päin, ja niissä oli oma sisäänkäynti suurelta terassilta. Terassialueelta löytyi istuinryhmiä, aurinkotuoleja ja lämmitetty uima-allas! Parasta oli, että niin huoneista kuin terassiltakin näki suoraan merelle, sillä hotelli oli kirjaimellisesti rantahietikolla. Terassille paistoi ilta-aurinko, joten siinä oli kiva istuskella iltaisin erityisesti mereen laskevaa aurinkoa katsellen! Samasta rakennuskompleksista löytyi myös pari ravintolaa, joista oli vähintään yhtä vaikuttavat näkymät ja jopa käsittämättömän edullinen ruoka!

Tallinnassa takseilla ja kyytisovelluksilla liikkuminen on edullista, joten hurautimme jälleen Uberilla Tallinnan keskustan läheisyydessä olevaan Kadriorgin puistoon. Puisto on Viron näyttävin palatsi- ja kaupunkipuisto kattaen noin 70 hehtaarin alueen. Aloitimme puistoon tutustumisen palatsille vievältä promenadilta, jonka alkupäässä oli suuri ja upea Joutsenlampi. Lampi ja sen keskellä oleva pieni temppelisaari tarjosivat aivan täydellinen kuvausmiljöön. Puistoalue oli muutenkin täynnä kukkaloistoa, suihkulähteitä, puiden varjoja ja kauniita rakennuksia, joista olin aivan haltioissani! Vaikutuin silti eniten barokkipalatsista ja sen pihamaan muotopuutarhasta. Myös tiluksilla seisova Viron presidentinlinna oli hieno näky ja sen vaaleanpunainen seinä suorastaan vaati kuvan räpsäisyä, vaikka vartijat päivystivätkin vieressä! Aikamme ihasteltuamme puistomiljöötä palasimme Joutsenlammen viereiseen kahvilaan, jossa söimme terassilounaat. Jälkkäriksi otin vielä virolaista kohupiimkakkua ja kookoksella maustettu jäälattea. Tämä herkuttelu kruunasi kokemuksen!

Yhtenä päivänä kävimme Tallinnan Vanhassakaupungissa syömässä ja samalla poikkesimme katsastamassa nähtävyyksiä, joita emme olleet koskaan Tallinnassa käydessä tsekanneet. Yksi tällainen oli Patkulin näköalatasanne. Paikalta avautui postikorttinäkymät Tallinnan ylle, jotka olivat vielä erityisen oikeuksissaan auringonpaisteessa! Siellä ei ollut muuten yhtään niin paljoa tungosta kuin toisella puolella Kohtuotsan näköalatasanteella!

Mukulakiviset kadut ja portaiden kiipeäminen helteellä vaativat veronsa ja päätimme pysähtyä kahvittelemaan. Lempparikahvilani Tallinnassa on Rottermannin korttelissa oleva Carmen Cafe. Suuri syy tähän on se, että sen terassi on reunustettu upeilla vaaleanpunaisilla ja valkoisilla kukkaistutuksilla. Sinne paistaa myös hyvin aurinko läpi päivän. Lisäksi tarjolla on todella herkullisia leivoksia ja leivonnaisia! Herkkuvitriinejä tutkiessani iski valinnanvaikeus! Päädyin lopulta tilaamaan mintulla maustettua marjasmoothieta, jääkahvia sekä mustaherukoilla maustettua valkosuklaakreemikakkua. Viimeksi mainittu oli viedä jalat alta! En malta odottaa, että pääsen taas maistamaan heidän kakkujaan!

Ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus meidän juhannusmatkallamme oli päiväretki Rummun louhokselle. Virolaisittain Rummu Karjäär on neuvostoaikainen avolouhos, jossa on aikoinaan työskennelleet viereisen vankilan vangit. Sittemmin pohjavesi on täyttänyt louhoksen muodostaen kirkkaan turkoosin järven. Louhokselle on matkaa Tallinnan keskustasta noin 40 kilometriä, ja taitoimme matkan jälleen kerran Uberilla. Kyytimme tosin jätti meidät vähän väärään paikkaan, ja rämmimme ryteikössä ja puikkelehdimme piikkilanka-aitojen välistä pitkän matkaa louhokselle vain huomataksemme, että vieressä olisi ollut parkkipaikka. Paikalle päästyämme eteemme avautui tosiaan vihertävän turkoosina kimmeltävää vettä ja pinnan alta nousevia rakennusten raunioita. Rantapoukamaa ympäröi korkeat hiekkavuoret. Levitimme pyyhkeemme rantahiekalla ja katselimme, kun hurjapäät hyppivät raunioiden päältä syvään veteen samalla nauttien eväitämme. Todella absurdi paikka, joka ihastutti karulla kauneudellaan!

Huomasimme kartasta, että Tallinnan televisiotorni sijaitsi ihan hotellimme lähellä, joten päätimme poiketa myös siellä. Koko Viron korkeimpana rakennuksena tornista pystyi katselemaan maisemia 22. kerroksen näköalatasanteen reunalta 175 metristä! Harmiksi sattui vähän pilvinen keli, mutta onneksi tornilla oli muutakin tarjottavaa! Sen 21. kerroksessa on heurekamainen tila, jossa pääsi tekemään erilaisia testejä ja leikkimään erilaisilla laitteilla. Me innostuimme kokeilemaan muun muassa kuinka montaa sopivaa partneria Virossa asuu ja mitä piirteitä omalle vauvalle siunaantuisi geeniemme perusteella. Lisäksi napsimme kuvia tilassa olevalla itselaukaisinkameralla! Jännää oli myös kävellä lasilattian päältä, kun siitä näki suoraan maahan asti! Visiitti päätettiin ruokaillen TV-tornin ravintolassa, jossa saimme kunnian olla ainoat asiakkaat!

Juhannusviikonlopun tullessa päätökseensä kirjauduimme ulos hotellista puolenpäivän aikaan ja suuntasimme vielä kaupungille nauttimaan hyvästä kelistä. Laiva Helsinkiin lähti vasta iltapäivällä. Siellä herkuttelimme vielä Tax-freen eväillä raikkaassa meri-ilmassa ja päivittelimme, kuinka erilainen, mutta onnistunut juhannus meillä olikaan ollut!